Aina joskus tulee kaivanneeksi ominaisuuksia, joita ihailee muissa ihmisissä ja jotka itseltä puuttuvat. Ihan ensimmäisenä mieleeni tulee se, että ainakin itseltäni puuttuu totaalisesti suodatin aivojen ja suun välillä. Eli ihan vaan joskus saatan päästää suustani asioita, joita en todellakaan ole päättänyt päästää ilmoille harkitusti... Jep! Ja ihan vaan JOSKUS olen myös saanut jälkeenpäin kuulla siitä, ettei IHAN AINA kannattaisi avata suutaan ainakaan ihmisten ilmoilla.
Tiedättehän kun suusta pääsee se JESS! ennen kuin on ehtinyt prosessoida sen tiedon, joka juuri äsken kulki korvakäytävää pitkin aivoihin (tai ehkä se jäi jonnekin matkalle).
Tai onpa joskus saattanut päästä suusta myös jokunen kommetti ilman sen kummempaa tarkoitusta, kuten:
- Ei tarvi, kyllä tästä näkee hyvin, kun vaan siirrät sen pyllysi pois kuvaruudun edestä - kehotukseen siirtyä lähemmäksi, jotta kaikki näkevät paremmin. Kehottajana oman kehonkuvansa kanssa kamppaileva kouluttaja.
- Ja nyt huomaat, että me ollaan Hämeestä. -Kun kukaan ei vastaa juuri itsensä savolaiseksi esittäytyneen kouluttajan kysymykseen.
- Ei niin, mutta ostettiin kumminkin tai -Voit sä sen takasinkin antaa. Henkilölle, joka lahjaa vastaanottaessaan sanoo ensimmäisenä - Eihän teidän olisi tarvinnut...
- Ei kannata ottaa käsillä vastaan - henkilölle, joka juuri oli murtanut kätensä kaatuessaan pyörällä.
... ja mitä näitä nyt sitten vuosien varrella onkin ollut... kuka niitä laskee...
Se JESS! on muuten tosi monikäyttöinen sana, tänään käytin sitä kun esimies kertoi eläköityvänsä aika tarkkaan kahden vuoden päästä.
JESS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti