Mitähän tekisi?

Lapset nukkuvat ja mietin tässä kirjoittaisinko tänne vai lukisinko tenttikirjoja. Ja mikäs se veikään voiton...

Aamupäivällä olimme lasten kanssa liikuntahallilla, kun saimme lapsille turvaistuimia lainaksi.  Aamusta siis pakkasin kaikki neljä lasta autoon. Tai oikeastaan neljä lasta ja kaksi turvaistuinta niiden kahden autossani olevan istuimen lisäksi.  Ensin yksi lapsi keskipenkille, sitten kaksi lasta ja yksi istuin takapenkille, seuraavaksi yksi lapsi penkkeineen toiselle keskipenkille. Lopuksi kaikki ovat autossa, penkeissä ja turvavöissä, ovet kiinni ja matkaan.

Oikeastaan matka ei ole hirmuisen pitkä, ehkä noin kolmisen kilometriä suuntaansa, mutta molempiin suuntiin on ylämäkeä kohtuullisen paljon, ja ehkä takaisintulomatkalla vielä hieman enemmän. Lasten kanssa matkaan kuluu kävellen lähes tunti, autolla vain kymmenisen minuuttia. Joskus olemme isompien lasten kanssa matkan tehneet kävellenkin, lapset jaksavat hienosti kävellä hallille, mutta takaisin sitten onkin jo raskaampaa kävellä, kun on jo hallilla juostu ja kiipeilty. Kirjastoon satutunnille sitävastoin lapset ovat jaksaneet hienosti kulkea jalan, vaikka halli ja kirjasto ovat melkein vierekkäin. Satutunti ei ehkä kumminkaan ole niin raskas juttu, kuin liikuntahallilla oleminen.

Unikin maistuu hallireissun jälkeen mainosti. Osa nukahti ennen kuin ehdittiin satua loppuun lukea.

Niistä tenttikirjoista... kai niitä olisi vähän niinkuin pakko lukea, kun tarvii kirjoittaa parit esseet niistä, saa nähdä onnistuuko. Ja kirjastokin varmaan haluaa kirjansa takaisin määräaikaan mennessä, tenttikirjat kun ovat sellaisia, että niillä on aina pitkä varausjono... enää yhdestä kirjasta about 200 sivua ja toisesta lähes 300, onneksi jälkimmäinen kirja on edes vähän mielenkiintoisempi kuin ensimmäinen... joten kirjat kutsuvat!