Rikkinäinen viikko ja rutinaa

Tällä viikolla on ollut kyllä aikamoisen rikkinäinen viikko. Lapset eivät juurikaan ole olleet yhtä aikaa paikalla, kun joku on paikalla aamupäivät, joku iltapäivät ja sairaanakin on oltu. Ulkoilut on sujuneet sateessa, jota nyt on saatu koko kesän edestä. Meillä on nyt menossa jokin onko pakko laittaa sadetakki päälle kausi, mutta tämän viikon ilmoissa sadetakki on ollut tuiki tarpeellinen varustus lähes joka päivä.

Jos on tämä viikko mennyt nopeaa, niin on kyllä koko kuukin. Projektiaskartelu on edelleen vaiheessa, mutta valmistunee sitten ensi viikolla, vaikka elokuu päättyykin jo. Ensi viikolla siirrytään muutoinkin "talvi"aikaan, kun hallivuorot alkavat.

Tänään kun täyttelin raporttipapereita mietin, tehdäänköhän näitä enää missään muualla kuin meillä? Jokaisesta lapsesta täytetään oma A4-kokoinen paperi, jossa näkyy joka päivän kohdalla tulo- ja lähtöaika minuutilleen, näihin tietysti vanhempien allekirjoitukset. Lisäksi täytetään hoitajan työajoista oma A4, johon merkataan lasten hoitoajoista muodostuva  työaika sekä muu työaika ja keskeytykset selityksineen. Näiden lisäksi täytetään vielä erillinen A4 tarjotuista aterioista, eli lasketaan montako aamiaista, lounasta ja välipalaa kuun aikana on lapsille tarjottu, ja tietysti jos on allergiaruokavalioita tms. ne lasketaan erikseen, tähän paperiin lasketaan myös  montako yli tai alle viiden tunnin hoitopäivää lapset ovat hoidossa olleet, eli muun kustannuksen osuus. Paperia-paperia!

Meillä piti tulla mobiilit käyttöön jo ties koska, mutta asia siirtyy ja siirtyy, edes koekäyttöön asti ei olla edetty, kun aina tulee mutkia matkaan.


Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista. Samalla saa helposti myös Askartelua Ipanoille ja Ipanoiden pöperöt -blogien päivitykset. 

Apua! - pannaria välipalaksi

Tänä syksynä meillä on syöty ihan mitä sattuu ruoaksi, ainakin siinä mielessä, ettei ruokalistaa ole noudatettu ollenkaan. Pakkanen pullistelee vaikka mitä raaka-aineita, samoin puutarhasta on kerätty lautasille marjoja ja kesäkurpitsaa, kaupanhyllyt taas notkuvat syksyn sesongin kasviksia, ja niitähän me olemme sitten syöneet enemmän tai vähemmän hyvällä ruokahalulla. Tällä viikolla olemme syöneet esim. kaalilaatikkoa ja paistettuja muikkuja. Välipalaksi on pistelty marjoja urakalla erityisesti vadelmia, joita tänä vuonna on tullut enemmän kuin runsaasti.

Päivähoidossa tarjottava ruoka on kuluneella viikolla noussut myös lööppeihin, kun makeita välipaloja halutaan pois päiväkotien pöydistä. Itseä kuitenkin jäi mietityttämään, kuinka paljon niitä makeita välipaloja siellä päiväkodissa oikein sitten on? Jutuissa esille on noussut mm. jogurtti - joo, jos syö ns. normijogurttia niin siinä on paljon sokeria, mutta ei kai sitä oikeasti kovin paljon kerralla syödä saati sitten edes viikoittain? Entäs sitten kun viet ne lapset kauppaan, ja annat itse valita jogurttinsa? Kaksi kolmesta lapsesta valitsee vanukkaan, kun sitä syödään kotonakin, siinähän ei sokeria olekaan?

Meillä muuten tänään oli välipalalla pannaria, sekin oli kyseisellä ei saa tarjota lapsille listalla. Kaiken lisäksi söimme pannarin päällä hilloa - ja hyvää oli!



Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista. Samalla saa helposti myös Askartelua Ipanoille ja Ipanoiden pöperöt -blogien päivitykset. 

Pili-pili-pom

Viikko on alkanut sateisena, eilen ulkoiluajan satoi vettä ihan kunnolla, tänään onneksi sade piti taukoa ulkoilun ajan.

Meillä on ollut syksy kyllä aika nihkeää; leikit ei meinaa sujua millään, kun halutaan päättää  muidenkin puolesta mitä leikitään ja mitä leluja saa kukakin käyttää. Ruokailu menee yhdeksi hulinaksi, jos nosta takapuoleni sekunniksikaan pois vierestä. Yksi lapsista ei saa syötyä, kun täytyy koko ajan pulista ja tarkkailla muiden tekemisiä, ja yksin pöytään jäätyään, kehuu ette enää jaksa, vaikka lautaselta ei ole hävinnyt mitään. Ja päiväuniaikaan kukaan ei tietenkään nuku vaan lepää vain, vaikka usein kuorsataan jo ennen sadun päättymistä - joo eihän meitä väsytä.

 

Ja arvatkaapas mitä? Kun joudun asioihin puuttumaan, niin sitten olen tyhmä ja minua ei kutsuta syntymäpäiville - Apua! Nyt mie romaha!




Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista. Samalla saa helposti myös Askartelua Ipanoille ja Ipanoiden pöperöt -blogien päivitykset.

 

Sadekuuro

Eilisen sadekuuron aikana aloitimme elokuun projektiaskartelun, ja teimme mustekaloja. Lonkeroiden leikkaaminen osoittautui oletettua vaikeammaksi, lähes 5-vuotias sain lonkerot leikattua, kun ensin leikkasimme yhden yhdessä ja sitten sanallisten ohjeiden avustuksella loput. 4½-vuotiaalta meinasi mennä lonkerot ja poisleikattavat osat sekaisin, vaikka ohjeita annettiinkin lyhyissä pätkissä. Lopulta kumminkin lopputuloksena oli mustekala, joka oli menettänyt vain kaksi lonkeroa ja yksi lastoitettiin maalarinteipillä. Pienimmälle 3-vuotiaalle päädyin leikkaamaan lonkerot valmiiksi, koska jo keskikohtaan leikattava ympyrä vaati aikamoisen ponnistelun.

Ohjeet askarteluun löytyvät Askartelua Ipanoille -blogista.

Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista. Samalla saa helposti myös Askartelua Ipanoille ja Ipanoiden pöperöt -blogien päivitykset.

Vaaterumbaa

Se on täällä taas - muoti-ilmiö nimeltään vaaterumba! Vaaterumballe ominaista on se, ettei oikeanlaisia vaatteita aina ole saatavilla tai ne vaan ovat mystisesti kadonneet. Toisinaan myös rumban säännöissä voi olla epäselvyyttä tai niistä voidaan jopa olla erimieltä.

Laitetaanpa tähän taas kerran muistilistaa kuinka rumba sujuu kaikkien kannalta edes jotenkin selkeillä sävelillä.

• Sadevaatteet kannattaa olla aina hoidossa mukana - vaikka sitten se taivas olisi kotoa lähteissä pilvetön tai säätiedotuksessa ei juuri tälle alueelle olisi sadetta luvattu. Helpointa toki on jos sadevaatteet voisi säilyttää hoitopaikassa, ainakin kun ovat puhtaina. Sateenvarjolla ei hoidossa ole mitään käyttöä, se ei todellakaan korvaa kunnon sadevaatetusta.
• Jonkinlainen pitkähihainen takki tai pusero olisi myös hyvä olla aina mukana, koska ainakin tuulisella tai pilvisellä ilmalla voi ajoittain olla jo viileää, riippumatta siitä mitä se mittari näyttää.
• Ulkokäyttöön eri vaatteet kuin sisälle, vaikka ulkoilla voisi sortseissa ja T-paidassa, niin sisällä ei käytetä samoja vaatteita kuin ulkona. Jos haluaa sisälläkin pitää sortseja, niin silloin pitää olla mukana kahdet sortsit, sama koskee myös paitoja ja verkkareita - samoilla ei olla sisällä ja ulkona.
• Kunnon kengät, joilla voi lähteä omaa pihaa pidemmälle. Hankaavilla ja vääränkokoisilla jalkineilla kävely on kidutusta - kokeilkaapa vaateiden vaikka itse kävellä sandaaleissa, joista isovarvas roikkuu pohjan ulkopuolella.
• Kaikkien näiden edellä mainittujen  lisäksi mukana pitää olla ne vaihtovaatteet, joka tarkoittaa sitä, että siellä repussa/kassissa/kaapissa/lokerossa on yksi kokonainen vaatekerta alusvaatteista ja sukista pitkähihaiseen paitaan ja housuihin.

Ja syksyn ilmojen kylmetessä, vaatteiden määrä vain lisääntyy, koska sitten tarvitaan vielä tumppuja ja sormikkaita sekä muita lämpimiä asusteita. Väittäisinpä, että on parempi, jos vaatteita on vähän liikaa mukana kuin liian vähän.

Tärkein asia meinasi unohtua:

Niitä vaatteita pitää joskus myös muistaa viedä kotiin pestäväksi, jotta ne sitten voi taas tuoda kuivana takaisin hoitoon - myös ne sadevaatteet.

Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista. Samalla saa helposti myös Askartelua Ipanoille ja Ipanoiden pöperöt -blogien päivitykset.

Yyterissä

Tänään kun hoidossa oli tosi vähän lapsia, päätettiin toisen hoitajan kanssa pakata mukaan lounaseväät ja hurauttaa autolla Yyteriin... Perillä sitten ongittiin kaloja, ja monta kalaa saatiinkin saaliiksi. Saalis paistettiin tietysti nuotiossa ja maisteltiin porukalla miltä maistuu. Vaaran hetkiäkin koettiin, kun nuotio sytytti tulipalon, mutta onneksi apu oli lähellä ja lapset kantoivat vettä ämpäreillä ja palo saatiin sammumaan. 

Oma hoitolapseni kyllä sanoi jo aamupalapöydässä ettei ainakaan aio uida, mutta kuinkas kävikään, siellä sitä pulikoitiin tuntitolkulla. Välillä syötiin kanakeittoa lounaaksi ja taas jatkettiin leikkejä... Sillä hyvällä mielikuvituksella omalla uimarannalla voi olla vaikka merenrannalla Yyterissä! Kauniita kesäilmoja... nautitaan nyt, kohta sataa vettä ja tulee pakkasta.

Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista. Samalla saa helposti myös Askartelua Ipanoille ja Ipanoiden pöperöt -blogien päivitykset.

Alakko nää mua?

Ryhmät ovat aika hauskoja tarkkailun kohteita, erityisesti lasten leikkiä ja leikkitaitoja on mukava katsella. Leikissähän pitäisi olla selkeä "idea", josta leikkijät sopivat ennen leikin alkua ja leikin aikana siihen keksitään lisää vivahteita.

 

Leikin alku vaatii aina kuitenkin jonkun, joka leikin aloittaa, kutsuttakoon tätä aloittajaa vaikkapa "leikinvetäjäksi". Jokainen lasten kanssa elävä tai puuhasteleva kyllä tietää tyypin.

 

Leikinvetäjiä on pääsääntöisesti kahdenlaisia, ensinnäkin niitä jotka keksivät leikin ja laatii leikille säännöt. Leikkiminen onnistuu tasan niin kauan kun muut ovat suostuvaisia ja toimivat "määräysten" mukaan. Tämän tyyppinen leikki loppuu yleensä siihen, kun muut leikkijät esittävät eriävän mielipiteensä leikkiä koskien, jolloin leikin vetäjä ottaa nokkiinsa ja ilmoittaa, ettei sitten leiki mitään. Tällöin aikuisen rooli leikissä on monesti jonkin sortin sovittelija tai poliisi, jos haluaa ennaltaehkäistä lopullista maailmansotaa. 

 

Sitten on niitä leikin vetäjiä, jotka osaavat neuvotella muiden kanssa mitä ja miten leikitään, tällöin voidaankin puhua ihan oikeasta leikistä, joka kehittyy edetessään. Tällaisessa leikissä jokainen leikkijä pääsee osallistumaan omilla leikkitaidoillaan. Usein huomaa kuinka se pienin, joka ei niin kauheasti vielä leikkiä välttämättä edes osaa, leikkii mukana, rooliinsa tyytyväisenä, leikkiperheen vauvana, tai mahdollisesti vaikkapa  koirana joka nukkuu pöydän alla. Leikki saattaa jatkua päivästä toiseen. Nämä leikit ovat aikuisen kannalta ehkä niitä helpoimpia, kun vain syytää lisää materiaalia leikin tarpeistoksi.

 

Toisinaan ryhmästä puuttuu leikinvetäjä tai ryhmässä on lapsi joka on niin vahvasti sitä mieltä ettei leiki, eikä ainakaan muiden lasten kanssa, aikuinen kyllä kelpaisi leikkiin kaveriksi. Tällöin päivistä voi tulla aika puuduttavia, kun yrittää keksiä mikä olisi nyt tällä kertaa se tapa, jolla lapset saataisiin leikin alkuun. Mitäpä jos vaan rohkeasti kysyisi: Alakko nää mua?



Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista. Samalla saa helposti myös Askartelua Ipanoille ja Ipanoiden pöperöt -blogien päivitykset.

 

 

Tutustutaanko?

Taas on syksy ja monet lapset aloittavat hoitonsa joko vanhassa tai uudessa hoitopaikassa. Lehdissä on kirjoituksia aiheesta ja aihetta sivuten. Tämän päivän Helsingin Sanomissa on artikkeli siitä, kuinka lapsilla ei aina ole riittävästi aikaa tutustua uuteen elämäntilanteeseen - hoidon alkuun.

Artikkelissa painotetaan ns. pehmeän laskun tärkeyttä, ja olenpahan itsekin jo kirjoittanut asiasta ainakin muutama vuosi sitten. Itse olen ehdottomasti pehmeän laskun kannattaja, mutta tokikin on hyvä ottaa huomioon, että lapset, vanhemmat ja perheiden tilanteet voivat vaihdella.

Toiset lapset tottuvat nopeasti uusiin tilanteisiin ja ovat paikassa kuin paikassa kuin "kala vedessä", toiset taas vaativat paljon aikaa tutustumiseen ja uusien asioiden sulatteluun, lapsen ikäkin vaikuttaa asiaan jollakin tavalla.  Myös vanhemmat voivat tuntea lapsen hoitoon viemisen ahdistavana, ja myös silloin perheille on hyötyä pitkästä tutustumisesta, koska kun vanhemmalla on hyvä olla, niin myös lapsella on hyvä olla, tämänhän me kaikki toki allekirjoitamme?

Aina ei kuitenkaan ole mahdollista tutustua viikkokausia, ei edes päiväkausia. Vanhempi voi työllistyä äkillisesti, hoitopaikkapäätös viipyy (no, tässä voisi sitten ehkä olla parantamisen varaa, jos näin on), loma-ajat menevät todella pahoin ristiin ja tutustuminen pitää suorittaa joko nopeasti tai paljon ennen hoidon alkua (kumpi sitten parempi) tms. Silloin asiaa ei auta yhtään se, että kasvatusalan ammattilaiset toitottavat pehmeän laskun tärkeyttä (vaikka tärkeää onkin), kun todennäköisesti sillä vanhemmalla on jo nyt huono omatunto siitä, että lapsi täytyy "kipata" hoitoon nopealla aikataululla.

Meillä voi tutustua etukäteen myös varahoitopaikkaan, ja sitä myös suositellaan vanhemmille, jolloin ei tule paniikki äkillisessä varahoitotarpeessa. Meillä on mahdollisuus toimia näin, koska lapsilla on nimetty varahoitopaikka, jota käytetään oman hoitajan ollessa vapaalla.

Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista. Samalla saa helposti myös Askartelua Ipanoille ja Ipanoiden pöperöt -blogien päivitykset.

Lomat on lusittu!

Lomat on taas tältä erää vietetty, ja arki alkoi aamusta, joskin vain yhden lapsen kanssa. Täytyy pitkän loman jälkeen ottaa pehmeä lasku takaisin työhön, ettei tule mitään traumoja tai revähdyksiä.

Lomallahan ehtii tehdä kaikenlaista kuten ommella. Ompelin sitten nukeille uusia peittoja ja tyynyjä, leluille pieniä "ostos"kasseja, lorupusseja sekä neljä sarjaa Mätä Marja -pelin kortteja ja niille pienet kassit. Mätä Marja on Myrkkysienipelin variaatio, joten saadaan vähän vaihtelua vanhaan peliin. Tarkoitus olisi nyt aluksi pelailla peliä hoidossa ja sitten jokaiseen kotiin lähtisi oma peli sääntöjen kera kotona pelattavaksi.

Olethan huomannut, että blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista. Samalla saa helposti myös Askartelua Ipanoille ja Ipanoiden pöperöt -blogien päivitykset.