Perhepäivähoitajan perhe ja erityisesti alle kouluikäiset lapset ovat tiiviisti mukana perhepäivähoitajan työssä. Oman perheen ja työn yhteensovittaminen ei kuitenkaan aina ole mutkatonta.
Perhepäivähoitajan lapset ovat aina eräänlaisena silmätikkuna, kun hoitolasten vanhemmat arvioivat kuinka hoitaja suoriutuu kasvattajan tehtävässään. Aikaisemin, silloin lähes 15 vuotta sitten kun aloitin tämän työn, moni vanhempi vastasi kysymykseen siitä, miten haluasi hoitajan hoitavan (hoito)lasta, että kyllähän sinä tiedät, kun sinulla on kolme omaa. Ja kyllä, minä tiesin kuinka hoidan/kasvatan OMAA lastani, mutta kun olisin halunnut tietää, kuinka vanhempi haluaisi hoidettavan/kasvatettavan HÄNEN lastaan. Onneksi nykyvanhemmat yleensä osaavat kertoa miten haluavat lastaan hoidettavan.
Kannattaakin miettiä sitä oman lapsen roolia siinä hoitoryhmässä ja hoitopäivän aikana. Omat lapseni olivat 7, 5 ja reilu 1½v, kun aloitin perhepäivähoitajana. Aloitin työt kesäkuussa ja samana syksynä vanhin lapsistamme aloitti koulun. Keskimmäinen kävi kerhoa parina aamupäivänä, mutta muutoin keskimmäinen ja nuorin olivat sitten hoitolasten kanssa "hoidossa". Minulle oli alusta alkaen selvää, että omille lapsille on hoitopäivän aikana samat säännöt kuin muillekin lapsille. Eli ruoka-aikana syödään, ulos mennään kun on ulkoiluaika, päiväunille uniaikaan, jne.
Meillä on aina ollut omilla lapsilla omat huoneet, joihin hoitolapset ovat saaneet mennä vain luvan saatuaan. Käytännössä kuitenkin homma toimi niin, että jos omat lapset halusivat leikkiä omassa huoneessaan hoitopäivän aikana, niin sitten sinne omaan huoneeseen piti ottaa mukaan kaikki halukkaat hoitolapset myös leikkimään. Eikä asiasta juurikaan koskaan tarvinnut taistella, ja kaikki lapset leikkivät milloin missäkin huoneessa. Omien lasten tultua niin isoiksi, että eivät enää halunneet leikkiä hoitolapsien kanssa (ehkä 10-12v), ei hoitolapsilla enää ollutkaan niin tiivistä suhdetta omiin lapsiin, että olisivat heidän huoneisiinsa enää leikkimään halunneetkaan.
Muistan oikeastaan parhaiten seuraavat meidän nuorimmaisen kommentit ja tekemiset vuosien varrelta:
- kun nuorimmainen osasi jo itse pukea, riisua ja laittaa vaatteet paikoilleen, niin laittoi kyllä vaatteet aina hienosti paikoilleen kun tulimme hoitolasten kanssa ulkoa sisälle, mutta illalla kun hoitolapset oli haettu pihasta ja tulimme sisälle, nuorimmainen riisui vaatteensa ja jätti ne aina keskellä lattiaa.
- eräänä talvena, kun nuorimmainen oli n. 4v, toimin päivähoidon varahenkilönä ja kerroin tästä syksyllä nuorimmaiselle sanoen: äiti ei nyt sitten vähään aikaan hoida lapsia täällä meidän kotona vaan menee hoitamaan lapsia päiväkotiin ja ryhmikseen. Äitinä odotin tietenkin jotain sellaista reaktiota, että voi ei, älä mene! Lapsi katsoikin minua hetken ja kysyi: Ai, eiks mulle tulekaan sitten tänne ketään leikkikavereita?
Että ei ne lapsen ajatukset aina kuje samaan suuntaan kuin aikuisten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti