tiistai 28. helmikuuta 2017

Vesimaksuista




Taas kerran törmäsin kysymykseen siitä, saako kerrostalossa asuvalta perhepäivähoitajalta periä ylimääräisiä vesimaksuja, jos hoitaja asuu taloyhtiössä. Asia on sellainen jota on vetvottu ainakin niin kauan kuin itse olen tätä työtä tehnyt, eli 1990-luvulta. Kysymys maksujen perimisestä putkahtaa aina silloin tällöin esille, kun joku innokas (lue: kateellinen) kanssakulkijamme keksii, että taloyhtiön muut asukkaat varmastikin joutuvat maksumiehiksi, kun taloyhtiössä asuu tai aloittaa perhepäivähoitaja. 


Kunka paljon ne lapset sitten kuluttavat vettä? Oman kokemukseni mukaan ei juuri mitään, koska ainakin meillä vettä kuluu lomieni aikana vain vähän vähemmän kuin työpäivieni aikana. Selitys varmasti löytyy siitä, että vedenkulutus on suurinta silloin kun käydään suihkussa, riippuen tietysti suihkuttelutottumuksista, sekä esimerkiksi pyykinpesuun. Lapset kuitenkin ovat hoidossa pääsääntöisesti päivisin, jolloin vettä kuluu lähinnä siis vessan vetämiseen, käsien pesuun ja ruuanlaittoon. Näistä kahdessa ensimmäisessä vedenkulutus on sidonnainen kaluston ikään ja kalustohan on taloyhtiön, ja niiden kunnossapidosta ja päivityksestä vastuu taas yleensä kuuluu taloyhtiölle. Taloyhtiöissä, joissa kerätään asukasmäärään sidottua vesimaksua, ei koskaan voida ajatella, että maksu jakautuisi käytön suhteen oikein, koska kuten jo sanottua meillä kaikilla on omanlaisemme tavat käyttää vettä, se mummo, joka käy kerran viikossa pesulla kotiavun kanssa kuluttaa taatusti vähemmän vettä kuin jääkiekkoa pelaava seurusteleva nuori mies tai nainen.

Jospa sitten hivenen mietitään asiaa esimerkkien kautta, jotka voidaan rinnastaa perhepäivähoitajan tilanteeseen. Pyydetääköhän seuraavissakin tapauksissa asukkaita maksamaan ylimääräistä vesimaksua:
- Kesällä isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan, kun vanhemmat ovat töissä ja lapset vielä niin pieniä, etteivät voi olla yksin kotona. Eli siis ovat lomalla koulusta tai päivähoidosta.
- Sen seurustelevan nuoren tyttö- /poikaystävä on yökylässä hivenen useammin 
- Perheessä on isot juhlat, joita saapuu viikoksi lähes koko suku valmistelemaan yötä päivää.
- Opiskeleva nuori asuu viikot kimppakämpässä, jossa ei ole pesukonetta ja tuo kaikki pyykkinsä viikoloppuisin pesuun vanhemmilleen.
- tähän jokainen voi keksiä lisää esimerkkejä, mitä haluaa_____________________________

Eli jokaiselle, joka haluaa maksaa vain ja ainoastaan oman kulutuksensa mukaan vesimaksua, suosittelen muuttamaan sellaiseen asuntoon, jossa on asuntokohtainen vesimittari. Tai vaihtoehtoisesti esittämään siellä omassa taloyhtiössä moisten vempeleiden hankkimista. Yllättävää kyllä usein juuri se kanssakulkijamme, joka aiemmin on nähnyt vaivaa (perhepäivähoidossa olevien tai muiden esimerkeissä mainittujen syiden perusteella) toisten vedenkulutuksesta, huomaakin oman vesilaskunsa nousevan.

Tähän loppuun vielä, ihan faktaa siitä, miksei perhepäivähoitajan tai muidenkaan asukkaiden tarvitse maksaa ylimääräisiä vesimaksuja:

KTV Matti Koskinen 22.1.1999 : Vesimaksu määräytyy yhtiöjärjestyksen mukaan; Tyypillinen yhtiöjärjestysmääräys on se, että kutakin huoneistossa asuvaa kohti määrätään maksettavaksi normaalin yhtiövastikkeen lisäksi erillistä vesimaksua. Tälläinen määräys merkitsee sitä, että voimassa olevan lain ja oikeuskäytännön mukaan perhepäivähoideossa olevien, muiden kuin perhepäivähoitajien omien lasten ei katsota lain ja yhtiöjärjestyksen tarkoittamassa mielessä asuvan huoneistossa niin, että hoitajalta voitaisiin heidän vuoksi periä erillistä vesimaksua.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Satutunnilla



Pitkästä aikaa kipakan pakkasilman kunniaksi lähdimme kirjaston satutunnille. Pakkasimme siis lapset reiluihin talvivarusteisiin ja pienimmät vielä peittojen alle rattaisiin, ja lähdimme kävelemään kirjastolle. Kirjastolla naulakot olivatkin jo ihan tupaten täynnä vaatteita, joten päätimme riisua omat vaatteemme jo aulatilassa ja jättää ne odottelemaan rattaisiin. Satutunnille tulikin niin paljon tänään väkeä, ettemme mahtuneet enää pikkuhuoneeseen, vaan siirryimme keskelle isoa salia kuuntelemaan satuja. Kirjoja luettiin kolme, joista ehdottomasti hauskin oli Durant ja Collins: Pikkumörön painajainen, kirja mörkölapsesta joka pelkäsi lapsia. Hienosti jaksoivat kaikki lapset kuunnella satuja, nuo ryhmän pienimmätkin, joskin toinen pienistä oli huomattavasti kiinnostuneempi muista satutunnilla olevista lapsista, ja istuskeli selkä satukirjoihin päin.

Lopuksi haimme varaamani Koirien Kalevalan, jota olen ajatellut lukea lapsille seuraavaksi, kun olemme saaneet kohta Suomen lasten Kalevalan luettua. Me siis jatkamme tutustumista kansalliseepokseemme.

Kirjastoreissun päätteeksi siirryimme eteisaulaan pukeutumaan. Laitoin lasten avatteet lattialle kasoihin ja lapset alkoivat pukeutua, kun paikalle ilmestyi mieshenkilö joka siirsi (lue: heitteli) lasten vaatteet pois edestään ja majoittui istumaan aulassa sijaitseville tuoleille. Tuolit toki ovat istumista varten, mutta olisihan sitä voinut ihan pyytää lapsia siirtämään vaatteitaan. No, eipä mitään, kyseisestä henkilöstä huomasi heti, että oli tullut nautittua "hivenen" miestä vahvempaa, kun tuoksua riitti hyvinkin sen muutaman metrin verran mitä miehen ja minun välillä oli.  Mies olikin ottanut juttuviinaa, koska alkoi heti jutella lasten kanssa, ja kyllähän meidän porukasta helposti saa juttukaveria.

Vähän sitten aloin lapsia hoputtelemaan, jotta vaatteet siirtyisivät päälle, eikä kaikki aika menisi miehen kanssa jutteluun. Ryhmässä kun on yksi yltiösosiaalinen lapsi ja toinen joka rohkaistuu toisen esimerkistä tutustumaan ihan kaikkiin kanssakulkijoihimme, niin aina silloin tällöin tuppaa unohtumaan se sillä hetkellä olennainen asia, eli juurikin nyt se pukeutuminen. Tässä vaiheessa uusi ystävämme oli  kertonut olevansa ihan kiva tyyppi, isä ja ukki. Olimme kuulleet myös kaikkien näiden sukulaisten nimet ja iät, sekä asuinpaikat. Lisäksi tämä hyvä tyyppi ehti tiedustella onko hänestä haittaa ja kiva kun sai tulla istumaan, ja ikävästä, jota tunsi lapsiaan ja lapsenlapsiaan kohtaan. Minulta hän oli jo ehtinyt tiedustella olinko vähän kireä tai vihainen, (no, öö, ehkä vähän kiusaantunut), kun hoputan lapsia (ehkä vähän olin joutunut tiukemmin sanomaan siitä, mitä pitäisi tehdä=pukea). Kun vakuuttelin etten ole kumpaakaan (kireä/vihainen), niin ystävämme totesi, että meillä taitaa olla kiire, jonka myönsinkin.

Tällä kirjastoreissulla opimme paljon uusia asioita, kuten:
-  möröt eivät usko että ihmiset ovat totta
-  sateenkaaren päässä oleva aarre voi olla myös muutakin kuin kultaa
- kivat lasten kanssa jutustelevat miehet eivät välttämättä ole pedofiilejä (tätä uusi ystävämme vakuutteli useaan otteeseen, joten kts. seuraava)
-  lapset todennäköisesti oppivat myös uuden sanan

Semmoista siis tänään hammassäryn lisäksi, mukavia pakkaspäiviä!