Retket on tältä päivää retkeilty. Ketään ei pelottanut eikä itkettänyt, mutta vähän kyllä jännitti kun sarvipäät tulivat lähelle. Linja-autoa odotimme sumuisessa aamun pikku pakkasessa. Linja-automatka kesti n. ½ tuntia ja pienin 1-vuotias otti unet matkalla niin sitten jaksettiin hyvin perillä.
Maatilalla näimme kuinka lehmät ja vasikat laskettiin laitumelle. Näimme myös suomen hevosen nimeltä Ville ja kutun, joka osasi sanoa päivää. Pojat näkivät myös mopon ja traktorin sekä traktorin munia 
. Kani kyllä jäi näkemättä, kun se oli siirtynyt sisätiloihin yöpakkasten alettua. Lopuksi söimme pullat ja mehut ja lähdimme kotiin. Retkelle osallistui 43 lasta ja 11 hoitajaa, eli aikamoinen porukka. Takaisin tulomatkalla 3-vuotias meinasi nukahtaa autoon juuri ennen pysäkkiä, mutta hyvin jaksoi sitten kuitenkin kävellä pysäkiltä hoitopaikkaan.
. Kani kyllä jäi näkemättä, kun se oli siirtynyt sisätiloihin yöpakkasten alettua. Lopuksi söimme pullat ja mehut ja lähdimme kotiin. Retkelle osallistui 43 lasta ja 11 hoitajaa, eli aikamoinen porukka. Takaisin tulomatkalla 3-vuotias meinasi nukahtaa autoon juuri ennen pysäkkiä, mutta hyvin jaksoi sitten kuitenkin kävellä pysäkiltä hoitopaikkaan. 
Ruoaksi olin tälle päivälle vaihtanut nakkisopan, joka oli lämmitystä vaille valmiina. Nakkisoppaa söimme hyvällä mielellä, koska viime viikolla nakkisoppa jäi valmistamatta, kun en ehtinyt kauppaan oikeana päivänä pitkittyneen iltapalaverin vuoksi. Sellaista se meidän elämä joskus on.
Muoks! Pitipä vielä tulla kertomaan, kuinka yksi lapsi kotiin lähteissään kertoi äidille tohkeissaan: -Siellä oli heppa, siis yks heppa, lehmiä monta ja sitten siellä oli... (ankaraa mietintää) ... sarvikuono!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti