Somasti Somessa

Sosiaalinen media on nykypäivää, ja jokainen meistä on siihen jollainlailla kytköksissä. Omalla kohdallani Facebook on se media, jota välttelin todella pitkään, mutta lopulta kuitenkin itseni sieltä löysin. Facebookissa on omat hyvät huonot puolensa, ja siellä onkin hyvä muistaa olla varovainen mitä sinne kirjoittelee. 

Henkilökohtainen Facebook-sivuni ammottaa lähes kokonaan tyhjyyttään, ja olenkin niitä ihmisiä, jotka eivät päivittele sivulleen kaikkia asuvalintojaan (siis jos niitä edes olisi) tai näyttäviä kuvia ravintola-annoksista (niitä välillä olisi) saati sitten avautuisin omasta elämästäni sen enempää - jotenkin vaan en koe sitä omakseni. Facessa erilaiset ryhmät sitten ovat minun juttuni, niitä on joka lähtöön liittyen... harrastuksiin, kädentaitoihin, lapsiin, perhepäivähoitoon, varhaiskasvatukseen on osto-, myynti-, vaihto- ja roskalavaryhmiä... 

Meillä on jo aikoja sitten keskusteltu siitä mitä mm. Faceen saa kirjoittaa. Jotenkin tuntuu, että nykypäivänä on vaikeaa ymmärtää, ettei kaikkea voi sinne julkaista. Yksi sellainen asia on tietysti tässä työssä ne asiakkaat ja niiden tunnistaminen. Facessa asiat leviävät hyvin nopeasti halusi sitä tai ei, joten järkevintä on tietysti olla julkaisematta mitään omasta työstään.

Facessa on paljon vertaistukiryhmiä myös perhepäivähoitajille, ja koska niihin kirjoitellaan yleensä omalla nimellä, niin tunnistaminen on kohtuullisen helppoa, ainakin jos nimi on hivenenkin harvinaisempi tai asuinpaikkakunta pieni. Tällaiset ryhmät ovat yleensä myös aika suuria, joten joukkoon mahtuu varmasti myös niitä, jotka eivät aina ole liikkeellä ihan puhtain jauhoin. Väittäisinkin että vaikka ryhmissä on omat sääntönsä ja valvojansa, on valvonta käytännössä aika mahdotonta.

Facebookin sielunelämä on jäänyt itselleni vähän hämärän peittoon. Tällaiset järjestelmäthän keräävät meistä erilaista tietoa, jota sitten käytetään erilaisiin tarkoituksiin. Yksi mielenkiintoinen asian Faceen liittyen on kaveriehdotukset... Millä ihmeen logiikalla Face valitsee ketä ehdotetaan kaveriksi? Usein kavereiksi ehdotettaan kavereiden kavereita tai ihmisiä, joihin on kytkös jotakin kautta, mutta kuka osaa selittää tätä logiikkaa?

Hiljaiseloa

Blogi on veittänyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa, mutta se ei tosellakaan tarkoita että meillä olisi ollut jotenkin hyvin rauhallista tai seesteistä ihan täällä meidän omassa arjessa - päinvastoin.

Elämä neljän (viiden) vilkkaan lapsen ja lähes 30kg painavan koiranpennun kanssa elämä ei todellakaan ole rauhallista. Ainoa järkevä ratkaisu meidän yhteiselolle on tällä hetkellä se, että koira viettää aikansa kodinhoito- ja pesuhuoneessa ja lapset sitten täällä muualla. Tästä taas vastaavasti seuraa se, että pentu turhautuu ja kerää ylimääräistä energiaa, joka purkautuu päiväuniaikana siihen, että se tekee kaikki mahdolliset temput saadakseen huomiota. Pennun mielestä lasten lelut ovat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin omat, joten niillä pitää yrittää leikkiä sitten kun vapaus koitaa lasten nukkuessa.

Lasten uniaika on ollut sitä aikaa, jolloin olen pystynyt kirjoittamaan blogia, mutta nyt se sitten on jäänyt vähemmälle, kun päiväunien ajan viihdytän lähinnä sähköjänistä muistuttavaa koiraa. Toiveissa on, että tämäkin asia korjaantuisi ajan kuluessa.

Koiran lisäksi ryhmässä olevat lapset ovat ihan omaa luokkaansa: yksi kuvittelee huutamalla selvittävänsä asiat, toinen vetkuttaa, josko sitten ei tarvitsisi tehdä itse, kolmas on kuninkaallinen, jota ei tavallisten ihmisten asiat paljon paina, kunhan vaan itsellä on kaikki mitä haluaa ja loput sitten ovat vaihtelevasti näitä kaikkia. Ryhmän tämän hetken positiivisin puoli taitaa olla se, ettei meillä ainakaan ole tylsää eikä koskaan kahta samanlaista päivää eletä peräkkäin.

Tänä syksynä meidän viikkorutiineihin on tullut aika tiukasti kerhopäivä, jolloin järjestämme pääsääntöisesti omatoimisesti viisivuotiaille omaa ryhmätoimintaa ja samalla pienemmät pääsevät leikkimään sisäleikkejä. Ihan kivaa vaihtelua sadeilmalle ja kurahousuille. Kurakamppeita onkin sitten tarvittu koko ajan ja jatkuvasti. Tänään yksi lapsista ihmetteli, mistä saavin pohjalle oikein tulee hiekka, no sitä sitten ihmeteltiin oikein urakalla ennenkuin lopulta päästiin yhteiseen tulokseen: Hiekka on peräisin ulkoa, ajatella!

Isänpäivä ehti olla ja mennä. Onnistuneesti unohdin kuvata meidän isäpäiväaskartelutkin. Korteiksi teimme hiiret  jotka avautuivat sydämiksi. Sisälle kirjoitettiin asioita isästä. Lahjan virkaa toimittivat tällä kertaan pienet lasten koristamat pahvilaatikot, joiden sisälle kirjoitettiin pieniä paperilappuja, joissa luki mitä lapset haluavat tehdä yhdessä isän kanssa.

Eiköhän tämä tästä. Kohta alkavat jouluvalmistelut ja jännittävä joulun odotus.