"valvontaa"

Perhepäivähoidon valvonta on asia, josta puhutaan paljon… ja tiedetään todella vähän. Luulisin, että moni yllättyisi jos tietäisi, millaisen valvonnan alaisena olemmekaan. Vaikka teemme työtämme pääsääntöisesti yksin, niin valvovia silmiä riittää… naapureita, toisia perhepäivähoitajia, ohjaaja, ja tärkeimpänä mittarina tietysti lapset vanhempineen.

Ja miten tämä valvonta sitten toteutuu? Nykyisin hoitajat tekevät paljon yhteistyötä verrattuna esimerkiksi aikaan kymmenen vuotta sitten, on tiimejä, yhteisiä tapahtumia, retkiä ja juhlia, joista ei osattu reilu kymmenen vuotta sitten edes uneksia. Siinä kun sitten tutustuu työtovereihinsa, niin kyllä siinä jokaisen työtavat tulevat ilmi… ennemmin tai myöhemmin.

Valvojina naapurit ovat mitä parhaimpia, joskin naapurin kanssa ei kannata ajautua riitoihin, sillä silloin voi huomata, että et tiedä itsekään mitä kaikkea on tullut tehdyksi. Katkera ja kateellinen naapuri voi olla perhepäivähoitajan pahin vihollinen. Onneksi jos ohjaaja tekee työnsä hyvin, hän tietää kyllä millaisia työntekijöitä alaisinaan luotsaa.

Parhaana mittarina kuitenkin pitäisin lapsia, sitä kuinka lapset viihtyvät ja kehittyvät. Mielestäni myös se, että vanhemmilla on ”lupa astua peremmälle”, osoittaa, ettei hoitopaikassa ole mitään salattavaa. Hyvä mittari on myös se, että hoitaja kertoo päivän tapahtumista avoimesti, sekä hyvät että pahat. Sillä totuushan on se, ettei kukaan lapsi ole joka päivä parhaimmillaan, kukapa meistä olisi?