Pilkkikisat

 

Tällä viikolla kun lapset ovat leikkineet omia pahvilaatikkoleikkejään, myös hoitaja on ehtinyt leikkiä laatikoilla, tai no... yhdellä laatikolla. Tätä on jaksettu käydä ihmettelemässä, että mikä siitä tulee ja vielä tärkeämpi kysymys on ollut se kenelle tätä olen tekemässä. Ihan oma idea tämä tosin ei ole vaan Facessa huomasin jonkun tehneen tälläisen laatikon josta voi onkia kaloja. Vähän sitten jalostin ideaa ja yhdistin siihen tosi vanhan akvaarioaskarteluidean, jossa kalat roikkuvat lankojen varassa.

Kalat tulostin netistä ja liimasin kaksi kalaa yhteen, jolloin kalasta tuli kaksipuoleinen. Kalat on laminoitu ja suun kohdalle laitoin klemmarin ja onki on tehty puisesta grillivartaasta, huopapalasta ja tehokkaasta magneetista. Laatikon maalasin pulloväreillä ja laitoin kalat roikkumaan aina pareittain langasta.

Tämän voisi toki askarrella lasten kanssa, joskin nyt halusin tarkoituksella tulostaa kalat "oikean" näköisenä. Tässä järvessä ui tuttuja suomalaisia kalalajeja; hauki, lahnoja, ahvenia, särkiä ja salakoita.

Suu suppuun, Nokka tukkoon!

Aina joskus tulee kaivanneeksi ominaisuuksia, joita ihailee muissa ihmisissä ja jotka itseltä puuttuvat. Ihan ensimmäisenä mieleeni tulee se, että ainakin itseltäni puuttuu totaalisesti suodatin aivojen ja suun välillä. Eli ihan vaan joskus saatan päästää suustani asioita, joita en todellakaan ole päättänyt päästää ilmoille harkitusti... Jep! Ja ihan vaan JOSKUS olen myös saanut jälkeenpäin kuulla siitä, ettei IHAN AINA kannattaisi avata suutaan ainakaan ihmisten ilmoilla.

Tiedättehän kun suusta pääsee se JESS! ennen kuin on ehtinyt prosessoida sen tiedon, joka juuri äsken kulki korvakäytävää pitkin aivoihin (tai ehkä se jäi jonnekin matkalle). 

Tai onpa joskus saattanut päästä suusta myös jokunen kommetti ilman sen kummempaa tarkoitusta, kuten: 

- Ei tarvi, kyllä tästä näkee hyvin, kun vaan siirrät sen pyllysi pois kuvaruudun edestä - kehotukseen siirtyä lähemmäksi, jotta kaikki näkevät paremmin. Kehottajana oman kehonkuvansa kanssa kamppaileva kouluttaja.

- Ja nyt huomaat, että me ollaan Hämeestä. -Kun kukaan ei vastaa juuri itsensä savolaiseksi esittäytyneen kouluttajan kysymykseen.

- Ei niin, mutta ostettiin kumminkin tai -Voit sä sen takasinkin antaa. Henkilölle, joka lahjaa vastaanottaessaan sanoo ensimmäisenä - Eihän teidän olisi tarvinnut...

- Ei kannata ottaa käsillä vastaan - henkilölle, joka juuri oli murtanut kätensä kaatuessaan pyörällä.

... ja mitä näitä nyt sitten vuosien varrella onkin ollut... kuka niitä laskee...

Se JESS! on muuten tosi monikäyttöinen sana, tänään käytin sitä kun esimies kertoi eläköityvänsä aika tarkkaan kahden vuoden päästä. 

JESS!

 

Odotettu posti

Tänään vihdosta viimeinen postilaatikosta löytyi pitkään odotettu posti, eli tutkintotodistukseni. Nyt vaan täytyy koluta kaapit läpi, jotta löydän todistuskansioni, johon olen säilönyt kaikki todistukseni kansakoulun ensimmäisestä luokasta lähtien. Kansiossa on todistuksia erilaisista kursseista, koulutuksista ja tutkinnoista sekä kaikki työtodistukseni.

Tänään työpäivä otettiin rennosti kahden lapsen kanssa ja leikkikentällä ulkoilemalla. Leikkikentälle pakkasimme mukaan myös vappuaaton kunniaksi nakkeja ja perunamuusia sekä jälkiruoaksi aamulla paistettuja munkkeja. Sisälle palattiin päiväunille ja unien jälkeen hoitolasten vanhempi yllätti meidät hakemalla lapset aiemmin hoidosta heti välipalalta. 

Tällä viikolla vietetään vappua ja ensi viikon lopulla juhlitaan äitienpäivää, katsotaanpa mitä sitten keksitään.

Mukavaa ja turvallista vappua!

 

Viimeiset palat

Opinnoissani ollaan asettelemassa viimeisiä palasia. Aika on kulunut tosi nopeaan, ja lähiopinnot ovat loppuneet jo hyvän aikaa sitten. Loman jälkeen pystyin irrottautumaan omasta työstäni ja nyt olen ollut koululla harjoittelussa ja tutustumassa heidän työskentelytapoihinsa ja siellä oleviin lapsiin. Vielä pari viikkoa ja kaikki näytöt ovat toivottavasti tehtynä. Lähes kaikki kirjalliset työt on valmiina, ja viimeisten hyväksyntää odotellessa ei voi kun jännittää viimeisiä tulevia näyttöjä. Viimeisenä kirjallisena työnäni sitten onkin itsearvioinnit näyttöjen jälkeen.

Eilen oli kyllä tosi tarkka arviointikeskustelu, ja kuvittelinkin että oltiin oltu vaikka kuinka kauan siellä käymässä läpi niitä arvioita ja suunnitelmia. Näyttösuunnitelmaa olin lähettänyt 14 sivua, ja silloin olin jo karsinut suunnitelmasta kaiken liirumlaarumin ja tiivistänyt tekstiä sen minkä pystyin. Liitteitä olin suunnitelmaan liittänyt kuusi kappaletta, niistäkin osa monisivuisia. Oli arvioijankin mielestä ilmeisesti riittävän pitkä, kun sanoi ettei suunnitelma kyllä sen pidempi saisi ollakaan. Ryhmämme vastuuopettajan mielestä hyvä suunnitelma kyseiseen näyttöön on 8-10 sivua pitkä, ja niitä liitteitäkin olisi kuulemma hyvä liittää harkiten. No, kyllä harkitsin, ja noin paljon siitä tuli. 

Arviointi keskustelussa sitten katselin, kuinka opettaja-arvioija oli merkinnyt suunnitelmaani erilaisia huomioita sinne sivuun ja alleviivannut suunnitelmani tekstejä. Merkintöihin liittyen sitten kyseli vaikka mitä tarkennuksia ja mielipiteitä... Olisikohan sittenkin pitänyt kirjoittaa pidempi suunnitelma?

Reilun viikon päästä siis alkavat sitten viimeiset näytöt, joita teen kaksi päällekäin, ja näihin tein yhteensä laskettuna yhdeksän sivuisen näyttösuunnitelman, ja liitteitä lisäsin vain yhden. Saapas nähdä onko nyt liian lyhyitä.

Nyt vaan sitten peukut pystyyn, että saan näytöt läpi ja vihdoin taas päästään palaamaan normaaliin arkeen sen oman ryhmän kanssa.

Hyvää Pääsiäistä!

Mukavaa Pääsiäistä kaikille, itseltä jäi tänä vuonna Pääsiäinen väliin opintojen vuoksi, joten toivotukset lähtevät muutaman vuoden takaisen kuvan siivittäminä. Ohjeet tähän pääsiäismuna-askarteluun löytyy Askartelua Ipanoille -blogista.

Jouluinen?

Täällä ilmat ovat todella jouluiset, kuten kuvasta näkyy... keskiviikkona, kuvan ottamishetkellä, vielä oli paikkapaikoin lunta, mutta nyt lähes kaikki lumi on sulanut pois tai tallaantunut jäiseksi kaljamaksi.

Koska ulkona riittää tosi paljon tekemistä tällaisilla ilmoilla, olemme tällä viikolla sitten olleet kaksi aamupäivää hallilla. Tuleehan siinä edes vähän ulkoiltua, kun kävelee tuon vajaan kilometrin matkan joka hallille on edestakaisin. 

Tämä kuu, tai oikeastaan koko syksy, on mennyt lapsien sairastellessa, välillä on yskitty niin, että saanut koppia ottaa keuhkoista, etteivät ihan lennä pihalle.

Joulun tuntu on kyllä aika pitkästi tällä hetkellä hukassa, jotenkin vaan sitä joulumieltä ei tahdo löytyä mistään. Olisko se sitten ikä vai ilmat... ota siitä nyt sitten selvää. 

Eilen ajattelin hallireissun paluumatkalla napata paikallisesta saksalaisomisteisen kauppaketjun myymälästä pari purkkia maitoa, mutta eihän se nyt ihan niin helppoa ollutkaan. Kaupassa väki ryntäili kuin päättömät kanat ja hamstrasi ruokaa kuin maailmanlopun edellä. Onneksi mukana ei ollut kuin yksi lapsi, joten ihan sissinä päätin kumminkin uskaltautua kyseiselle sotatantereelle ja hakea ne maitopurkit. Kassajonoja oli kaksi ja pari muuta kassaa aukesi siinä jonottaessamme, joille tietysti ryntäsi porukkaa jonon hänniltä.

Yllättävää kyllä, joulumieli löytyi... meidän edessä oleva naishenkilö oli jo laittamassa ostoksiaan hihnalle kun laittoikin ostoksensa takaisin kärryyn ja käveli viereeni... menkää te vain lapsen kanssa ensin... sanoin, ettei meillä ole mihinkään kiire, ja ehdimme kyllä maksamaan omalla vuorollamme hänen jälkeensä. Vastusteluani ei kuitenkaan otettu vastaan vaan rouva siirsi jo kärryään taaksepäin tehdäkseen meille tilaa ja lähes työnsi meidät kassalle... menkää nyt vaan, teillä on niin vähän ostoksiakin...ettei teidän tule kuuma tässä odottaessanne... 

Maksoin siis ostokseni ja pakattuani vielä kiittelin meidät päästänyttä henkilöä sekä toivottelin hyvää joulua... Taisi se joulumieli sitten vähän tarttua itseenikin, joten...

HYVÄÄ JOULUA!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ohjeeseen

Ensi vuonna Suomi täyttääkin sitten pyöreät 100v, ja juhlittavaa riittääkin varmasti koko vuodeksi.

Kuka muistaa perhepäivähoidon?

kuva:http://www.iskelma.fi

Aina toisinaan näkee ja kuulee kyselyjä, minne voisi lahjoittaa vaikkapa leluja tai muita lastentarvikkeita. Kyselijät ovat saaneet yleensä paljon hyviä vastauksia, kuten lastensairaalat, päiväkodit jne. Mielestäni on erittäin hyvä, että mieluummin kierrätetään kuin laitetaan roskiin, ja varmasti lelut menevät hyvään tarkoitukseen. 

Joskus olisikin kiva jos joku muistaisi kertoa kyselijöille, että leluja ja tarvikkeita voi lahjoitaa myös vaikkapa sosiaalityöntekijöiden tai seurakunnan diakoniatyön kautta köyhiin lapsiperheisiin ja moni perhepäivähoitajakin olisi tosi iloinen saadessaan lahjoituksen. Sosiaali- tai diakonityön budjeteista ei ole mitään käsitystä, mutta yleisellä tasolla kuvittelisin heidän myöntämän tuen lähinnä olevan hengissäpitävää ja vain tuikitarpeelliseen asiaan voi saada tukea.

Perhepäivähoitajalle maksetaan kulukorvausta, jonka pitäisi kaikki tarpeellinen aamupalasta wc-papereihin, ja voin sanoa, ettei se raha ole kovin suuri. Valitettavasti taitaakin olla niin, että aika moni hoitaja rahoittaa mm. lelut ns. omasta pussistaan. Joten jos edes joskus joku muistaisi myös perhepäivähoidon.

Joululahjapaljastus

Tänä vuonna lasten joululahjapaketteihin sujahti loppujen lopuksi itsetehtyä muovailuvahaa. Lisäksi perheille lähti joulumuistamisena sytykeruusuja, iso koristeltu tikkuaski ja tietenkin joulukortti.

Liikettä niveliin

Jotenkin tuntuu, että nyt syksyllä aika on juossut  edelläni, ja juuri mihinkään ei ole ollut aikaa keskittyä. Ehkä syynä on osittain ollut myös se, että syksy on ollut erittäin rikkonainen töiden osalta, on ollut lomaa, tasausvapaata ja koulutusta. Nyt kuitenkin olisi edessä pitkä työrupeama, joten eiköhän sitä taas päästä jutun juonesta kiinni.

Viime viikolla alkoi taas Varpaat Vauhtiin kaksiviikkoinen, tällä kertaa painotus on ulkoliikkumisessa ja lapsen osallisuudessa. Tämä onkin hyvässä linjassa meidän oman kunnan painotuksien kanssa. 

Lasten liikkumiseen onkin viime aikoina panostettu oikein kunnolla, kun on huomattu että lasten liikkuminen on vähentynyt huomattavasti. Tällaiset teemaviikot ovat toki hyviä, samoin varmaan jokaisessa hoitopaikassa pyritään liikkumaan ja ulkoilemaan  yhä ennemmän. Mutta tosiasiahan on se, että yleensä lapset kyllä liikkuvat, jos siellä ei ole aikuista:

•  jolla on aina kiire, jolloin lapsi on helpompi heittää rattaisiin tai autoon, 
• joka kieltää kaiken kivan hyppimisen, juoksemisen, kiipeilyn
• joka pukee lapsen vaatteisiin joissa ei voi kurkottaa, tai jotka menettävät jälleenmyyntiarvonsa
• joka käyttää tekniikkaa lapsenvahtina

Oikeasti!  Muistatteko kuinka hauskaa oli lapsena, vaikka ei omistettu yhtään Legoa, Pleikkaria tai väritelevisiota? Toisaalta eipä sieltä televisiosta paljon lapsille suunnattua ohjelmaa tullutkaan... ehkä Kössi Kengurua ja Kylli-tätiä lukuunottamatta.


Hyvää viikon alkua!

Nyt meni hermot!

 Laitoin aamulla esimiehelle seuraavanlaista sähköpostia:


Viesti aihe: Nyt meni hermot!

Nyt kun taas on noita pestäviä, ja näitä saa pestä välillä monta kertaa päivässä, niin hermot meni.

Pestessä hanskat valuu ja täyttyy vedellä, jonka jälkeen ne valuu kädestä vielä enemmän, ja lisäksi kun hanska on täynnä vettä, niin homma menee aika mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa, kun pitäis alkaa kuivaan sitä lasta. Musta alkaa tuntua, että olis helpompi pistää mukelot kuraeteiseen ja suihkuttaa siellä kokonaan, ihan yhtä märkänä ollaan nytkin, mutta ainakin vessa pysyis kuivana. Paitsi, että sitten pitäis pestä se kura-allaskin, ettei koko ajan haisis. Suo siellä - vetelä täällä.

Mun on pakko saada pienempiä kertishanskoja, muuten ei tuu mitään. Vaihdossa voin palauttaa L-kokoiset hanskat, jotka putoavat kädestä.

Kiitos, ja hyvää työpäivää. 




En kyllä sitten yhtään tuossa tunnekuohussa muistanut, että esimies on tänään vapaalla. Onneksi on ymmärtäväinen esimies, joten vastauksen sain kuitenkin ja lupasi asian hoitaa heti maanantaina.

Toivottelen kaikille hyvää viikonloppua,
ja älkää olko huolissanne, ne hermotkin on taas palanneet ja kohtuu kunnossa :D

Loma alkaa

Se on sitten loma! Ja kuin tilauksesta myös kesäilmat ovat saapuneet...  ja hyttyset... ja paarmat... ja, ja. Ei kait sitä ihminen osaa koskaan olla täysin tyytyväinen.

Ajattelin sitten näin viimeisen työpäivän kunniaksi piristää tiimiläisiämme lähettämällä kaikille sähköpostia. Ja koska osa tiimiläisistä lukee vähän laiskasti sähköpostejaan, niin laitoin varmuudeksi vielä kaikille myös tekstiviestin. Ja jos nyt ette vielä (tai siis kaikkihan te luette päivittäin työsähköpostinne kesälomalla), niin laitan osan viestin sisällöstä postauksen kuvaksi (tätä blogihan te tietysti luette kesälläkin, eikös?). Sähköpostissa on siis mm. syksyn toimintasuunnitelma, siis se yhteinen runko.

Jos ette vielä ole käyneet Facebookissa tykkäämässä blogista, niin nyt se kannattaa tehdä. Katsotaan saataisiinko lorupussiarpajaiset käyntiin. 

Mutta nyt poistun takavasemmalle ja lopetan häiriköinnin toistaiseksi.

Nyt nauttimaan kesästä ja lomasta, elokuussa palataan asiaan.

Taikojen aikaa

Juhannusta vietetään jo tällä viikolla, sinä toisena mahdollisena päivänä, eli 20.6., juhlinta aloitetaan toki jo aaton vapaana. Juhannushan on keskikesänjuhla, ja myös kesäpäivänseisaus sijoittuu samalle viikonlopulle eli sunnuntaille 21.6. Kesäpäivänseisaushan päivä jolloin päivä on pisimmillään ja siitä alkavat päivät lyhetä syksyä kohti. Ainoa kysymys enää on koska kesä alkaa, kun se jo viikonloppuna kääntyy kohti loppuaan. Ehkä meillä Suomessakin pitäisi siirtyä keskieurooppalaiseen loma-aikaan eli ihan suosiolla päätettäisiin, että kesäkuu on kevättä, ei  kesää, samalla voisi kuun nimen vaihtaa johonkin sopivampaan.

No kumminkin: Juhannuksena tehdään perinteisesti taikoja. Tunnetuimmat juhannustaiat varmastikin liittyvät tulevan puolison ennustamiseen, mutta koska niityt ja pellot ovat nykyisin aika harvassa niin aika pitkän lenkin saa tehdä jo pelkästään jos aikoo kerätä seitsemän kukkaa/ yrtti seitsemältä niityltä, kuntoilustahan homma tietysti käy. Ja toisekseen puolison etsimiseen on nykyään käytössä vaikka mitä nettipalstaa, joten antaa olla.

Mitäs jos keksittäisiin uusia juhannustaikoja, vähän enemmän nykyaikaan sopivia? Aloitetaanpa vaikka siitä kesäsäästä - sarvet esiin!

Lasten suusta...

Kun ryhmässä on tyttöjä niin suosittu puheenaihe on tietysti vaatteet. Tytöt katsova tarkkaan mitä kenelläkin on päällään ja ainakin jokainen uusi vaate kerrotaan hyvinkin tarkkaan jo ennen aamupuuroa. Keskustelun aiheeksi nousee uusien vaatteiden lisäksi myös vaatteet, joita löytyy samanlaisia useammalta lapselta. 

Myös hoitajan vaatteet arvioidaan useasti. Näin keväällä ilmojen lämmetessä tarvitaan uusia vaatteita ja olinkin hankkinut pari uutta hihatonta tunikaa T-paidan päälle puettavaksi. Eilen sitten näistä toinen oli päälläni ja ilmeisesti yksi tytöistä ei ollut kyseistä tunikaa aiemmin nähnyt, kun alkoi katsella sitä hyvin kiinnostuneena.

Hetken kuluttua tyttö sitten puki ajatuksensa sanoiksi:

- Onko sulla uus paita? 

Vastasin, että on aika uusi.

- Se on aika... aika... kirjava... siis paljon värejä.

- Joo, niin on  ;)

Hyvää äitienpäivää!

Tänä vuonna teimme äideille lahjaksi tiskirättejä ja tietysti kortit.  Lahjat ja kortit pakkasimme lasten koristelemiin lahjalaatikoihin. 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Hauskaa Vappua!

Me olemme lasten kanssa jo vetäytyneet Vapun ja pitkän viikonlopun viettoon. Ensi viikolla puuhaillaan salaisuuksia, joten hyyysh!

Syömään!

Tässä hoitopaikassa ruoka on tärkeää, jopa ehkä vähän liian tärkeää - ainakin jos katsoo hoitajan ulkomuotoa. Mielestäni on kunnia-asia tarjota lapsille päivittäin tuoreista raaka-aineista valmistettua hyvää ja monipuolista ruokaa.

Päivähoitolain (1973/36)  mukaan lasten päivähoidossa olevalle lapselle kunnan on järjestettävä hoitopaikassa tarpeellinen ravinto. Kokopäivähoidossa tämä yleensä tarkoittaa kolmea ateriaa: aamupalaa, lounasta ja välipalaa, joista Kuntaliiton suosituksen mukainen korvaus on aamu- ja välipalasta 0,75€ ja lounaasta 1,77€. Yhden lapsen osalta ruoan kustannus saisi siis olla päivässä 3,27€. Tältä pohjalta siis lähdin laskemaan ruokailun todellisia kustannuksia.

Kuuden viikon mittaisella tarkkailujaksolla punnitsin kaikki käyttämäni ruoka-ainemäärät ja kirjasin ne ylös.  Ruoan hinta on huomioitu todellisen ostohinnan mukaan, ja siinä ei ole huomioitu esim. ruoanvalmistukseen käytetyn veden määrää.

Mitä meillä sitten syötiin:

Yleisesti meillä lapset syövät aamupalaksi puuroa ja maitoa, lisäksi tarjolla on myös hedelmää tai kasvista, mutta käytännössä lapset eivät niitä syö juuri koskaan.

Lounaalla on varsinainen ruoka (laatikko, keitto tai kastike + peruna/riisi/pasta) ja kasviksia keitettynä, tuoreena tai molempina. Lisänä leipää (yleensä näkkileipää tai ruisleipää) ja maitoa. Käytännössä kuitenkin lapset syövät leipää aika vähän.

Välipalalla meillä on aina jotakin viljatuotetta (leipää, puuroa, karjalanpiirakkaa tms.), kasvista, marjoja tai hedelmiä sekä maitoa. Lisäksi noin 1-2 kertaa viikossa jogurttia, rahkaa tms.

Ryhmän kokoonpano ja ruokailutottumukset:

Tarkkailuajankohtana on osan ajasta hoidossa lapsi, josta maksetaan korotettu ruokaraha, osa lapsista oli sairaana ja jaksolle osui kaksi lapsivapaata päivää, jotka kaikki vaikuttavat kustannuskorvaukseen.

Ryhmän lapsista yksi syö todella pieniä ruoka-annoksia, ja vain makuannoksia kasviksia. Yksi lapsi syö todella isoja annoksia sekä ruokaa, että kasviksia. Kaksi lasta syö pääsääntöisesti hyvin ruokaa ja  kohtuullisia annoksia kasviksia.

Yhteenveto:

Tarkkailuajanjaksolla kustannuskorvaus riitti erittäin hyvin kattamaan ruoka-ainekustannuksia, kun kiinnitti huomiota erityisesti hedelmien ja kasvisten hintaan. Vaikka yksittäisen päivän tai raaka-aineen kustannukset saattoivat ylittää korvauksen määrän, niin pidemmällä (esim. viikko) ajanjaksolla kustannusta pystyi tasaamaan.  Kalleimmat ruoat olivat selkeästi kalaruoat ja kokolihasta valmistetut ruoat. Halvimpia olivat vastaavasti laatikko- ja keittoruoat.

Jakson aikana olen kiinnittänyt erityistä huomiota valmistamani ruoan määrään, jotta hukka olisi minimaallinen, mm. kuorin hedelmiä ja kasviksia menekin mukaan. Ruoanhankinnassa on hyödynnetty kauppojen tarjouksia, mm. 1€/kg hedelmätarjousta.

 

Hyvää pääsiäistä!

Vuoden 2015 työt alkavat - ei ehkä niin hyvillä mielin

Vuosi alkaa jälleen, vuosi on 2015, työvuosia takana rapiat 18, ja nyt ottaa päähän ja lujaa!

Suurin ketutuksen aihe tällä hetkellä on kulukorvaus. Korvaukset pysyvät viime vuoden tasolla eli aamu- ja välipala 0,75€, lounas 1,77€ eli kolmen lapsen kulukorvaus ruoan osuudelta on 49,05€ / vko. Tällä rahalla lapsille tarjotaan siis viitenä päivänä viikossa aamupala (puuro, leipä, hedelmä, maito, levite), lounas (liha/kala/kana tms., peruna/riisi/makaroni tms., leipä, maito, levite, kasvis/juures tms.) välipala (kiisseli/jogurtti, tms., leipä, maito, levite, hedelmä/kasvis tms.). Nyt menee testaukseen riittääkö raha oikeasti terveelliseen, monipuoliseen ruokaan, joka täyttää suositukset ravintosisällöstä ja energiamärästä (2/3 päivittäisestä tarpeesta).  Ruoka-aineiden osalta kustannuskorvauksen tarkastelu on vielä kohtuullisen helppoa, mutta muun kustannuksen osalta kustannuksen osuus on täysin mahdotonta edes yrittää laskea. Seuraavassa lainaus vero.fi -sivustolta:

Verohallinnon yhtenäistämisohjeet vuodelta 2014 toimitettavaa verotusta varten:

Kustannuskorvauksen muita kustannuksia koskeva osuus sisältää korvauksen muista kuin ravintoaineista aiheutuvista tavanomaisista menoista. Tällaisia menoja ovat esim. huoneiston käytöstä, sähköstä, vedestä, lämmöstä, askartelutarvikkeista ja lapsen hoitoon liittyvistä puheluista aiheutuvat menot.

Oleellista tässä lainauksessa on seuraava kohta: tavanomaisista menoista, eli menoista joita syntyy tavanomaisesti siis ihan jokapäiväisessä olemisesta, mutta mikä osuus on lastenhoitotyön osuus? Menisi aika vaikeaksi erotella vaikkapa sähkön tai  veden osuutta, tai ainakin aika monimutkaista se olisi, jos joka kerta täyttäisi ensin ämpärin ja siinä siitä sitten annostelisi lasten osuuden ;) . Ihan tähän en siis kuitenkaan aio alkaa.

Muun  kustannuksen osalta tiedän jo etukäteen, ettei se ole riittänyt eikä tule riittämään kaikkeen mihin verottaja / työnantaja / muut asiaan vaikuttamassa olleet tahot kuvittelevat tai haluavat sen riittävän.

Siihen riittääkö kustannuskorvaus ja mihin se riittää vaikuttaa myös paljon mm. hoitajan asuinpaikkakunta ja asumismuoto. Tähänkään en ota mitään kantaa tässä kokeilussa. Tuloksista tulette kuulemaan sitten kun on jotain selvyyttä asiaan saatu.

Hyvää Uutta vuotta!