Ruokailu on asia, josta jatkuvasti tulee keskustelua. Siitä keskustellaan hoitajien kesken, ohjaajien ja hoitajien kesken ja useasti myös erilaisilla keskustelupalstoilla. Keskustellaan siitä mikä on terveellistä ruokaa, mitä ruokaa ei suositella pienille lapsille, pitääkö maistaa tai syödä, saako lisää vai ei, saako leipää ja maitoa jne.
Mikä sitten on se oikea tapa? Tuskin kai sellaista onkaan? Itse valmistan lapsille monipuolista ruokaa, ja tarjoan myös sellaisia "oudompia" ruokia, joita lapset eivät ehkä ole aikaisemmin syöneet. Kaikille tarjotaan samaa ruokaa, allergiat yms. rajoitukset huomioiden. Lapsille ei aina kuitenkaan ruoka maistu, joka on ymmärrettävää, ja silloin meillä saa olla syömättä. Meillä kaikki ruoka on tarkoitettu syötäväksi ja sitä saa aina lisää, toki järjen rajoissa. Lisää saa niin ruokaa, leipää kuin maitoakin. Ainoastaan makeita välipaloja, kuten jogurtit tms. tarjoan rajoitetusti, mutta silloinkin tarjolla on aina muutakin syötävää, joten kukaan ei nälkäiseksi jää. Uskon myös siihen, että lapset osaavat itse säännöstellä syömänsä ruoan määrää, eli jos jonain päivänä ei ole nälkä niin toisena on. Ei siitä ruokailusta kannata mitään taistelua käydä.
Uskon myös siihen, että lapset oppivat syömään lähes mitä vaan, jos sitä ruokaa sinnikkäästi tarjotaan. Mihinkään maistamis"pakkoon" en kuitenkaan usko, houkutteluun kylläkin. Lapset ovat luontaisesti uteliaita, ja jos siinä lautasella nököttää säännöllisin väliajoin jotain uuden näköistä ruokaa, niin jossain vaiheessa se uteliaisuus voittaa uutuuden pelon ja silloin lapsi maistaa uutta ruokaa. Kyllähän se joskus tietysti tuntuu tuhlaukselta laittaa sitä ruokaa sinne kompostiin, mutta voihan ne makuannokset olla tosi pieniä, vaikka teelusikallisia, niin silloin jätteisiin ei mene niin paljoa.
Lisää lapsen ravitsemuksesta voi lukea vaikka täältä: Lapsi, perhe ja ruoka, STM 2004:11
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti