Omat lelut?

Aina silloin tällöin lapset tuovat omia lelujaan hoitoon. Lelu voi olla lapselle niin rakas tai muutoin tärkeä, että sitä pitää saada näyttää hoitokavereille ja hoitajalle. Oma lelu voi olla myös uni- tai turvalelu, joka helpottaa lapsen päivää.

Omien lelujen tuomisesta hoitopaikkaan täytyy tietysti olla jonkinlaiset yhteiset pelisäännöt vanhempien ja hoitajan välillä, muutoinhan asiasta saattaa tulla jopa jonkin asteinen valtataistelu siitä kumman sana on "laki" hoitajan vai vanhemman.

Käytäntöjä on tässäkin asiassa monenlaisia. Toisissa hoitopaikoissa ei sallita omia leluja ollenkaan, käytössä on lelupäivä tai hoitoon saa viedä leluja niin paljon kuin huvittaa, koska tahansa.

Itse kuulun hoitajana niihin hoitajiin, jotka antavat tuoda omia leluja hoitoon ihan milloin vaan ja lähes kuinka paljon tahansa. Mutta sitten kun niitä leluja tuodaan, niitä pitää lainata myös toisille, ja niistä pitää itse huolehtia, että ovat iltapäivällä repussa lähdössä kotiin. Hoitajana minulla eii ole aikaa lähtötilanteessa etsiä kadonneita leluja ympäri taloa. Meillä tämä on ollut toimiva käytäntö jo useita vuosia. Näin lapset oppivat myös jakamaan jotain omaansa ja huolehtimaan tavaroistaan.

Ainoan poikkeuksen tässä leluasiassa tekevät uni- ja turvalelut, jotka ovat lapsen "omia" ja niitä ei ole pakko lainata, jos ei halua. Kuitenkin kun lapsi oppii jakamaan muut lelunsa, niin silloin se uni- tai turvalelukin opitaan lainaamaan hetkeksi toiselle, kun lapsi tietää saavansa sen takaisin. Aikaa myöten uni- tai turvalelu usein myös unohtuu reppuun odottamaan sitä unta tai pahaa mieltä, ja se kaivetaankin esille vain "äärimmäisessä" hädässä. 

Oikeastaan muistan vuosien varrelta vain yhden ainoan kerran kun olen joutunut kieltämään omien lelujen tuonnin hoitoon: Vuosia sitten hoitoryhmässä oli vain 4-5-vuotiaita poikia, ja heillä jokaisella oli tapana tuoda kotoa leluja päivittäin; oli autoja, traktoreita, ynnä muita vempeleitä, ja pojilla olikin aina hienot leikit. Mutta sitten leluja alkoi olla jokaisella muovikassillinen, sitten kaksi, ja sitten usein vielä joku rekka-auto kainalossakin. Lopulta puhuimme poikien (ja tietysti myös vanhempien) kanssa, että jokainen saa tuoda "vain" yhden kassillisen tavaroita/päivä.