tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulu



Tämän vuoden lahjoiksi lapsille lähti lapasia, ja vanhoilla ideoilla mentiin. Isommille kirjoin lapasiin kuviot, pienimmille laitoin ranteen kohdalle solmittavat nyörit. Lasten lahjojen lisäksi perheiden joulupakettiin livahti sytykesipsejä ja toki myös joulukortit. 

Näiden kuvien myötä blogi jää lomalle, ja palaa takaisin loppiaisen jälkeen.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Jouluinen?



Täällä ilmat ovat todella jouluiset, kuten kuvasta näkyy... keskiviikkona, kuvan ottamishetkellä, vielä oli paikkapaikoin lunta, mutta nyt lähes kaikki lumi on sulanut pois tai tallaantunut jäiseksi kaljamaksi.

Koska ulkona riittää tosi paljon tekemistä tällaisilla ilmoilla, olemme tällä viikolla sitten olleet kaksi aamupäivää hallilla. Tuleehan siinä edes vähän ulkoiltua, kun kävelee tuon vajaan kilometrin matkan joka hallille on edestakaisin. 

Tämä kuu, tai oikeastaan koko syksy, on mennyt lapsien sairastellessa, välillä on yskitty niin, että saanut koppia ottaa keuhkoista, etteivät ihan lennä pihalle.

Joulun tuntu on kyllä aika pitkästi tällä hetkellä hukassa, jotenkin vaan sitä joulumieltä ei tahdo löytyä mistään. Olisko se sitten ikä vai ilmat... ota siitä nyt sitten selvää. 

Eilen ajattelin hallireissun paluumatkalla napata paikallisesta saksalaisomisteisen kauppaketjun myymälästä pari purkkia maitoa, mutta eihän se nyt ihan niin helppoa ollutkaan. Kaupassa väki ryntäili kuin päättömät kanat ja hamstrasi ruokaa kuin maailmanlopun edellä. Onneksi mukana ei ollut kuin yksi lapsi, joten ihan sissinä päätin kumminkin uskaltautua kyseiselle sotatantereelle ja hakea ne maitopurkit. Kassajonoja oli kaksi ja pari muuta kassaa aukesi siinä jonottaessamme, joille tietysti ryntäsi porukkaa jonon hänniltä.

Yllättävää kyllä, joulumieli löytyi... meidän edessä oleva naishenkilö oli jo laittamassa ostoksiaan hihnalle kun laittoikin ostoksensa takaisin kärryyn ja käveli viereeni... menkää te vain lapsen kanssa ensin... sanoin, ettei meillä ole mihinkään kiire, ja ehdimme kyllä maksamaan omalla vuorollamme hänen jälkeensä. Vastusteluani ei kuitenkaan otettu vastaan vaan rouva siirsi jo kärryään taaksepäin tehdäkseen meille tilaa ja lähes työnsi meidät kassalle... menkää nyt vaan, teillä on niin vähän ostoksiakin...ettei teidän tule kuuma tässä odottaessanne... 

Maksoin siis ostokseni ja pakattuani vielä kiittelin meidät päästänyttä henkilöä sekä toivottelin hyvää joulua... Taisi se joulumieli sitten vähän tarttua itseenikin, joten...


HYVÄÄ JOULUA!





tiistai 6. joulukuuta 2016

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ohjeeseen


Ensi vuonna Suomi täyttääkin sitten pyöreät 100v, ja juhlittavaa riittääkin varmasti koko vuodeksi.

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukalenteri



Tässä blogissa on lähes aina ollut joulukalenteri. Tänä vuonna ei. Aikani ei kertakaikkiaan riitä päivittäiseen joulukalenterin tekoon.

Vanhoja joulukalentereita voi käydä kurkkimassa


Netistä löytyy mm.




torstai 24. marraskuuta 2016

Huhuu... täällä ollaan!



Kyllä me vielä ollaan täällä... koko syksy vaan on ollut aikamoista haipakkaa. Ryhmässä on aloittanut kolme uutta lasta, joista kaksi yksivuotiasta. Päivät ovat täyttyneet lähinnä vaipanvaihdosta, syömisestä, nukkumisesta... pukemisesta ja riisumisesta puhumattakaan. Kaikki pienetkin raot on yritetty sitten täyttää leikillä, askartelulla ja pelaamisella. 

Joulujuhlaan on harjoiteltu isommalla porukalla nyt muutamia kertoja, ja joulujuhla onkin jo ensi viikolla, joten nopeaan se joulukuu alkaa. Omasta porukastani ei kovin paljon ole esiintyjiksi, mutta josko nuo kaksi, ei yksivuotiasta, sitten esiintyisivät sitäkin suuremmalla innolla.

Joulujuhlaan on valmistauduttu askartelemalla hiirenkorvia, hyasinttejä ja pahvipipareita.


sunnuntai 13. marraskuuta 2016



Meidän tämän vuoden isänpäiväaskartelut löytyvät Askartelua Ipanoille -blogista.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Viimeinen dinosaurus?




Alkuviikosta Yle uutisoi kunnallisen perhepäivähoidon hiipumisesta, joka toki on ihan totta monessa kunnassa. Uutisessa haastateltiin mm. kuntaliiton erityisasiantuntija Jarkko Lahtista, joka iskee lukuja pöytään. Kunnallisten hoitajien määrä on pudonnut 90-luvulta lähtien yli 20 000 hoitajalla, ja tällä hetkellä hoitajia on enää alle 9000. 

Jutussa pohditaan myös miksi perhepäivähoitajia ei enää kunnissa ole, ja kuntaliiton asiantuntijan mielestä ala ei enää houkuta, vierastetaan ottaa omaan kotiin vieraita lapsia hoitoon, erityisesti jos asutaan ahtaasti. Miten ihmeessä tämä voi olla edes Jarkko Lahtisen mielestä oikea syy, kun kuitenkin ympäri maata selkeästi on nähtävissä se, että perhepäivähoitajia kyllä aloittaa, mutta yksityisenä. Vastaavasti taas Jyväskyläläinen palveluohjaaja kertoo kuinka siellä on saatu yksityisiä hoitajia maksamalla myös omasta lapsesta tukea, jos ottaa vieraita lapsia hoitoon. Muistaakseni muutama vuosi takaperin uutisoitiin, kuinka Jyväskylä yksityistää kaikki perhepäivähoitajansa. Totuus kun taitaa aika monessa kunnassa tällä hetkellä olla se, että vaikka perhepäivähoitajia olisi saatavilla, ei niintä edes haluta palkata. Tästä päästäänkin siihen ylen alkuperäiseen otsikkoon:

Perhepäivähoitajien määrä romahtanut – kuoleeko kuntien perhepäivähoito sukupuuttoon?

Pienten lasten vanhemmat arvostavat kunnallista perhepäivähoitoa, mutta kunnat tarjoavat sitä yhä harvemmin. 

Otsikon jälkeinen teksti mielestäni vastaa itse otsikkoon: Kunnat eivät tietoisesti kehitä ja halua tarjota perhepäivähoitoa, ei ainakaan omana palvelunaan. Asiaa ei auta yhtään vaikka kuinka erityinen asiantuntija antaisi lausuntoja omasta surullisuudestaan
 "Minusta on valtava menetys, jos kunnallinen perhepäivähoito loppuu jo ihan senkin takia, että vanhemmat sitä kovasti arvostavat", huokaa erityisasiantuntija Jarkko Lahtinen Kuntaliitosta.

Pitäisikö siis Jarkko Lahtisen ottaa asia ihan oikeasti työn alle, pelkkä huokailu ei taida asiaan auttaa. Hän on käsittääkseni kuitenkin Kuntaliitossa se henkilö, joka on kytköksissä perhepäivähoitajien asioiden hoitoon. Lopetetaan käyttämästä tekosyynä sitä, ettei uusia hoitajia saada rekrytoitua, tai sitä että perhepäivähoitajat saatiin vihdoin työaikalain piiriin, pois lähes ilmaisesta orjatyöstä. Pistetään järjestykseen palkkaus, kulukorvaus, käytännöt ja tasa-arvoisuus. Poistutaan siitä yksisuuntaisesta karsinasta, joka johtaa sylttytehtaalle. 

 Asiat ovat juuri niin vaikeita, kuin niistä halutaan tehdä.

torstai 22. syyskuuta 2016

Toiminnansuunnittelusta

Kuvan askarteluu löytyy ohje TÄÄLTÄ


Nyt parina kertana olen törmännyt erikoiseen asiaan toiminnansuunnittelua ajatellen. Ensiksi törmäsin asiaan koulutuksessa, jossa piti miettiä toiminnansuunnittelun prosessia, ja ryhmässäni oli parikin henkilöä, jotka toimivat päiväkodissa tai esiopetuksessa avustajana. No ei ollut kummallakaan edes mielipidettä miten prosessi saadaan alkuun saati sitten miten siinä edetään. Heillä kun opet tekee suuunnitelmat (ja niin kuuluu tehdäkin) ja sitten muut vaan tekevät mitä käsketään. Tarkoitus siis keskustella oman työpaikan käytännöistä. 

Toisen kerran asia tuli vastaan facessa, jossa näyttöön valmistautuva opiskelija kyseli jotain vinkkiä toiminnan järjestämiseen. Opiskelija oli hyvin ilmeisesti keksinyt mitä tehdään noin niinkuin käytännössä, esim. vaikkapa mitä askarrellaan. 

Itseäni asia kovasti ihmetytti ja ehdin jo ensimmäisestä tapauksesta keskustella meidän puistokokouksessa toisten hoitajien kanssa. No sielläkin sain vähän jollekin asiaa perustella, kun ei heti auennut kanssaolijoilleni, mikä asiassa ihmetytti. Tästä syystä aloinkin sitten ihmetellä onko aivoni jotenkin monimutkaisesti rakennettu, kun käännän ja väännän asioita aina mielessäni moneen kertaan. Tästä syystä tehdäänkin nyt testi:

Kuka keksii ensimmäisenä, miksi nämä tapaukset jäivät mieltäni vaivaamaan? Ensimmäiselle oikein arvanneelle lähetän palkkioksi yllätyspalkinnon.  



sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Allerginen lapsi perhepäivähoidossa


Kansallisen allergiaohjelman mukaan pääsääntö on, että allerginen lapsi syö päivähoidossa samaa ruokaa kuin muut lapset, jollei allergiaruokavalion välttämättömyydestä ole lääkärinlausuntoa.
HYKS:n Lastentautien ja lasten allergologian erikoislääkärin, dosentti Anna Pelkosen mukaan ruoka-allergisen lapsen hoito on yksilöllistä; välttämisruokavalio on yleensä aina määräaikainen ja iänmukainen ruokavalion laajennus tärkeää. Välttämisruokavalion tarkkuus on arvioitava yksilöllisesti ja laajoihin välttämisruokavalioihin ei ole perusteita. 
Tämä tarkoittaa sitä, ettei ruoka-aineita kannata rajata pois ruokavaliosta "varmuuden vuoksi", kuten joskus aiemmin on tehty. Ruokavaliota ei myöskään rakenneta pelkän allergiatestaustuloksen varaan, vaan  todellisten oireiden mukaiseksi. Uudessa allergiaohjelmassa tuetaan terveyttä, ei allergiaa.
Anna Pekosen mukaan ruoka-allergian hoidossa käytettävän välttödieetin haittoja ovat vahinkoaltistusten riski/pelko, vakavien reaktioiden riski sekä ravitsemuksellinen riittämättömyys. Ruoka-allergisen lapsen hoito on yksilöllistä; vältetään vain niitä ruokia, joista oireita tulee. Välttämisruokavalio on yleensä aina määräaikainen ja välttämisruokavalion tarkkuus on arvioitava yksilöllisesti ja säännöllisesti. Laajoihin välttämisruokavalioihin ei ole perusteita ja kouluun menevien välttämisruokavalioiden asianmukaisuus tarkistetaan. 
Uusimpien tutkimusten mukaan allergiat eivät vähene välttämällä vaan siedättämällä. Pelkästään se, että välttämisruokavalioista vaaditaan lääkärintodistus, vähentää ruokavalioiden määrää yli kolmanneksella. Näin voidaan keskittyä niihin todellisiin ruokavalioihin, ei nirsoiluun.

Päivähoidossa vanhemmilla on tärkeä rooli lapsen allergiaruokavaliota rakentaessa. Joskus allergeenien löytäminen on aikamoista salapoliisityötä, ja yleensä vanhemmat tuntevat lapsensa muita paremmin. Pääsääntöisesti kaikki ruokavaliomuutokset siedätyksineen ja kokeiluineen suoritetaan kotona. Vasta kun ruokaaine on todettu lapsen ruokavalioon sopivaksi, se lisätään yhteisesti sovitulla tavalla lapsen ruokavalioon. 

Vanhemmat ovat erittäin tärkeässä roolissa myös siinä suhteessa, ettei ruokavaliota supisteta turhaan, jolloin ruokavalio saattaa muuttua liian kapeaksi.

perjantai 19. elokuuta 2016

Tarjottavat ateriat

Kuva: Papunetin kuvapankki, www.papunet.net, Elina Vanninen


Käsitelläänpä nyt alkuun päästyä myös muuta lain sisältöä, tällä kertaa ruokailun osalta.

----------------- >
Varhaiskasvatuslaki 1. luku 2 b §

1mom. Varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle on järjestettävä lapsen ravitsemustarpeet täyttävä terveellinen ja tarpeellinen ravinto, jollei muun kuin päiväkodissa tai perhepäivähoidossa annetun varhaiskasvatuksen luonteesta muuta johdu. Ruokailu on oltava tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu.
2 mom. Mitä 1 momentissa on säädetty, ei kuitenkaan koske kliinisiä ravintovalmisteita tai niihin verrattavia tuotteita, jotka korvataan sairausvakuutuslain nojalla, eikä myöskään ravintoaineiden kustantamista järjestettäessä varhaiskasvatusta saman perheen lapsille heidän omassa kodissaan.

-------------- < 

Sairasvakuutuslaki siis määrittelee ne ravintoaineet, joita varhaiskasvatuksessa ei tarvitse tarjota. Käytännössä nämä ovat jotakin ruoka-ainetta korvaavia tuotteita, esim. vakavaa maitoallergiaa sairastavan apteekista ostettava korvaava tuote voi olla tällainen. Normaali kaupasta ostettava äidinmaitovastike taas ei täytä tätä lain määritelmää, joten se kuuluu tarjota osana normaalia lapsen ruokaa.

------------- >

Sairausvakuutuslaki 5 luku 2 § 

1 mom. Korvattava kliininen ravintovalmiste ja perusvoide  
Vakuutetulla on oikeus saada korvausta kliinisen ravintovalmisteen kustannuksista, jos lääkäri on määrännyt valmisteen vaikean sairauden hoitoon ja valmistetta käytetään vaikean sairauden hoidossa korvaamaan tai täydentämään ruokavaliota tai sen osaa. Lisäksi edellytetään, että valmiste on hankittu apteekista tai sairaalasta ja sille on hyväksytty korvattavuus ja vahvistettu kohtuullinen tukkuhinta siten kuin 6 luvussa säädetään.
2 mom. Mitä 1 momentissa säädetään, koskee soveltuvin osin kliinisiä ravintovalmisteita vastaavia tuotteita   

------------- <

Lainaukset kursiivilla:
Varhaiskasvatuslaki

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Pykäläviidakossa osa 2



Edellinen kirjoitus käsitteli suhdelukuja päiväkodissa, ja nyt sitten jatketaan perhepäivähoidon osalta samasta asiasta.

Ihan aluksi pitää tietysti olla tieto siitä, milloin kyseessä on perhepäivähoito, koska laki ei tunne muita hoitomuotoja kuin päiväkodit ja perhepäivähoidon.

------------->

Varhaiskasvatuslaki 1. luku 1 § 
 3 mom Varhaiskasvatusta voidaan järjestää yksityiskodissa tai muussa kodinomaisessa hoitopaikassa, jota kutsutaan perhepäiväkodiksi.

------------<
Eli perhepäivähoitoa ovat myös ryhmikset, ryhmäperhepäiväkodit, parityöskentely jne. näillä taitaa olla monia nimiä eri puolella maata, mutta kaikki ovat siis perhepäivähoitoa, johon sovelletaan samaa lain osaa.

--------------->

Asetus lasten päivähoidosta 8 §

 1 mom Perhepäiväkodissa voidaan samanaikaisesti hoitaa enintään neljää lasta mukaan luettuina perhepäivähoitajan omat lapset, jotka eivät vielä ole perusopetuksessa. Lisäksi voidaan hoitaa yhtä perusopetuslain mukaista esiopetusta saavaa lasta, perusopetuksen aloittanutta lasta tai sellaista kunnan järjestämässä osapäivähoidossa olevaa lasta, joka aloittaa perusopetuksen toimintavuotta seuraavana vuonna. 
2 mom Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, perhepäiväkodissa kaksi hoitajaa voi samanaikaisesti hoitaa enintään kahdeksaa lasta ja lisäksi osapäiväisesti kahta 1 momentin toisessa virkkeessä tarkoitettua lasta.
3 mom Erityisistä syistä ja huomioon ottaen paikalliset olosuhteet kolme hoitajaa voi hoitaa samanaikaisesti enintään kahtatoista lasta.
4 mom  Kun perhepäiväkodissa hoidetaan samanaikaisesti useampaa lasta kuin 2 momentissa säädetään, tulee yhdellä perhepäivähoitajalla olla vähintään sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain, sellaisena kuin se on voimassa tammikuun 1 päivänä 2013, 8 §:ssä säädetty ammatillinen kelpoisuus (Lähihoitaja)

-------------------<

Yksinkertasesti sanottuna, perhepäivähoitoryhmässä voi olla samanaikaisesti paikalla
       - 4 päivähoitolasta + 1esi- tai alkuopetuksessa olevaa lasta, jos hoitajia on yksi
       - 8 päivähoitolasta + 2esi- tai alkuopetuksessa olevaa lasta, jos hoitajia on kaksi
       - 12 päivähoitolasta, jos hoitajia on kolme

Kolmen hoitaja ryhmässä ei siis voi olla niitä esi- tai alkuopetuseen kuuluvia lapsia niiden 12 lapsen lisäksi, vaan jos hoidetaan kyseessä olevan ikäisiä lapsia, niin heidät tulee laskea kokonaissuhdelukuun, joka on siis se 12. Lisäksi kolmen hoitajan muodostamassa ryhmässä ainakin yhdellä hoitajista pitää olla vähintään lähihoitajan koulutus.

Lain mukaan myös hoitajien omat alle kouluikäiset lapset ovat osa ryhmää, silloin kun lasketaan suhdelukua. 

Huomioitavaa on myös se, ettei perhepäivähoitoa koskevassa 8§ puhuta mitään ryhmäkoon ylittämisestä, ei edes tilapäisesti tai lyhytaikaisest, kuten laki sanoo päiväkotien yhteydessä.


Lainaukset kursiivilla:
Varhaiskasvatuslaki
 Asetus lasten päivähoidosta

siniset lisäykset lakitekstilainauksissa kirjoittajan

lauantai 13. elokuuta 2016

Pykäläviidakossa osa 1



Lainsäädätö jaksaa aina ihmetyttää, ja erityisesti lainsäädännöstä tietämättömät ihmiset. Näihin ihmisiin törmää toistuvasti mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa. Yksi jatkuvaa ihmetystä aihettava asia on se, etteivät monetkaan ole tietoisia omaa työtään koskevasta lainsäädännöstä. 

Päivähoitomaailmassa yksi tällainen paljon puhuttava asia on suhdeluvut, luvut joilla määritellään kuinka monta lasta saa olla yhtä hoitajaa kohden, ja saako näistä määräyksistä poiketa, ja jos saa niin miten.

Avataanpa asiaa ensi vähän päiväkodin näkökulmasta:

--------------->
  •  Varhaiskasvatuslaki 1. luku 5 a §
1 mom Päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito- ja kasvatustehtävissä olevaa henkilöä vastaava määrä lapsia.

  • Asetus lasten päivähoidosta 6 § 
1 mom. Päiväkodissa tulee hoito- ja kasvatustehtävissä olla vähintään yksi henkilö, jolla on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain, sellaisena kuin se on voimassa tammikuun 1 päivänä 2013, 7 (Lastentarhanopettaja) tai 8 §:ssä (Lähihoitaja) säädetty ammatillinen kelpoisuus, enintään kahdeksaa kokopäivähoidossa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden. Enintään neljää alle kolmivuotiasta lasta kohden tulee päiväkodissa hoito- ja kasvatustehtävissä samoin olla vähintään yksi henkilö, jolla on edellä säädetty ammatillinen kelpoisuus.
2 mom. Päiväkodissa tulee hoito- ja kasvatustehtävissä olla vähintään yksi henkilö, jolla on 1 momentissa mainittu ammatillinen kelpoisuus enintään 13 osapäivähoidossa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden.

------------------------<

Yksinkertaisuudessa päiväkotiryhmässä voi olla yhtäaikaa paikalla
- alle kolmivuotiaita 12 lasta tai
- kolme vuotta täyttäneitä lapsia
                                           - 24 kokopäivähoidossa tai
                                           - 39 osapäivähoidossa 
Ryhmiin ei voi lisätä lapsia näitä määräyksiä enempää vaikka aikuisten määrää lisättäisiin, kuten aikaisemmin on saatettu tehdä.



Ja sitten ne poikkeukset:

-------------------->
  • Asetus lasten päivähoidosta 6 § 
5 mom Kunta voi poiketa 1 ja 2 momentissa säädetystä suhdeluvusta, jos lasten keskimääräiset hoitopäivät ovat jatkuvasti huomattavasti vähäisemmät kuin toimintapäivät. Poikkeaminen voi tapahtua siten, ettei lapsia ole muutoin kuin lyhytaikaisesti yhtäaikaisesti hoidossa enempää kuin kokonaissuhdeluku edellyttää. 
6 mom Lisäksi 1 ja 2 momentissa säädetystä suhdeluvusta voidaan poiketa tilapäisesti ja lyhytaikaisesti laajennettaessa lapsen hoitoaikaa edellä 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. 

-------------------<

Eli pykäliin on useinmiten poikkeuksensa, niin tässäkin tapauksessa: Tilapäisesti ja lyhytaikaisesti suhdeluvuista voidaan poiketa näistä kahdesta syystä:
  • lapsiryhmässä on lapsia, jotka eivät ole joka päivä hoidossa
  • lapsi on oikeutettu yli 20/vko varhaiskasvatukseen kesken toimintakauden
Ja laista kun puhutaan niin aina on tulkinnan varaa: Mitä tarkoittaa lyhytaikaisesti? tai tilapäisesti? tunteja, päiviä vai viikkoja? Kuinka usein tilanne voi toistua, jotta se olisi edelleen tilapäistä? Koska tilapäisestä tulee pysyvä käytäntö?


Lainaukset kursiivilla:
Varhaiskasvatuslaki
 Asetus lasten päivähoidosta

siniset lisäykset lakitekstilainauksissa kirjoittajan

torstai 11. elokuuta 2016

Paluu arkeen




Kesälomalta palaillaan hitaasti mutta varmasti arkeen. Kesän pitkä loma on tehnyt tehtävänsä ja maanataiaamu alkoikin ihan mukavissa merkeissä. Hyväntuulisuus ei kuitenkaan kauan kestänyt vaan hetken päästä "mielenkiintoisen" puhelun jälkeen mieliala muuttui kummasti ihan normaaliksi maanantaioloksi. Onneksi kuitenkin iltapäivään mennessä asiat olivat järjestyneet jo osittain ja tiistaiaamupäivänä loputkin asiat saatiin jonkinmoiseen järjestykseen.

Loman loppuminen toi kuitenkin mukanaan enemmän mukavia kuin ikäviä asioita. Maanantaina hoitoon palasi vain yksi "vanha" hoitolapsi, jolla olikin paljon kerrottavaa kesä tapahtumista. Tämän lapsen kanssa sitten ulkoilimme leikkipuistossa, jossa olikin useita tuttuja kavereita. Keskustassa asumisessa on hyvät puolensa, täällä on aina muitakin hoitajia ja kaikille lapsille löytyy aina ikäistään seuraa, vaikka sellaista ei juuri siinä omassa ryhmässä olisikaan. Ja ihan kiva oli tavata työkavereitakin, jotka myös palailivat lomiltaan.

Ryhmässä on aloittamassa tänä syksynä monta uutta lasta, pitkästä aikaa myös ihan pieniä yksivuotiaita, joten rattaat on taas kaivettava varastosta käyttöön. Ryhmästä muodostuu ainakin alkuun aika rikkonainen, koska ryhmässä on useita osapäivälapsia.

Ensi viikko otetaan vielä rauhallisesti, ja hoitoon palaa toinenkin "vanha" hoitolapsi, joskin nämä ensi viikolla hoidossa olevat lapset ovat hoidossa vuoropäivinä, joten ei päiviin ihan hirveästi vipinää synny. Ensi viikolla kuitenkin saadaan jo uusia lapsia tutustumaan ja vähitellen palataan normaaliin päiväjärjestykseen.




maanantai 13. kesäkuuta 2016

Loma



Blogi jää pariksi kuukaudeksi lomalle. Ladataan akkuja ja valmistaudutaan syksyn uusiin koitoksiin.

Kiitos kaikille lukijoilleni.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kesä tuli - ja meni - ja tulee - loma!


Viime viikon kirjoitukset jäi kirjoittamatta, mutta ainakin palloa käytiin potkimassa, ja hoitajien kanssa suunniteltiin ensi talvea, mutta josko kumminkin siirrytään tähän viikkoon.

Kesäkuu on jo hyvässä vauhdissa, eli kesä on alkanut. Kesä tietää hyttysiä, ampiaisia ja muita öttiäisiä, jotka toisista ovat hyvinkin kiehtovia, toisista sitten taas ei. Alkukesän kukkijat varistelevat jo kukkiaan ja juhannusruusukin aukoo ensimmäisiä nuppujaan. Kukinta on edellä aikaansa. 

Kesäkuun aikana olemme ulkoileet vähän kaikenlaisissa tamineissa, välilä sortseissa ja välillä on kaivettu välikausitakkia lämmittämään aamun koleudessa. Sääennustukset heittävät häränpyllyä lähes  päivittäin. Tämän saimme huomata tämän viikon retkeä suunnitellessa. Aluksi matkaan piti lähteä torstaina, mutta eilen sitten häthätään retkipäivä vaihdettiinkin tälle päivälle, eli tiistaille. 

Kevätretken teimme paikalliselle leirintäalueelle, missä olemme retkeilleet ennenkin, mukaan pakattiin titysti eväät ja paljon leikkienergiaa. Aamupäivä hurahtikin nopeaan, lasten leikkiessä, grillaillessa ja lopuksi käytiin vielä jätskiostoksilla. 

Vähitellen porukka pienenee, ja osa lapsista jää pois hoidosta kesälomien alettua. Enää pari päivää loman alkuun ja sitten on hyvästien aika - onneksi osan kanssa näemme jälleen syksyllä, mutta aika erilainen ryhmä on tiedossa syksyllä.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Älynväläyksiä?



Viikko on taas hurahtanut loppuun lähes huomaamatta. Alkuviikon mukava aurinkoinen ilma vaihdettiin torstaina kaikkeen muuhun kuin kauniiseen. Täksi päiväksi työkaveritkin tajusivat ottaa sadetakit mukaan, eilenhän köpöttelin hakemaan kavereille sateenvarjoja, kun aikani katselin lentäviä sateenvarjon osia (aika läheltä liippas) sekä porukan pisintä tyyppiä, joka yritti pitää pahinta sadetta liukumäen alla (ei ehkä ihan nappisuoritus, vaikka kyykyssä istuminen kuulemma terveellistä olisikin).

No muutakin ollaan tehty kun sadetta pidelty, keskiviikkona kävin juttelemassa mukavia esimiesten kanssa, ja ehdittiin sitten vielä lasten kanssa vähäksi aikaa kavereille leikkimään. Kotimatkalla katseltiin kuusenkerkkiä ja mietittiin kannattaako niitä tienpielestä pistellä poskeensa. Torstaina teimme viimeisenkin hoitolapsen kanssa sokerimaalauksen, joka lähinnä oli värillinen sokeriliemilillu vesiväripaperilla. Ihme kyllä työ kuivui iltapäiväksi kotiinmenokuntoon, vaikka aika tahmeana se mukaan lähti. Tänään olen myös tehnyt pieniä kokeiluja, joka ehkä paljastetaan myöhemmin... tai sitten ehkä ei... katsotaan miten onnistuu.

Ryhmän nuorin on ystävystynyt samanikäisen kaverin kanssa, ja tämä parivaljakko on sitten keksinyt vaikka mitä parin viime päivän aikana. Lasketaan mäkeä miten sattuu, heitellään hiekkaa ja muutenkin otetaan mittaa paitsi toisistaan, niin  myös hoitajista. Tänään parivaljakko suuntasi kävelytietä aina kauemmaksi leikkikentältä,  välillä jonkin matkaa palaten. Lopulta tyypit olivat jo sellaisssa kohdassa menossa, että käsky kävi takaisin. Ihan heti ei tietenkään takaisin lähdetty vaan vähän vekuttaen, joten päätin lähteä vastaan. Ensin vastaan tuli se toisen ryhmän kaveri, jolta kysyin että minnes olette matkalla? Ja hetken päästä toinen kuuli saman kysymyksen. Uskokaa tai älkää... tyypit oli menossa kauppaan hakeen maksalaatikkoa! 

Ja tämä tyhmä hoitaja oli keskeyttänyt kyseisen retken.  Mukavaa ja toivottavasti vähäsateista viikonloppua.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Puistoilua



Tämä viikko on alkanut ihanasti kesäsäässä paistatellen. Eilen lähdettiin leikkikentälle vielä pitkähihaisilla, mutta tänään pitkähihaiset vaatteet jätettiin suosiolla sisälle, ja lähdettiin nauttimaan siitä luvatusta kesän tähän astisesta lämpimimmästä päivästä. Ja mukavan lämmintä olikin, onneksi nenä oli tällä kertaa suojattu aurinkorasvalla.

Tänä aamuna sitten pakattiinkin yllätyksenä muille vähän erilaiset tarvikkeet mukaan puistoon ja tehtiin sokerimaalauksia. Työkavereilla oli ilmeisesti myös ollut kesäinen olo, kun olivat päättäneet ottaa pullaa ja mehua koko porukalle. Yhdessä saimmekin sitten aikaan vähän erilaisen leikkipuistopäivän. Kotiin lähdettiin makeaa sekä kasissä, että vatsassa.





perjantai 13. toukokuuta 2016

Kiireisen viikon puuhia



Kulunut viikko on ollut kiireinen, joten tässä sitten koko viikon kuulumiset kerralla.

Maanantaina hoidossa oli vain kaksi lasta ja aamupäivän vietimme tuttuun tapaan läheisellä leikkikentällä. Ja kuten yleensäkin, aina kun on sopinut illaksi jotain menoa, niin lapsia tullaan hakemaan viime tipassa. Lisäksi olin viikonloppuna unohtanut hakea paikallisen rautakaupan maaliosastolta värimalleja tiistaiksi. Joten kiireeksihän se meni, mutta ehdin kuin ehdinkin linja-autoon.

Tiistaina vietettiin ensimmäistä Unelmien liikuntapäivää. Tiimimme oli jo aiemmin päättänyt viettää päivän metsäretkeilyn merkeissä, joten kimpsut, kampsut ja eväät reppuun, ja muutaman hoitajan pihan kautta suoraa metsän siimekseen. Ohjattuina tehtävinä oli etsiä värimallejen mukaisia värejä ja kuvien mukaisia asioita ympäristöstä. Parasta retkessä kuitenkin oli iso kivi, jolle kiipeillä. Illan käytimme vuotuisen kevättapahtumamme valmisteluun.

Keskiviikkona ilma muuttui kylmäksi ja tuuliseksi ja saimme kaivella pipot ja tumput takaisin päälle. Onneksi kuitenkin ilma lämpeni illaksi ja saimme viettää naamiaisteemaista kevättapahtumaamme  aurinkoisessa iltasäässä. Tapahtuma onnistui todella mahtavasti ja siitä suurin kiitos kuuluu vanhemmille, jotka olivat hienosti mukana toiminnassa. 

Torstai olikin sitten markkinapäivä. Kävimme markkinoilla tuhlaamassa kaikki rahat ja menimme läheiselle leikkipuistoon leikkimään. Puistoilun jälkeen kävimme käsipesulla ja lähdimme kauppaan ostamaan lounaaksi mustamakkaraa. Lounaan söimme torilla ja sitten olikin jo aika lähteä kotia ja unia kohti.

Tänään perjantaina pakkasimme taas eväät reppuun ja lähdimme vähän kauemmaksi leikkipuistoilemaan. Ilmakin oli taas niin mukava, ettei olisi millään hennonut lähteä takaisin hoitopaikkaan syömään ja huilailemaan. Iltapäivää vietettiinkin sitten jo ihan omassa pihassa.

Viikko on siis vietetty vaihtelevassa säässä ja vaihtelevissa paikoissa. 
Mukavaa viikonloppua, sääennustuksesta huolimatta, ensi viikolla jatketaan.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Jassoo



Tältä vuodelta äitienpäivähulinat on saatu tehtyä ja paketit ovat matkanneet isien mukana piilotettavaksi sunnuntaita odottelemaan. Kuvassa siis viime vuoden lahjat ja tämän vuoden lahjat ja kortit julkaistaan äitienpäivänä klo 8.00 Askartelua Ipananoille - blogissa.

Tänään olemme saaneet nauttia kesäisestä päivästä, oikeastaan tämän kevään ensimmäisestä sellaisesta. Mukavan ilman kunniaksi lähdimme porukalla retkelle vähän kauempana sijaitsevalle leikkikentälle, ja totta kai - retkellä kun ollaan mukaan pakattiin myös pienet eväät. 

Ensi viikko meneekin sitten taas uusissa hulinoissa - tiistaina on ensimmäinen Unelmienliikuntapäivä ja keskiviikkona tiimimme jo perinteeksi muodostunut kevättapahtuma.

Aurinkoista loppuviikkoa

torstai 28. huhtikuuta 2016

Hiljaista




Taas eletään salaisuuksien aikaa... äitienpäivä lähestyy hurjaa vauhtia, meidän äitienpäivä koostuu tänä vuonna kurasta, kartongista ja kakkuaineista. Lopullinen tulos paljastuu äitienpävänä  askartelublogin puolella.

Vappu kaiketi tarvitsee myös oman huomionsa: Tiistaina otimme jo varaslähdon vappuun, kun vietimme kauden viimeisen liikuntahallipäivän hieman erilaisissa tunnelmissa ilmapalloja täytellessä. Tai tehtiin siellä jotain muutakin, päästettiin isommat puuhaamaan ohjatusti ja jaettiin halli isojen ja pienten puoleen. "Vieraitakin" kutsuttiin meidän kanssa puuhailemaan.

Tällä viikolla on suunniteltu myös tulevaa kevättapahtumaa ja jaettu perheille kutsuja. Jotain pientä tietoa saatiin myös syksyn ryhmistä, mutta valitettavasti omalla kohdallani syksyn ryhmä on vielä aika hataralla pohjalla. Toisaalta taas kesä  on tulossa, ja pitkä loma.

Ja mikä erikoista: tänään ei ole maanantai, vaan torstai ja ulkona paistaa aurinko. Nautitaan nyt siitä!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Taas maanantai



Tänään paistaa aurinko!

Kerrankin maanantai näyttää hyvältä, joskin taas osa lapsista on sairaana ja osa vapaalla, joten viikko on aloitettu kevyesti yhden lapsen kanssa. Onneksi ulkona löytyy kavereita, ettei ihan tylsistytä. 

Toivottavasti porukka olisi huomenna kasassa, koska saamme esimiehen seuraksemme koko päiväksi. Täksi viikoksi on luvattu vesisadetta, joten kurakeliä luvassa. Lapset löytävät kyllä vettä vaikka aavikolta, joten ihan sama mistä se vesi tulee - taivaalta vai maan uumenista. Ja jos vettä ei sada tai löydy hiekkaa kaivamalla, niin aina löytyy joku nokkela lapsi, joka huomaa tarkistaa lelulaatikon kaikki sopukat. 

Huomenna on myös tämän kauden toiseksi viimeinen liikuntahallivuoro, vielä ensi viikolla pääsemme hallille, ja silloin vietämme jo etukäteen vappua. Lisäksi äitienpäiväkin on ihan ovella. Lahjaidea on ollut valmiina jo hyvän aikaa ja lahjaa on jo valmisteltu aiemmin, enää kortti on mietinnässä, tai oikeastaan kaksi; toinen helposti toteutettava, jotka pienemmätkin osaa tehdä ja sitten isommille jokin malli jossa olisi vähän haastetta. Jospa nuo vielä saataisiin jopa tehtyä tällä viikolla.

Mukavaa viikkoa!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Miksi maanantait ovat aina niin... maanantaisia?




Tänään aamusta huomasi heti mikä päivä on - MAANANTAI! 

Aamulla kun herää siihen, että siipan herätyskello soi ja ihmettelee miksi ihmeessä herätyskello soi ILLALLA - JUURI kun on päässyt nukkumaan. Ja mikä pettymys kun tajuaa, että olisi voinut nukkua vielä tunnin, eikä sitten enää väsytä yhtään, kun kerran on jo ehtinyt herätä. Eikä asiaa auta yhtään päässä humiseva särky.


Seuraavaksi tulee viesti, että yksi lapsista on vatsataudissa - jolloin heti automaattisesti kouraisee vatsanpohjasta ennen kuin tajuaa, että hei - ONNEKSI kyseinen lapsi oli hoidossa viimeksi viikko sitten - ehkä se kumminkaan ei ole tarttunut.

Sitten kello tulee kahdeksan ja lapsia alkaa tulla hoitoon. Yksi lapsista kertoo heti, että arvaa MITÄ? - Mää oon kipee! Siinä vaiheessa suustani pääsee varoittamatta vastakysymys - Mitä sää sitten täällä teet? Onneksi kyse kumminkin oli siitä, että tyyppi oli menossa lääkäriin.

Melkein kokonaan olemme jo selviytyneet tästäkin maanantaista, joskin valmistaessani välipalaa JOKU oli laittanut kuiva-aine laatikon tavarat väärään järjestykseen, ja mansikkamuusin sekaan hulahti ruokosokerin sijaan tummaa Maizena-suurustetta. Onneksi kuitenkin olin kaatanut kulhoon ensiksi leseitä, joiden päältä suurusteen sai kätevästi vielä napattua pois. 

Hyvää alkuviikkoa kaikille, onneksi maanantai on vain kerran viikossa.

torstai 31. maaliskuuta 2016

Sumuinen aamu



Aamu alkoi sumuisissa merkeissä, ei vain omassa päässäni vaan myös ulkona. Jotenkin näinä pätkäviikkoina on vaikea päästä jälleen vauhtiin, kun tuntuu että viikko loppuu ennen kuin alkaakaan.

Tämän viikon aloitimme liikuntahallilla, ja eilen ulkoilimme lähimetsässä. Metsä on siitä mukava ulkoilupaikka näin keväisin ( tietysti myös syksyisin), kun jokapaikassa on niin märkää, että aina saa ihmetellä kuinka vaatteet kuivuvat iltapäiväulkoiluun mennessä. Tänään olisikin sitten tarkoitus ulkoilla ihan lähileikkikentällä, joten tiedossa tänään: kuravelliä ja märkiä lapsia. - No lapsilla ainakin siis on kivaa.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Ei olla Strömsössa




Aina ei voi onnistua, vaikka olisi asian tehnyt satoja kertoja. Se huomattiin meidän rairuohon kasvatuksesta, kun hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa, että me olisimme onnistuneet saamaan edes jonkinlaisen pääsiäisruohon aikaan. Juu, ei saatu, oliko vika sitten missä, en osaa sanoa. Vahvasti epäilen siemeniä, sillä luulisi tuosta määrästä siemeniä kasvavan edes jonkinlainen nurmen tapainen.

Ruohon epäonnistuminen muutti sitten myös askartelusuunnitelmia, ei ruohoa, ei ruohopurkkia. Osathan meidän  purkkeja varten tehtiin jo viime viikolla, joten nyt meillä on valmiina sekä purkkeihin tarvittavat reunakoristeet, että purkkia sylissään pitelevät puput. No ei kun äkkiä keksimään mitä ne puput nyt pitelee, kun ruoho ei vaan kasva. Päädyttiin sitten siihen, että meidän puput pitelee nopeasti tehtyä koria. Josko koriin vaikka ilmestyisi jotain viimeisenä hoitopäivänä.





maanantai 21. maaliskuuta 2016

Ryhmän koko




Syksy tuo tullessaan paljon puhutun uuden varhaiskasvatuslain. Aika moni kunta ottaa lain sellaisenaan käyttöön elokuun alussa. Subjektiiviseen oikeuteen en ota mitään kantaa, koska se on niin moni syinen asia, ettei yhtä oikeaa vastausta ole, se on samalla sekä hyvä ja huono. 

Laki sallii ryhmä koon kasvattamisen yli kolmevuotiaiden ryhmissä, jolloin yhtä aikuista kohti voi olla kahdeksan lasta. Voin vain kuvitella millainen melu ja hälinä ryhmässä on. Melu ja hälinä rasittaa ihmistä ihan fyysisesti, ja myös henkisesti. Ja väsyneenä tuskin kukaan on parhaimmillaan. Miten sellaisessa ympäristössä pystytään toteuttamaan seuraava tavoite?
  • 2§:1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia;

Uudessa varhaiskasvatuslaissa puhutaan myös siitä kuinka lapsilla pitää olla oikeus vaikuttaa omaan päiväänsä. 
  • 2§:  9) varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin;
  • 7§: Lapsen varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla.
Hienoja sanoja, mutta itse ainakin ihmettelen kuinka tämä käytännössä toteutuu, vaikka toimittaisiin pienryhmissäkin. Erityisesti silloin, kun puhutaan niistä lapsista, jotka ovat niitä kilttejä, hiljaisia ja omissa leikeissään viihtyviä.

  • 2§:8) kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen;
Vaikeaa on  myös ymmärtää, kuinka suuressa ryhmässä pystytään huomioimaan kaikki tapahtumat lasten välillä, jos aikuisia on vähän. Eikö tässä ole vaarana, että lapset oppivat lähinnä viidakon lait? Vahvin voittaa ja hiljaiset mukautuvat?

Minä väitän, että mm. nämä asiat ja moni muukin asia pystytään ja halutaan tehdä perhepäivähoidossa. Väitän myös, että lapsilla on enemmän oikeus olla lapsia perhepäivähoidossa kuin päiväkodissa. Lasten toimiessa ryhmässä, joka koostuu eri ikäisistä lapsista, lasten väliset suhteen ovat huomattavasti läheisemmät ja lapsista kasvaa ihan huomaamatta toiset ihmiset huomioonottavia, itsenäisiä, omilla aivoillaan toimivia, yhteiskuntamme jäseniä.

No, taisin vähän astua harhaan otsikosta. Onneksi kuitenkin perhepäivähoidon ryhmäkokoon ei kukaan ainakaan vielä ole pistänyt näppejään, ja saamme edelleen pitää pienet, rauhalliset ryhmämme.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Palmusunnuntain valmistelu




Tänään meillä on ollut vieraita, kun toisen hoitajan ryhmä tuli kanssamme leikkimään ja askartelemaan virpomisvitsoja. Vuosien varrella olen huomannut, että pienempien lasten kanssa virpomisoksien teko on lähinnä sitä, että lapsi osoittaa koristeiden paikat ja aikuinen sitten teippaa/ sitoo koristeet oksiin. Tänä vuonna päätettiin kokeilla oksien koristelua paperisilpulla, ja kyllähän tuo onnistuu, enää mielenkiinnolla odotellaan pysyykö silppu kuivuttuaan kiinni oksissa. 

Mukavaa Palmusunnuntaita, muistakaahan varata pikku virpojille palkkaa.

“Virvon varvon vitsasella,
kosken kevätpajusella,
terveyttä toivotellen,
siunausta siivitellen,
onnea oksalla tällä.”


torstai 17. maaliskuuta 2016

Mitäs me ollaankaan puuhailtu?


Maanantaina saimme lomalaiset takaisin hoitoon, joten porukka on taas koossa ja aamu aloitettiinkin ulkoilemalla tutulla leikkikentällä, jonne saatiin kuin saatiinkin kavereita seuraksemme, tiistaisen liikuntahallivuoron lisäksi olemme keskiviikkona retkeilleet lähimetsässä, keränneet pajunkissoja ja tänään olimme läheisellä päiväkodilla leikkimässä laululeikkejä.

Tällä viikolla olemme myös alkaneet valmistautua pääsiäiseen. Alkuviikosta leikkasimme kartogista pupuja, pienemmät tekivät vähän helpomman, ja vanhemmat vähän vaikeamman version aiheesta. Tällä viikolla olemme myös kylväneet rairuohoa, jonka itämistä vielä odotellaan jonkin aikaa.

Huomenna saamme toisen hoitajan ryhmineen meille askartelemaan virpomisvitsoja, mutta niistä lisää sitten huomenna.




tiistai 1. maaliskuuta 2016

Talviloma



Täällä meilläpäin vietetään tällä viikolla koulujen lomaviikkoa, jota ei kuulemma enää nykyisin saa sanoa hiihto- vaan talvilomaksi. Nyt on siis talviloma... kenellä sitten on, kenellä ei. Itse kuulun jälkimmäisiin ja teen töitä tällä viikolla muiden lähistön hoitajien lomaillessa. Aika tylsää on kun ei ole aikuisia seurana, kun niihin on täällä asuessa niin hyvin tottunut. Myös lapset ovat tottuneet siihen, että leikkikavereita aina on yllinkyllin tarjolla, kun ulkoillaan useamman hoitajan kanssa samoissa paikoissa. 

Tälle viikolle olemme saaneet poikkeuksellista seuraa, kun ryhmässämme on varahoitolapsi. Varalapsiahan meillä ei käytännössä ole juuri koskaan, kun meillä on perhepäivähoidolla oma varahoitoyksikkö, jossa lapset yleensä ovat varahoidossa. Vähän on omat hoitolapset olleet ihmeissään, kun varalapsi on ihan pieni ja meidän omassa ryhmässä kaikki ovat niiiin isoja.

Lupaisin isolle lapsille, että saavat huomenna hiihtää, jos viitsivät sukset raahata hoitoon. Tarkoituksena olisi hiihtää ihan tuossa lähistön leikkikentällä, tai oikeammin kävelytiellä, ompahan edes jotain muuta tekemistä kuin toistensa härnäämistä.

Ja hei! Vaikka ei olekaan loma, niin talvi on kuitenkin, nautitaan nyt kunnolla lumesta, ei sitä enää ole pitkä aika kurakeleihin.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Talvinen viikko



Viikko alkaa taas talvisissa merkeissä, eilen satoi mukavasti lunta ja tänään saimmekin kahlata kunnon hangessa leikkikentälle. Takaisin päin saatiinkin sitten mennä juuri aurattua kävelytietä, kun aura-auto tuli sopivasti auraamaan tiet ulkoilumme aikana. Työkaveri oli ilmeisesti manannut matkalla kaikki auraajat maan matosiksi, koska nyt päiväuniaikaan aura tuli uudelleen auraamaan kävelytiet.

Viime viikkokin saatiin kulutettua talvisissa puuhissa mäkeä laskien ja luistellen, vaikka alkuviikosta ulkojäätilanne näyttikin vähän huonolta. Pakkaset kuitenkin tulivat juuri sopivasti ja jäätä päästiin  huoltamaan eli keskiviikko aamu vietettiin luistellen. Luistelun jälkeen syötiin pukukopissa pienet eväät ja sitten jaksettiinkin laskea mäkeä. 

Kokeilimme lasten kanssa muovata soodataikinaa,  mutta siihen muovailuun palataan sitten myöhemmin.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Viikon viemää



Tällä viikolla meillä on onkin ollut menoa ja meinikiä, kun normaalin tiistaisen liikuntahallivuoromme lisäksi on vietetty lasten kulttuuriviikkoa. Kulttuuriviikkojen ohjelma päivähoidolle oli tänä vuonna lasten konsertti keskiviikkona. Kahtena päivänä talsimme siis vesisateessa liikuntahallille, ensin liikkumaa ja sitten konserttiin. Kiva oli konsertti, ja hyvin lähtivät lapset mukaan laulamaan ja tanssimaan.

Jo aiemmin päätimme siirtää laskiaisriehamme tiistailta perjantaille, ja hyvä olikin koska viime yönä oli satanut lunta ja lapset pääsivät kuin pääsivätkin laskemaan mäkeä. Tiistainahan laskeminen ei olisikaan onnistunut, koska silloin satoi vettä ihan maahan asti ja lähes kaikki lumi oli ehtinyt sulaa. Aamusta siis rämmimme umpihangessa yhden tiimimme hoitajan pihaan. Mäenlaskun lisäksi paistoimme makkaraa, ja talon emäntä oli paistanut meille pullia. Makoisia oli, vaikka räntäsateessa eväitä syötiinkin. 

Hyvää viikonloppua, nautitaan nyt taas lumesta.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Kuka muistaa perhepäivähoidon?


kuva:http://www.iskelma.fi
Aina toisinaan näkee ja kuulee kyselyjä, minne voisi lahjoittaa vaikkapa leluja tai muita lastentarvikkeita. Kyselijät ovat saaneet yleensä paljon hyviä vastauksia, kuten lastensairaalat, päiväkodit jne. Mielestäni on erittäin hyvä, että mieluummin kierrätetään kuin laitetaan roskiin, ja varmasti lelut menevät hyvään tarkoitukseen. 

Joskus olisikin kiva jos joku muistaisi kertoa kyselijöille, että leluja ja tarvikkeita voi lahjoitaa myös vaikkapa sosiaalityöntekijöiden tai seurakunnan diakoniatyön kautta köyhiin lapsiperheisiin ja moni perhepäivähoitajakin olisi tosi iloinen saadessaan lahjoituksen. Sosiaali- tai diakonityön budjeteista ei ole mitään käsitystä, mutta yleisellä tasolla kuvittelisin heidän myöntämän tuen lähinnä olevan hengissäpitävää ja vain tuikitarpeelliseen asiaan voi saada tukea.

Perhepäivähoitajalle maksetaan kulukorvausta, jonka pitäisi kaikki tarpeellinen aamupalasta wc-papereihin, ja voin sanoa, ettei se raha ole kovin suuri. Valitettavasti taitaakin olla niin, että aika moni hoitaja rahoittaa mm. lelut ns. omasta pussistaan. Joten jos edes joskus joku muistaisi myös perhepäivähoidon.

torstai 4. helmikuuta 2016

Uusi vuosi, vanhat kujeet



Vuosi on alkanut, mutta kirjoitusinto on edelleen hukassa. Työmotivaatiokin taitaa vielä lomailla, vaikka töitä tehdään jo toista viikkoa.

Lomani aikana Kuntaliitto ilahdutti meitä hoitajia pudottamalla kustannuskorvaussuositustaan, hip hei! 

Toisaalta taas saattaapi olla, ettei lomat lyhenekään ihan niin paljon, ja mahdollisesti myös jotain muutakin positiivista saattaa olla tiedossa, sitä ei vaan kerta kaikkiaan löydä sieltä negatiivisen alta tikulla kaivamallakaan. Ja toisaalta, nämä uudistukset arkipyhiin, lomaoikeuksiin, lomarahoihin jne. liittyen maksavat meille todennäköisesti nollalinjan palkan korotuksen ja lisäksi vielä työttömyysvakuutusmaksuja ollaan siirtämässä lisää työntekijän maksettavaksi. Todellisuudessahan siis työstä saatava palkka laskee. Eli oli päätös mikä tahansa vyötä on kiristettävä, mistä sitä ostovoimaa saadaan?

Tämän postauksen myötä blogiin tulee uusi tunniste rutinaa ;)


Käykääpä katsomassa: ollaan me jotain tehty lastenkin kanssa!