torstai 29. lokakuuta 2009

Teatterissa


Tänään olimme lasten kanssa teatterissa. Meillä kulttuuritoimi järjestää muutaman kerran vuodessa lastentapahtumia, ja osa niistä on tällaisia aamupäivään sijoittuvia ilmaisia lastenteatteria, konsertteja tms. Näihin tapahtumiin sitten päivähoito järjestää kuljetuksen. Meidät linja-auto hakee ihan tästä oman portin pielestä, joten ei tarvitse lähteä mihinkään pitkälle tarpomaan heti aamusta.

Meidän retki olisi ehkä muutoin sujunut hyvin, mutta sitten iski tämä itkuvaihe... no itkullehan ei voi mitään. Itkut on itkettävä ja aikuisen on lohdutettava. Ainoa että kun mukana on myös yksivuotias, niin ei meinaa syli riittää...

Olin sopinut toisen hoitajan kanssa, että istumme teatterissa ryhmiemme kanssa vierekkäin, niin jos iskee paniikki, voimme poistua salista ja hän valvoo myös minun ryhmäni lapsia. No, nyt emme siis edes päässeet vielä perille, niin itku alkoi. Sain sitten avukseni opiskelijan, joka on tällä hetkellä ryhmiksessä, joka kulkee samalla tilausajolla kuin me. Tämä opiskelija suorittaa perhepäivähoitajan tutkintoa ja on tulossa meille työssäoppimisjaksolle sitten myöhemmin, joten hän pääsi nyt sitten tekemään jo vähän tuttavuutta tämän ryhmän kanssa.

Loppujen lopuksi kun pääsimme takaisin, niin tämä aluksi itkeskellyt lapsi kertoikin, että siellä teatterissa olikin ollut kivaa, ja kertoi mikä oli ollut hassua jne.

Mielestäni on kuitenkin tärkeää käydä tällaisissa erilaisissa tapahtumissa ja paikoissa, jotta lapset oppivat niissä käymään, ja että heille annetaan mahdollisuus huomata, ettei uusia tilanteita tarvitse pelätä ja aikuinen on aina kuitenkin turvana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti