Kuvassa erilaisia saksia: tummemman vihreät Fiskarsin vasenkätiset lastensakset, vaalenvihreät Fiskarsin lastensakset, joihin voi laittaa lapsen nimen, punaiset pienet itsestään aukevat sakset, oranssit oikeakätiset Fiskarsin lastensakset sekä siniset kaksilenkkiset sakset
Meillä askarrellaan kaikkien lasten kanssa, aivan sylilapsia lukuunottamatta. Noin vuoden vanha nauttii silmin nähden piirtämisestä ja maalaamisesta, jos vain välineet ovat lapsille sopivat ja aikuinen on siinä vieressä varmistamassa, etteivät kynät ja värit joudu väärään paikkaan, kuten niellyksi. Ihan pienten lasten kanssa täytyy toki huomioida, että tuotos ei toki aina kaikista katsojista näytä kovin esittävältä, vaan viiva paperissa voi hyvinkin olla vaikkapa auto tai äiti. Reilu 1½-vuotias voi jo kokeilla liimaamista aikuisen silloinkin opastaessa, minne liimaa laitetaan ja että mitä eroa on esim. liimalla ja maalilla. Liiman levitys onkin tosi kivaa, joskus jopa niin kivaa, että lasta on vaikea saada luopumaan liiman levityksestä.
Lapsen kiinnostuneisuudesta ja motoriikan kehittymisestä riippuen saksia voi antaa lapsen käyttöön 2-3-vuotiaalle. Jos kiinnostusta riittää niin aika moni 3-vuotias osaa käyttää saksia ja oppii ennen nelivuotispäiväänsä leikkaamaan viivaa pitkin helppoja muotoja. Aluksi lapselle kannattaa varata tylppäkärkiset, mutta kuitenkin riittävän terävät sakset, joilla on helppo leikata silppua, jonka voi taas vaikka liimata toiseen paperiin, ja yllättäen meillä onkin valmis askartelu! Samanikäisenä lapselle voi opettaa myös esim. pistelyä ja muovailua, piirtämistä ja maalausta unohtamatta.
4-5-vuotias onkin yleensä jo kohtuullisen taitava käyttämään erilaisia välineitä, kuten saksia ja neuloja, joten tämänikäisen kanssa voi tehdä vaikkapa ompelukuvia tai muita helppoja ompelutöitä. Myöskään aikuisen ei tarvitse enää aina istua vieressä kun tämän ikäinen askartelee, vaan aikuinen voi antaa ohjeen ja lapsi toteuttaa sen, tai lapsi voi tehdä omia askarteluja saatavilla olevista materiaaleista. 4-5-vuotiaan kanssa voi myös huovuttaa, painaa kankaalle tai paperille.
Lähempänä eskari-ikää lasten kanssa voikin sitten tehdä jo vaikka mitä, vaikkapa virkata ketjusilmukoita tai kirjoa vohvelikankaalle.
Askarrella voi siis lähes kaikenikäisten kanssa, jos vai lapsella riittää mielenkiintoa. Aikuisen tehtäväksi jää tarjota välineitä, aikaa ja opastusta. Joskus voi olla myös tarpeen tarkistaa omaa käsitystään siitä, mikä on askartelemista? Minusta askartelu on sitä, että lapset saavat tehdä asioita, ei niinkään se mikä se lopputulos on. Askartelun paras anti hoitajalle on se kun huomaa lapsen oppivan uusia asioita ja se onnistumisen ilon hymy mikä leviää lapsen kasvoille itse tehdessä.