Eilen meillä vietettiin hoitolapsen syntymäpäivää. Lahjaksi olin varannut puuhakirjan ja kynät. Meillä syntymäpäiväsankari huomioidaan välipalalla, jolloin sankari saa jakaa mahdolliset kotoa tuodut tarjoilut ja jokainen hoitolapsi onnittelee sankaria. Välipalaksi valmistan yleensä jotain sankarin herkkuvälipalaa. Lopuksi sankari saa lahjapakettinsa, joka saa avata sitten vasta kotona.
torstai 18. elokuuta 2011
Syntymäpäivälahjoja
Eilen meillä vietettiin hoitolapsen syntymäpäivää. Lahjaksi olin varannut puuhakirjan ja kynät. Meillä syntymäpäiväsankari huomioidaan välipalalla, jolloin sankari saa jakaa mahdolliset kotoa tuodut tarjoilut ja jokainen hoitolapsi onnittelee sankaria. Välipalaksi valmistan yleensä jotain sankarin herkkuvälipalaa. Lopuksi sankari saa lahjapakettinsa, joka saa avata sitten vasta kotona.
maanantai 15. elokuuta 2011
Leppäkerttu-askartelu
Perjantai-iltapäivänä askartelimme loppukesän kunniaksi leppäkerttuja. Olemme ulkona tutkineet kyseisiä kuoriaisia monet kerrat, joten hyönteinen oli tuttu kaikille lapsille. Leppäkertun osia leikatessamme mietimme montako jalkaa ja pilkkua leppäkertussa onkaan.
Leppäkertut on leikattu mustasta ja punaisesta paperista. Jalat ja pilkut on leikattu ja liimattu erillisistä paloista. Punaiset peitinsiivet on leikattu keskeltä siten, että siivet ovat yhdessä ylhäältä. Seuraavaksi peitinsiivet on kiinnitetty vartaloon pään alapuolelta niin että siivet jäävät "lepattamaan". Lopuksi leppäkertuille liimattiin valmissilmät.
perjantai 12. elokuuta 2011
Kyllä silloin pänni...
Taas luvassa kuvatonta päivitystä...
Eilen olimme lasten kanssa keskustan leikkipuistossa, jossa näin uuden hoitokauden alkaessa on lasten ja hoitoryhmien määrä moninkertaistunut. On päiväkotilaisia, ryhmisläisiä ja sitten meitä perhepäivähoitajia.
Omasta ryhmästäni mukana olivat kaikki "isot" lapset, sekä keväällä aloittanut alle kaksivuotias hoitolapsi. Tämä pienin lapsi ei vielä hirveästi puhu, mutta pienelle lapselle tyypilliseen tapaan näyttää sormella mitä haluaa. Pienelle lapselle leikkikentällä on paljon puuhaa ja mielenkiintoista tekemistä, mutta leikkivälineiden käytössä lapset tarvivat vielä aikuisen apua, esimerkiksi keinuttamisessa tai kiipeämisessä varmistamassa turvallisuutta. Toisaalta aikuista tarvitaan myös lasten sosiaalisten suhteiden opastajana, koska ihan pienet lapset eivät osaa leikkiä keskenään, tuttuna esimerkkinä mm. lelujen jakaminen ja toisen henkilökohtaisen koskemattomuuden kunnioittaminen toisin sanoen leluja ei oteta toisen kädestä, ketään ei saa lyödä tai töniä. Nämä kaikkihan liittyvät pienten lasten normaaleihin tutustumiskäytäntöihin. Hoitajan tehtäväksi sitten jää se turvallisuuden takaaminen hoitopäivän ajaksi.
Miten tämä sitten liittyy postauksen otsikkoon selvinnee seuraavasta tarinasta:
Olin jo jonkin aikaa seurannut kauempaa kahta pientä lasta, noin kaksivuotiasta, jotka kulkivat leikkikentällä, toinen lapsi kulki toisen perässä leikkivälineeltä toiselle ja aina kun toinen vaihtoi paikkaa niin toinen tuli vauhdilla eteen ja kiilasi toisen lapsen eteen, töni toisen pois leikkivälineeltä tai muuten vain esti toisen lapsen kulkemisen paikasta toiseen. Olin keinuttamassa omaa pienintä hoitolastani kun vähän matkan päästä takaani alkoi kuulua itkua, ja huikkasin ryhmiksen tädeille että onkohan heidän lapsillaan jokin hätänä... ja mitä sain toiselta tädiltä vastaukseksi... no kun se toinen lapsi on niin herkkä, että aina huutaa pienimmästäkin... ei tarvi välittää... EI TARVI! Onneksi toinen tädeistä kuitenkin päätti puuttua asiaan ja keksi lapsille tekemistä vähän kauempana toisistaan. Jo tässä vaiheessa tiesin odottaa mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan... kunhan vain tulisi hyvä tilaisuus...
Omat isommat hoitolapseni ovat hyvin äänekkäitä ja kohtuullisen riehakkaita leikkijöitä, joten Ei-Tarvi-Täti huomautti minua näiden lasten käytöksestä, eikä saanut toivomaansa reaktiota, eli minua selittelemään. Hetken kuluttua istuimme lasten kanssa hiekkalaatikolla ja pienin hoitolapsistani lähti kävelemään hiekkalaatikolta keinuhevosille päin ja osoitti sormellaan keinuihin päin tarvitsevansa apua, ja minähän sitten lähdin auttamaan, niin eiköhän samainen täti-ihminen huikkaa jostain monen metrin päästä: -Ja heti kun lapsi osoittaa, niin "Ipana" pomppaa ylös... Vedin naaman peruslukemille, ja vastasin kysyvästi vain: Niin?, vaikka mieli teki sanoa, että siitähän meille kaikille palkka maksetaan.
Ja kaikki minut tuntevat tietävät, kuinka paljon jouduin kyseisessä tilanteessa puremaan itseäni kieleen... Terveisiä vaan tutuille!
No huomenna on lauantai, joka kuluu opiskellessa uutta työaikalakia, hyvää viikonloppua kaikille.
tiistai 9. elokuuta 2011
Tietokoneet....#*¤#
Nyt sitten kannettava meni ihan entiseksi joten kuvia en päivityksiin toistaiseksi pysty lisäämään. Kuvat siis joskus toiste.
Uusi koti on nyt sitten virallisesti hyväksytty hoitopaikaksi, ohjaaja kävi viime viikolla tarkistuskäynnillä. Ryhmässä on aloittanut uusi lapsi, jonka kanssa ollaan sitten harjoiteltu hoidossa olemista. Uusi lapsi on pieni, joten keittiöön on ilmestynyt uusi syöttötuoli ja varastosta kaivettiin esille yksi matkasänky lisää päiväunia varten.
Tässä lyhyehkö päivitys tyttären koneelta, kun saan koneet taas toimimaan niin sitten lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)