maanantai 31. toukokuuta 2010

Kesä ja -loma


Tänään on kaksi lasta viimeistä päivää ennen lomaa hoidossa. Molemmilla on tulossa syntymäpäivät kesän aikana, joten molemmille lapsille lähtee mukaan pienet lahjat ja tietysti onnittelukortit.

Tänään on taas pitkästä aikaa aurinkoinen päivä, ja aamupäivän viihdyimmekin hyvin ulkona. Ja välipalan jälkeen mennään taas ulos ja nautitaan auringosta.

Kesä tuo tullessaan myös muutoksia ryhmään. Meillä kunta tuli ensimmäisen kerran vanhempia vastaan maksuissa, jos lapset ovat pois hoidosta kesällä n. kaksi kuukautta. Maksuista saa siis tietyin ehdoin vapautuksen kahdelta kuukaudelta aiemman yhden kuukauden sijaan. Minun ryhmässäni tätä etua pystyy käyttämään kaksi perhettä, ja viimeisen perheen lapsi on poissa hoidosta kuusi viikkoa, joten ensiviikon alusta siirryn päiväkotiin sijaiseksi, ja sitten jään itse lomalle. Yritän kuitenkin käydä täällä päivittelemässä aina välillä.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Pullaa!



Tänään meillä on leivottu pullaa. Me leivomme pullamme maidottomina ja munattomina, jotta kaikki voivat syödä niitä. Ja mitä nyt äsken niitä maistoin niin ihan syötäviä tuli.

Iltapäivällä unien jälkeen lapsetkin pääsevät maistelemaan leipomuksiaan ja loput lähtevät kotiin viemisiksi.

torstai 27. toukokuuta 2010

Töiden järjestely päivän aikana


Aina joskus joku ihmettelee, miten perhepäivähoitajana saan kaikki asia tehtyä päivän aikana.

Ensinnäkin pitänee todeta, että lapset käyttäytyvät hoidossa yleensä hyvin ja tottelevat hoitajaansa, jopa ne rasavilleimmät pikkupojatkin, joiden kanssa äidit repivät hiuksiansa. Lapset osaavat olla aikamoisen vieraskoreita Silmänisku.

Toiseksi on hyvä muistaa se, että perhepäivähoitajalla ei oikeasti ole kiire minnekään. Moni lapsi menee ihan lukkoon jos hoputetaan, ja sitten ei ainakaan mistään tule mitään, ja lopulta kaikkia alkaa kiukuttaa.

Kolmanneksi kun kaikki asiat tapahtuvat samassa järjestyksessä joka päivä, esim. aamupala-ulos-sisään-lounas jne. lapset tietävät jo aika hyvin mitä seuraavaksi tehdään. Ne muuttuvat asiat kannattaa kertoa lapsille hyvissä ajoin, niin lapset eivät jää häkeltyneinä pyörimään ympyrää siirtymätilanteissa, kun tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu.

Neljänneksi lapset kannattaa ottaa mukaan tekemiseen jos vain intoa riittää: ruoanvalmistukseen, siivoukseen jne.

Töiden järjestely alkaa sillä, että sallii itselleen sen, että vaikka kuinka hyvin olisi asiat etukäteen suunnitellut, niin lasten kanssa kaikki ei aina suju niin kuin suunnittelee. Takataskussa on siis aina hyvä olla varasuunnitelma ja mielellään vielä varasuunnitelman varasuunnitelma.

Ruoanvalmistus ja kaupassa käynti

Ruoan valmistan yleensä aina aamulla puolivalmiiksi tai esimerkiksi niin että sen voi laittaa uuniin tai jättää liedelle hautumaan ulkoilun ajaksi.  Sitten ulkoilun jälkeen teen loppuvalmistelut. Hyvänä apuna tässä on ajastettavat kodinkoneet, jotka kummasti helpottavat ruoanvalmistusta... oikeastaan en enää muistakaan miten tein ruokaa aikaisemmin kun ei ollut ajastuksia...

Jos olemme aamupäivällä menossa jonnekin pidemmälle reissulle, valitsen päivän ruoaksi joko keittoa, jonka voi laittaa valmiiksi aamulla tai sitten laatikkoa, jonka voi jättää huoletta uuniin paistumaan. Tällaisina päivinä otan myös kaikki ruokailussa tarvittavat välineet valmiiksi pöytään ennen uloslähtöä.

Kaupassa käyn yleensä työpäivän jälkeen autolla ja ostan ison satsin ruoka-aineita kerralla. Yleensä kun omat lapset tulevat viikonlopuksi kotiin teen perjantai-iltana, tai lauantaina isoimmat ostokset, viikonlopun ruoan perheelle, maanantain ruoka hoitolapsille, ja koko seuraavaksi viikoksi tarvittavat ruoka-aineet kuten perunat, juurekset, pakasteet yms. hyvin säilyvät ruoka-aineet. Maanantaina sitten haen loppuviikoksi tarvittavat maidot, lihan, hedelmät yms. tuoretavarat. Joskus harvoin käymme lasten kanssa lähikaupasta hakemassa jotain unohtunutta tai loppunutta, kuten esim. maitoa tai leipää.

Siivous

Lelujen kerääminen meillä kuuluu lapsille, ja kun sitä ahkerasti harjoitellaan, niin kaikki sen myös oppivat. Yleensä isommat lapset ohjaavat pienempiä, ja pienimmät oppivat sitten vähän kuin vahingossa lelujen keräämisen. Ja kun leluille on järjestetty omat paikat siten, että lapset myös itse saavat ne paikoilleen, sujuu lelujen kerääminen kohtuullisen näppärästi. Lelulaatikoihin voi liimata myös kuvia helpottamaan keräämistä: esim. autolaatikkoon auton kuva, dublolaatikkoon voi leikata dublopaketista kuvia jne. Ja jos ei halua katsella niitä lelulaatikoita silloin kun ei tee töitä, ne voi piilottaa vaikka kaappiin tai vaatehuoneeseen.

Muutaman kerran vuodessa kaikki lelut pestään, ja silloinkin lapset pääsevät mukaan tekemiseen. Lapsista on mukavaa päästä pesemään vaikkapa nukenvaatteita tai dubloja... tai ihan mitä vaan kunhan saa leikkiä vedellä.

Toisinaan imuroin päivän aikana ja joskus päiväuniaikaan, jos olen oikein ahkeralla päällä, saatan jopa pestä lattioita, tai ikkunoita. Useimmiten päivänaikan kuitenkin siivous on lähinnä lattian lakaisua ja lasten sotkujen siivoamista. Hoitolasten petivaatteet yms. laitan pyörimään  koneeseen usein päiväunien jälkeen ja ripustan kuivumaan kun tulen ulkoa. Astianpesukoneen tyhjennän ja täytän usein siinä välissä kun itse olen jo syönyt ja lapsilla on ruokailu vielä kesken, tai sitten lasten syödessä välipalaa.



keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Pakko kertoa


- Kato mua, mä osaan, kato, mä osaan, kato!

Tänään 3v hoitolapsi oppi kävelemään purkkijaloilla ihan itse! Ensin harjoiteltiin tekniikkaa yhdessä ja sitten hetken päästä osasi jo aika hyvin, kun vain muistaa ottaa pieniä askelia. Sitä olisikin sitten pitänyt ihastella koko ajan muiden juttuja ei olisi tarvinut 3v:n mielestä katsoa olleenkaan. Kato, kun mä osaan!

Ihanaa!

tiistai 25. toukokuuta 2010

Loppuiko kesä jo?



Tänään lapset kyselivät huolestuneina onko vielä kesä? Enkä kyllä yhtään ihmettele kysymystä.

Viime viikolla oli ihanan helteiset päivät ja tämä viikko on alkanut vesisateilla. Lapset onneksi tykkäävät ulkoilla vesisateessakin ja kun on oikeat varusteet, niin onhan se veden kanssa leikkiminen tosi mukavaa. Tänään ei enää sada niin paljon kuin eilen, mutta tuulee sitten senkin edestä.

Eilen siis olimme aamupäivän ulkona vesisateessa, ja loppupäivän kuivattelimme vaatteita. Iltapäivällä tarkoituksemme oli pelata Mullin mallin maatila-peliä, mutta tietysti siitä ladosta joka päästää eläinten ääniä oli patterit loppu. Kun avasimme patterikotelon selvisi, että siellä sisällä onkin nappipatterit, joten sitten piti vaihtaa peliä.

Tänään olimme aamupäivän ulkona tihkusateessa ja tuulessa, mutta nyt näyttää ulkona paistavan aurinko, joten ehkä lapset vielä huomaavat kesän olevan oikeastaan vain ihan alussaNauru.

Viime viikosta


Viime viikko oli hivenen kiireinen kaikkine järjestelyineen, mutta kerron vähän mitä puuhailimme.

Viime viikon torstaina hoitajatiimimme järjesti vuotuisen kevättapahtuman, jonka aiheena oli tällä kertaa peikot (kiitos ideasta menee ainakin osittain tänne). Tapahtumaan osallistui lähes 60 lasta vanhempineen. Meidän kevättapahtumat ovat sellaisia koko perheen toiminnallisia ulkoilutapahtumia.

Tällä kertaa lapset pääsivät siis tutustumaan peikkojen elämään. Tätä tapahtumaa varten lapset valmistivat hoidossa myös itselleen peikkoasun, johon häntä askarreltiin omien vanhempien kanssa siellä tapahtumassa. Kaikki hoitajat olivat myös pukeutuneet peikoiksi. Metsään oli järjestetty myös hieman ohjelmaa, kuten köysi- ja esteratoja, joita kävimme jo keskiviikkoiltana laittelemassa pitkin metsiä.

Ainoa mikä hieman haittasi oli hyttyset, tapahtumapaikka kun sijaitsee järven rannalla.  

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Peikkopuku



"Askarreltiin" lasten kanssa tällasia peikkopukuja. Lapset toivat kotoa vanhan ja virttyneen aikuisten T-paidan, jonka sitten lasten kanssa solmimme moneen solmuun ja laitoimme värjäytymään. Kuvassa värjäys näkyy paremmin vaaleammassa paidassa. Värjäyksen ja kuivatuksen jälkeen lapset leikkasivat hihan suut ja helman riekaleiksi. Lopuksi lisäsimme paikat: lapset päättivät millaiset paikat haluavat ja mihin kohtaan paikat laitetaan, hoitaja ompeli paikat kiinni harsinpistoilla ja puuvillalangalla.   

tiistai 18. toukokuuta 2010

Hyvä minä!


Olinpa sitten onnistuneesti saanut hukattua vieras- ja ystäväkirjoistani linkitykset. Pienellä salapoliisityöllä asia kuitenkin ratkesi. Taas opin sen (siis voisin oppia), että kannattaisi pistää asioita ylös, jotta ei aina tarvitse kaikkea tehdä lähes alusta alkaen uudelleenNolostunut.

Ja jos yhtään itseäni tunnen, niin ihan varmasti en kuitenkaan mitään talleta minnekään, tai jos talletan niin en taatusti muista mihin olen se asian talteen laittanut, ei kait sitä nyt ihan kerrasta kannata oppiaCool!

maanantai 17. toukokuuta 2010

Uusi sivu


Kesä on sitten alkanut, oli ihanaa olla neljä päivää vapailla, kun helle helli meitä.

Ruokalistamme on tällä viikolla hivenen muuttunut, koska käytän taas pakastimeen kertyneitä aineksia pois.

Lisäksi olen tehnyt uuden sivun, jossa on tosi helppoja ja nopeita ruokaohjeita.  Lisäilen ohjeita aina välillä kun aikaa liikenee.

Aurinkoista viikkoa kaikille.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Myrkkysienipeli



Myrkkysienipelissä on tarkoituksena kerätä mahdollisimman monta sientä osumatta myrkkysieneen. Eniten sieniä kerännyt on voittaja.

Pelin kulku: Levitetään sienet lattialle pelaajien muodostaman piirin keskelle. Valitaan yksi sienestäjä, joka poistuu korin kanssa esim. toiseen huoneeseen. Piiriin jääneet valitsevat yhden sienistä myrkkysieneksi. Sienestäjä palaa ja kerää sieniä koriin, muiden samalla laskiessa... yksi... kaksi... jne. kunnes sienestäjä kerää myrkkysienen ja kaikki huutavat: MYRKKYSIENI! Sienet levitetään takaisin lattialle ja valitaan uusi sienestäjä ja uusi myrkkysieni, näin jatketaan kunnes kaikki ovat vuorollaan keränneet sieniä.

Peli on itse tehty, ja olen tästä samasta pelistä nähnyt muitakin versioita, esim. myrkkykivi (sienten tilalla maalattuja kiviä), myrkkysammakko (sammakoita). Tätä peliä voi varioida vaikka kuinka, esim. ulkona voi pelata kivillä, oksilla ja kävyillä jne.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Onki




Sain tällaisen ihanan askarteluaiheisen kuvan työkaveriltani sähköpostissa ja haluan jakaa vinkin kanssanne. Ja kiitos vinkistä menee työkaverille tässä samalla, näitä meillä askarrellaan syksyllä!

Olivat siis askarrelleet tällaisia onkia, ja kalojakin oli tullut hienosti. Materiaaleina oksia, lankaa ja kartonkia. Kalat on päällystetty lopuksi vielä muovilla, jotta kestävät leikeissä kauemmin.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Taulu



Pienimmän lapsen kanssa teimme äidille taulun, johon oli painettu lapsen kädet ja jalat. Painamisessa käytimme pulloväriä.




Kukkapurkit



Isommat lapset tekivät äideille lahjaksi koristellun kukkapurkin, tai voihan purkkia käyttää muuhunkin kuin kukkien istutukseen.

Materiaaleina siis saviruukku, pohjamaalina pulloväri, pintamaalina akryyliväri ja kuviointi on tehty lautasliinateknikalla.


Äitienpäiväkortti



Äitienpäiväkorteiksi lähti tänä vuonna tällaisia. Pohjana valmiiksi kuvioitua kartonkia ja koristeena 3D-kukkia ja perhosia sekä itseleikattu "nimilappu".

Hyvin onnistui kaikilta tarrojen liimailu ja suojapaperien poistaminen tarratyynyistä.


torstai 6. toukokuuta 2010


Tänään on rikottu 20 000 latauksen raja! Kiitokset kaikille lukijoille!


Hauskaa ja aurikoista päivänjatkoa kaikille!

Paloasemalla



Tänään olemme vierailleet paloasemalla. Meidät otti vastaan Tulikettu, jolla oli pitkä häntä ja kypärän päällä näkyi korvat, osa lapsista epäilikin, että häntä ja korvat voivat vaikka syttyä tuleen jos Tulikettu lähtee sammuttamaan tulipaloa.

Asemalla lapset pääsivät tutustumaan paloautoihin ja sairasautoihin. Paloautossa oli vilkutkin päällä, ja kuultiin myös sairasauton sireenin ääni. Paloautoissa oli kaikenlaisia työkalujakin vaikka kuinka paljon, ja sairasauton ylälokerossa asui lohtunalle. Lopuksi kaikki halukkaat lapset saivat ajaa pienen lenkin sairasauton kyydissä.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kodinomaisuus osa 3


Olen kirjoitellut kodinomaisuus -aiheesta pari kertaa aiemminkin, joten olisiko nyt aika kertoa oma näkemykseni asiasta?

Jos joku ei ole vielä sitä ymmärtänyt minulla on viha-rakkaussuhde sanaan kodinomaisuus. Kodinomaisuus ei mielestäni ole mikään määre oikeastaan millekään. Kodinomaisuus on subjektiivisesti  koettava asia, ja jokaisella on siitä oma käsityksensä.

Kodinomainen ympäristö, siis fyysinen ympäristö, on mielestäni aina ihan luonnostaan silloin kun ollaan jonkun kotona, kodinomaisuus tarkoittaa mielestäni sitä, että lapsi on hoidossa paikassa joka muistuttaa mahdollisimman paljon kotia, siksi siis esimerkiksi päiväkoti ei voi olla kodinomainen ympäristö, vaikka sinne voidaan tuoda elementtejä kodista kuten huonekaluja tms. Päiväkoti voi olla kodikas, muttei kodinomainen.

Kodinomainen hoito ei kuitenkaan mielestäni ole sellaista, jossa hoitaja rakentaa päivät omista lähtökohdistaan. Hoitajalle lastenhoito on kuitenkin työ, ja kodinomaisuuteen vedoten hoitaja ei voi sivuuttaa työn mukanaan tuomia velvoitteita ja vastuuta. Koska olemme töissä, meidän on huomioitava ensisijassa lasten tarpeet. Emme siis voi pakata lapsia autoon ja päättää lähteä mummolaan, vaikka omien lasten kanssa niin teemmekin.

Minusta kodinomaisuus on sitä, että lapsilla on aina se sama turvallinen aikuinen saatavilla, jos tulee paha mieli, tai vaikka ikävä omia vanhempia. Kodinomaisuus on sitä, että lapsen ei tarvitse olla kiltti koko päivää, vaan jos on huono päivä, niin silloin on oikeus olla vihainen.  Ja jos on oikein mukavaa, tai oikein ikävää niin lapsella on oikeus tulla syliin ja häntä halataan ja hellitään. Kodinomaisuus on siis mielestäni sitä, että lapsi hyväksytään sellaisena kuin hän on hyvine ja huonoine ominaisuuksineen, tunteineen päivineen. Kodinomaisuus on myös sitä, että jos ei tänään huvita niin sitten voi olla vaan.

Kodinomaisuus on tunnetila, joka lähtee siitä, että lapsella on hyvä olla. Siitä, että hoitaja osaa lukea lapsia ja tuntee hoidossa olevien lasten persoonallisuuden. Kodinomaisuus on myös sitä, että lapsi saa olla hoidossa pienessä ryhmässä ja sitä että lasta kuunnellaan ja hänen toiveensa otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan.

Kodinomaisuus on sitäkin, että lapset saavat päivittäin tuoreista raaka-aineista tehtyä vaihtelevaa, monipuolista ja terveellistä ruokaa. Ruokaa, joka valmistetaan lasten kanssa tai läsnä ollessa, niin että ruoan tuoksu täyttää keittiön. Lasten kanssa tehdään pieniä normaaleja kodinhoitoon liittyviä asioita, kuten siivotaan leluja, laitetaan astioita koneeseen tms. Joskus voidaan hakea kaupasta maitoa tai muuta pientä unohtunutta.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Pääsy kielletty


Tästä päivästä alkaen meillä on äideiltä pääsy kielletty keittiöön, eli jos tulevat hakemaan lastaan sisältä, ei saa tulla eteistä pidemmälle. Kielto on voimassa tämän viikon.

Nyt tietysti kaikki arvaavat, mitä meillä puuhastellaan. Äitienpäiväyllätystä tietenkin. Siitä samasta syystä tällä viikolla ei täällä blogissa esitellä askartelua. Kerron sitten ensi viikolla mitä saimme aikaan.

Eilen siis jo aloitimme lahjojen teon ja tänään olemme sitä jatkaneet. Huomenna hoidossa on vain kaksi lasta, joten yritämme saada heidän lahjansa valmiiksi huomenna. 

Ja tässä kirjoitellessa tulikin mieleeni missä minun piti tänään käydä, mutta nyt se on siis jo myöhäistä... ja sitä myöten  huominen suunnitelma menee osin uusiksi... pöh!

Perhosten kuningatar ja muita satuja


Perhosten kuningatar ja muita satuja -kirja sisältää nimikkosatunsa lisäksi 24 perinteistä satua. Kirjan sadut ovat kaikki itsenäisiä tarinoita, joten kirjaa voi lukea haluamassaan järjestyksessä.

Kirjassa on paljon värikkäitä kuvia ja teksti on isokokoista, joten vaikka sadut ovat useamman sivun mittaisia, ne ovat kuitenkin kohtuullisen lyhyitä, muutamaa satua lukuun ottamatta. 

Satuvalikoima: Viera Janusová
Kuvitus: Danica Paulícková
Graafinen suunnittelu: Mariana Danková
Kustannus: Oy Kirjalito Ab, 1990

maanantai 3. toukokuuta 2010

Valokuvauksessa


Ei uskoisi, että valokuvausreissusta voi tulla sormi kipeäksi, mutta niin vain on. Tänään oli siis valokuvaus, ja lapsia jännitti kovasti, itkeekö yksi lapsista valokuvauksessa, kun viimevuotisessa kuvassa kyseinen lapsi itkee. Ei itkenyt, mutta hoitajalla oli kyllä itku lähellä, kun ensin teloin etusormeni auton turvapenkkiin ja sitten jätin samaisen sormen ohjaajan toimiston oven väliin. Onneksi sentään oman sormeni, etten jonkun muun Nauru .

Kaikkien muiden reissu menikin sitten ihan hyvin, joskin aika vakavan oloista porukkaa oli kuvattavana. Jokunen hymykin saatiin kun oikein yritettiin, valokuvaaja otti kuvaa ja hoitaja kutitteli lapsia jalkapohjista.

Onneksi valokuvausreissuja ei ole kuin kerran vuodessa, kyllä meinasi tulla hiki kun vaihtoi kaikille lapsille kuvausvaatteet ja päälle ulkovaatteet, jotta kuvausvaatteet pysyvät puhtaana päiväkodille asti ja sitten pakkaa koko ryhmän autoon turvaistuimiensa kanssa. Ja päiväkodilla tietysti sama rumba toisin päin. Onneksi kaikki lapset haettiin päiväkodilta kuvauksen jälkeen kotiin, jottei tarvinnut enää pakata koko ryhmää takaisin autoon  ja hoitopaikkaan. Meillä oli rivi turvaistuimia päiväkodin käytävällä odottelemassa hakijoita. Ja kaiken lisäksi lapset vielä istuivat niiden istuimien päällä, kun heitä tultiin hakemaan. 

Ainoastaan kamera jäi kotiin, mutta niinhän se aina silloin jää, kun sitä tarvitaan.

Kodinomaisuus osa 2


Miksi ikinä on alettu käyttää perhepäivähoidosta sanaa kodinomainen? Onhan se hoitopaikka koti sille hoitajalle ja hänen perheelleen. Asummeko siis kotona vai kodinomaisessa paikassa? Minusta eräs työtoverini sanoi osuvasti tehdessämme perhepäivähoidon vasua, kun kuvailimme varhaiskasvatus ympäristöä: perhepäivähoidon ympäristö on aito koti!

Niitä koteja on monennäköisiä, joten miten normitetaan kodinomainen? Miten mitataan sitä kodinomaisuutta? Jokaisella on varmasti oma näkemys siitä millainen kodin pitäisi olla, tai millainen pitäisi olla kodin, jossa asuu pikkulapsia. Kuitenkin osa hoitajista on lapsettomia, tai lapset ovat jo kasvaneet koululaisiksi tai jopa aikuisiksi. Millainen hoitopaikka silloin pitäisi olla: kodinomainen? Kenen näkökulmasta asiaa sitten pitäisi sellaisessa tilanteessa katsoa?

Saako hoitajan koti olla asujiensa näköinen? Varmasti silloin jos hoitajalla on omia alle kouluikäisiä lapsia, koti onkin lapsiperheen koti, on leluja ja tavaroita, jotka kaikkien mielestä kuuluvat sen ikäisten lasten kotiin. Entäs jos hoitajan omat lapset ovatkin jo koululaisia, pitääkö koko kodin olla kuitenkin edelleen pikkulasten kodin näköinen? Tarkoittaako kodinomaisuus sitä, että hoitajan kouluikäisten lastenkin täytyy olla hoitolasten käytettävissä samoin kuin olisivat hoitolasten sisaruksia? Mitäs jos hoitajan omat lapset ovat jo muuttaneet pois, millainen silloin on kodinomainen koti? Onko hoitajalla oikeus asua omanlaisessaan kodissa, vai tarkoittaako perhepäivähoitajana toiminen automaattisesti sitä, että hoitaja perheineen asuu hoitolasten ehdoilla rakennetussa päivähoitopaikassa?

Tarkoittaako kodinomaisuus siis sitä, että hoitajan koti on aina ja kokonaisuudessaan sen näköinen, että siellä asuu aina alle kouluikäisiä lapsia?

Onko kodinomaisuutta siis vain se fyysinen ympäristö, koti, jossa lapsia hoidetaan, vai voisiko se olla jotain muutakin?