Sumuinen aamu

Aamu alkoi sumuisissa merkeissä, ei vain omassa päässäni vaan myös ulkona. Jotenkin näinä pätkäviikkoina on vaikea päästä jälleen vauhtiin, kun tuntuu että viikko loppuu ennen kuin alkaakaan.

Tämän viikon aloitimme liikuntahallilla, ja eilen ulkoilimme lähimetsässä. Metsä on siitä mukava ulkoilupaikka näin keväisin ( tietysti myös syksyisin), kun jokapaikassa on niin märkää, että aina saa ihmetellä kuinka vaatteet kuivuvat iltapäiväulkoiluun mennessä. Tänään olisikin sitten tarkoitus ulkoilla ihan lähileikkikentällä, joten tiedossa tänään: kuravelliä ja märkiä lapsia. - No lapsilla ainakin siis on kivaa.

Ei olla Strömsössa

Aina ei voi onnistua, vaikka olisi asian tehnyt satoja kertoja. Se huomattiin meidän rairuohon kasvatuksesta, kun hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa, että me olisimme onnistuneet saamaan edes jonkinlaisen pääsiäisruohon aikaan. Juu, ei saatu, oliko vika sitten missä, en osaa sanoa. Vahvasti epäilen siemeniä, sillä luulisi tuosta määrästä siemeniä kasvavan edes jonkinlainen nurmen tapainen.

Ruohon epäonnistuminen muutti sitten myös askartelusuunnitelmia, ei ruohoa, ei ruohopurkkia. Osathan meidän  purkkeja varten tehtiin jo viime viikolla, joten nyt meillä on valmiina sekä purkkeihin tarvittavat reunakoristeet, että purkkia sylissään pitelevät puput. No ei kun äkkiä keksimään mitä ne puput nyt pitelee, kun ruoho ei vaan kasva. Päädyttiin sitten siihen, että meidän puput pitelee nopeasti tehtyä koria. Josko koriin vaikka ilmestyisi jotain viimeisenä hoitopäivänä.

Ryhmän koko

Syksy tuo tullessaan paljon puhutun uuden varhaiskasvatuslain. Aika moni kunta ottaa lain sellaisenaan käyttöön elokuun alussa. Subjektiiviseen oikeuteen en ota mitään kantaa, koska se on niin moni syinen asia, ettei yhtä oikeaa vastausta ole, se on samalla sekä hyvä ja huono. 

Laki sallii ryhmä koon kasvattamisen yli kolmevuotiaiden ryhmissä, jolloin yhtä aikuista kohti voi olla kahdeksan lasta. Voin vain kuvitella millainen melu ja hälinä ryhmässä on. Melu ja hälinä rasittaa ihmistä ihan fyysisesti, ja myös henkisesti. Ja väsyneenä tuskin kukaan on parhaimmillaan. Miten sellaisessa ympäristössä pystytään toteuttamaan seuraava tavoite?

• 2§:1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia;

Uudessa varhaiskasvatuslaissa puhutaan myös siitä kuinka lapsilla pitää olla oikeus vaikuttaa omaan päiväänsä. 

• 2§:  9) varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin;
• 7§: Lapsen varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla.

Hienoja sanoja, mutta itse ainakin ihmettelen kuinka tämä käytännössä toteutuu, vaikka toimittaisiin pienryhmissäkin. Erityisesti silloin, kun puhutaan niistä lapsista, jotka ovat niitä kilttejä, hiljaisia ja omissa leikeissään viihtyviä.

• 2§:8) kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen;

Vaikeaa on  myös ymmärtää, kuinka suuressa ryhmässä pystytään huomioimaan kaikki tapahtumat lasten välillä, jos aikuisia on vähän. Eikö tässä ole vaarana, että lapset oppivat lähinnä viidakon lait? Vahvin voittaa ja hiljaiset mukautuvat?

Minä väitän, että mm. nämä asiat ja moni muukin asia pystytään ja halutaan tehdä perhepäivähoidossa. Väitän myös, että lapsilla on enemmän oikeus olla lapsia perhepäivähoidossa kuin päiväkodissa. Lasten toimiessa ryhmässä, joka koostuu eri ikäisistä lapsista, lasten väliset suhteen ovat huomattavasti läheisemmät ja lapsista kasvaa ihan huomaamatta toiset ihmiset huomioonottavia, itsenäisiä, omilla aivoillaan toimivia, yhteiskuntamme jäseniä.

No, taisin vähän astua harhaan otsikosta. Onneksi kuitenkin perhepäivähoidon ryhmäkokoon ei kukaan ainakaan vielä ole pistänyt näppejään, ja saamme edelleen pitää pienet, rauhalliset ryhmämme.

Palmusunnuntain valmistelu

Tänään meillä on ollut vieraita, kun toisen hoitajan ryhmä tuli kanssamme leikkimään ja askartelemaan virpomisvitsoja. Vuosien varrella olen huomannut, että pienempien lasten kanssa virpomisoksien teko on lähinnä sitä, että lapsi osoittaa koristeiden paikat ja aikuinen sitten teippaa/ sitoo koristeet oksiin. Tänä vuonna päätettiin kokeilla oksien koristelua paperisilpulla, ja kyllähän tuo onnistuu, enää mielenkiinnolla odotellaan pysyykö silppu kuivuttuaan kiinni oksissa. 

Mukavaa Palmusunnuntaita, muistakaahan varata pikku virpojille palkkaa.

“Virvon varvon vitsasella,
kosken kevätpajusella,
terveyttä toivotellen,
siunausta siivitellen,
onnea oksalla tällä.”

Mitäs me ollaankaan puuhailtu?

Maanantaina saimme lomalaiset takaisin hoitoon, joten porukka on taas koossa ja aamu aloitettiinkin ulkoilemalla tutulla leikkikentällä, jonne saatiin kuin saatiinkin kavereita seuraksemme, tiistaisen liikuntahallivuoron lisäksi olemme keskiviikkona retkeilleet lähimetsässä, keränneet pajunkissoja ja tänään olimme läheisellä päiväkodilla leikkimässä laululeikkejä.

Tällä viikolla olemme myös alkaneet valmistautua pääsiäiseen. Alkuviikosta leikkasimme kartogista pupuja, pienemmät tekivät vähän helpomman, ja vanhemmat vähän vaikeamman version aiheesta. Tällä viikolla olemme myös kylväneet rairuohoa, jonka itämistä vielä odotellaan jonkin aikaa.

Huomenna saamme toisen hoitajan ryhmineen meille askartelemaan virpomisvitsoja, mutta niistä lisää sitten huomenna.

Talviloma

Täällä meilläpäin vietetään tällä viikolla koulujen lomaviikkoa, jota ei kuulemma enää nykyisin saa sanoa hiihto- vaan talvilomaksi. Nyt on siis talviloma... kenellä sitten on, kenellä ei. Itse kuulun jälkimmäisiin ja teen töitä tällä viikolla muiden lähistön hoitajien lomaillessa. Aika tylsää on kun ei ole aikuisia seurana, kun niihin on täällä asuessa niin hyvin tottunut. Myös lapset ovat tottuneet siihen, että leikkikavereita aina on yllinkyllin tarjolla, kun ulkoillaan useamman hoitajan kanssa samoissa paikoissa. 

Tälle viikolle olemme saaneet poikkeuksellista seuraa, kun ryhmässämme on varahoitolapsi. Varalapsiahan meillä ei käytännössä ole juuri koskaan, kun meillä on perhepäivähoidolla oma varahoitoyksikkö, jossa lapset yleensä ovat varahoidossa. Vähän on omat hoitolapset olleet ihmeissään, kun varalapsi on ihan pieni ja meidän omassa ryhmässä kaikki ovat niiiin isoja.

Lupaisin isolle lapsille, että saavat huomenna hiihtää, jos viitsivät sukset raahata hoitoon. Tarkoituksena olisi hiihtää ihan tuossa lähistön leikkikentällä, tai oikeammin kävelytiellä, ompahan edes jotain muuta tekemistä kuin toistensa härnäämistä.

Ja hei! Vaikka ei olekaan loma, niin talvi on kuitenkin, nautitaan nyt kunnolla lumesta, ei sitä enää ole pitkä aika kurakeleihin.