torstai 9. elokuuta 2018

Voihan *****!



Kun ryhmässä on useita kuivaksi opettelevia lapsia, ulkona yli 20 astetta lämmintä, eikä pyllyjen hautominen vaipoissa houkuta, niin silloin ulkoiluvarustukseen voi kuulua myös potta. Tämä valkoinen  potta on ollut ulkoilukaverinamme nyt parin viikon ajan, se kulkee mukanamme leikkikentälle ja kököttää terassilla pihassa. Onpa se kerran viihtynyt leikkikentän yöelämää tutkiskellenkin, kun ajatuksissani sen sinne unohdin ja kovasti seuraavana aamuna ihmettelin missä leikkikenttäkaverini piileskelee.

Potan ottaminen mukaan ulkoiluun kuullostaa hyvältä idealta, ja tähän päivään asti se on sitä ollutkin enkä ole nytkään tätä ystävääni vielä vähään aikaan hylkäämässä, mutta vähän paremmin tarvitsee varustautua tästä lähtien.

Tänään siis yksi lapsista käytti pottaa isomman hädän hetkellä, eikä se tuotos ollut edes kovin kiinteässä muodossa. Ja auts, juuri tähän en ollut tajunnut varautua! Mitä siis tehdä sopivan pehmeälle kakalle, joka on kätevästi liimautunut pottaan ja ulkoiluaikaakin on jäljellä vielä tunnin verran? 

Nopea inventaario, mitä muuta meidän leikkikenttävarustukseen tänään kuuluikaan?
Ainakin:
- tabletti, jotta saatiin sovittua tapaamisaikoja
- puhelin
- kynä, kumi, terotin ja lehtiö
- monta pullollista vettä (juotavaksi)
- kasa kaikenmoisia vaatteita
- kosteuspyyhkeitä iso paketillinen
- kertakäyttöhanskoja kohtuullinen nippu
- reppu ja pari kangaskassia

Ja hanskat käteen, kosteuspyyhkeen avulla kakka hanskaan, hanska pois kädestä kakan ympäri... tämä toistaen pari kertaa, ja tuotokset roskiin. Lopuksi potan pesu vedellä ja kosteuspyyhkeellä... sitten vielä omat kädet. Homma hoidettu!   

Ja taas vanha oppi jotain uutta:
Lisäys huomiseen listaan mitä otetaan mukaan:
- kasa sopivan kokoisia pusseja, jotka voi laittaa valmiiksi potan päälle, seuraavaa hätätilannetta varten



tiistai 7. elokuuta 2018

Lomat on lusittu



Syksy on alkanut lämpimistä ilmoista nauttien. Koko viime viikko oli todella lämmintä ja ulos lähdettiinkin mahdollisimman aikaisin aamusta, jotta ehditään olla kunnolla ulkona ennen kaikkein kuuminta keskipäivää. Kuumimman osan päivästä olemme leikkineet sisällä ja ottaneet kunnon päivälevon. Iltapäivisin sitten olemme uitelleet laivoja terassin varjossa. 

Tämä viikko on sitten alkanut hivenen viileämmällä säällä ja päälle on pitänyt pukea pitkäpunttisia ja hihaisia vaatteita pitkästä aikaa. Ulkona kävi kylmä tuuli ja vettäkin saatiin sen verran niskaan, että ehdittiin kastua leikkikentän katoksesta huolimatta. Tänään on sitten taas saatukin paistatella päivää ihan kivassa ilmassa.

Viime viikolla lapset palasivat yhtä lukuunottamatta lomiltaan, eskariin siirtyväkin muutamaksi päiväksi ennen eskariin siirtymistä. Huomenna sitten onkin eskariin siirtyvän lapsen viimeinen hoitopäivä tässä ryhmässä ja lapsi onkin miettinyt jo huomisen toiveruokalistansa valmiiksi. 

Tällä viikolla ryhmässä on aloittanut jälleen uusi osa-aikainen lapsi, joka on tässä ryhmässä jo kolmas osa-aikainen. Päivät siis ovat vaihtelevia jo myös lapsien vaihtuvuuden vuoksi. Toisaalta taas kaikki lapset ovat suhteellisen saman ikäisiä, joten sikäli ryhmä voi muodostua hyvinkin toimivaksi. 

Tänä syksynä myös meidän hoitajatiimi kokee monen vuoden jälkeen muutoksen, kun hoitajia jää pois töistä ja tiimejä sekä uudistetaan että uusia hoitajia palkataan. Miten se näkyy meidän tiimissä jää nähtäväksi. Olemme tällä tiimillä tehneet jo vuosia yhdessä töitä, joten tiimin hoitajille on muodostunut selkeästi omia vastuualueita ja tehtäviä, jotka nyt täytyy ajatella uudelleen kun tiimin kokoonpano muuttuu.

Joten innolla uusia tuulia päin!

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Puskaradio tiedottaa!



Puskaradio on ihmeellinen asia, sieltä kuulee usein omat asiansa ennen kuin itsekään tietää. Puskaradion positiiviseksi puoleksi voisi toki lukea sen, että jos on tapana kadottaa muistinsa syystä tai toisesta, niin on hyvä että jokin taho on tietoinen mitä on tapahtunut. Todenperäisyyden kanssa sitten onkin vähän niin ja näin.

Viimeisin puskaradion tiedoitus tietää kertoa, että meidän leikkipuistossa käyvät hoitajat eivät osaa kasvattaa lapsia. Aluksi tämän kuultuani kävin hetken kierroksilla... Mistä hel***rista joku naapurin tietotoimisto tietonsa hankkii? 

Jo omana kouluaikanani opetettiin, ettei kaikkiin tietolähteisiin kannata luottaa. On tietoa joka perustuu todistettavissa olevaan faktaan, ja sitten on sitä tietoa, joka on väritetty sitä välittävän tahon omilla näkemyksillä tai oman edun tavoittelulla. Kumpiko tässäkin tapauksessa sitten oli taustalla...kuka tietää? 

Jokainen perhe kasvattaa lapsiaan omalla tavallaan, tavalla joka hoitajan pitäisi ottaa huomioon myös omassa työssään. Koska lapset ovat hyvin erilaisia, niin kaikkien lasten kanssa ei voi toimia samalla tavalla, vaan jokaisen perheen ja lapsen kanssa toimitaan yhdessä sovitulla tavalla. Perheen kanssa  sovitaan yhteisiä pelisääntöjä heti perheen tutustuessa hoitopaikkaan ja käytänteitä tarkistetaan tarpeen mukaan koko lapsen hoitohistorian. Joskus lapsen kasvun tukemiseen tarvitaan vanhempien ja hoitajan lisäksi muitakin, kuten vaikkapa varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, neuvolan terveydenhoitajaa tai perheneuvolan psykologia. Tarvittaessa lapsen kasvua voi olla tukemassa isompikin joukko aikuisia.


Työn vaatimukset kasvavat jatkuvasti, ja työnkuva on muuttunut vuosien saatossa koko perhettä tukevaksi, perinteisen lastenhoidon lisäksi. Perhepäivähoidon vahvuudeksi luen edelleen sen läheisen
suhteen sekä lapsiin että perheisiin, jolloin vaikeatkin asiat on helppo ottaa puheeksi perhettä kuunnellen ja kunnioittaen. Perhepäivähoidossa ryhmä on niin pieni, että perheiden toiveita on helppo huomioida arjen työssä.

Omien johtopäätösten tekeminen pienestä siivusta päiväämme on aika riskaabelia, koska todellisuus voi olla jotain ihan muuta kuin miltä se päällepäin näyttää. Ja asian kun ulkopuolinen ei millään voi tietää mitä minkäkin lapsen kohdalla on vanhempien ja yhteistyöryhmien kanssa sovittu, niin toivoisinpa ettei kukaan lähtisi niitä johtopäätöksiä tekemään. Lasten kasvatus on mielenkiintoista palapeliä, erityisesti kun toimitaan muiden kuin omien lasten kanssa. Ja sitten kun niitä lapsia voi olla vielä useammasta perheestä, joilla kaikilla voi olla erilainen näkemys kasvatuksesta. Tällöin hoitajan tehtäväksi jää näiden erilaisten näkemyksien yhteensovittaminen kohdellen kaikkia osapuolia tasavertaisesti. Hoitajana en voi toimia täysin oman pääni mukaan toisten lapsia hoitaessani, enkä siten voi myöskään sanella sääntöjä tyyliin: "Näin meillä tehdään ja on tehty jo yli 20 vuotta". Lapsen asioista päättävät ensisijassa aina vanhemmat, hoitaja voi ehdottaa tai opastaa vanhempia tarvittaessa, mutta vanhemmat kuitenkin viimekädessä tekevät päätöksen.

Näissä mietteissä sitten palataan töihin kuuden viikon lomalta maanantaina. Lapset palailevat lomiltaan vähitellen ja ryhmän vanhin siirtyy esikouluun, kun se alkaa elokuussa. Syyskuuhun mennessä viimeinenkin lapsi palaa lomaltaan ja sitä ennen olemme saaneet ryhmäämme pari uutta osa-aikaista lasta, ja pitkästä aikaa myös perheitä on neljä, joten uusia tuulia tiedossa!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Suu suppuun, Nokka tukkoon!


Aina joskus tulee kaivanneeksi ominaisuuksia, joita ihailee muissa ihmisissä ja jotka itseltä puuttuvat. Ihan ensimmäisenä mieleeni tulee se, että ainakin itseltäni puuttuu totaalisesti suodatin aivojen ja suun välillä. Eli ihan vaan joskus saatan päästää suustani asioita, joita en todellakaan ole päättänyt päästää ilmoille harkitusti... Jep! Ja ihan vaan JOSKUS olen myös saanut jälkeenpäin kuulla siitä, ettei IHAN AINA kannattaisi avata suutaan ainakaan ihmisten ilmoilla.

Tiedättehän kun suusta pääsee se JESS! ennen kuin on ehtinyt prosessoida sen tiedon, joka juuri äsken kulki korvakäytävää pitkin aivoihin (tai ehkä se jäi jonnekin matkalle). 

Tai onpa joskus saattanut päästä suusta myös jokunen kommetti ilman sen kummempaa tarkoitusta, kuten: 
- Ei tarvi, kyllä tästä näkee hyvin, kun vaan siirrät sen pyllysi pois kuvaruudun edestä - kehotukseen siirtyä lähemmäksi, jotta kaikki näkevät paremmin. Kehottajana oman kehonkuvansa kanssa kamppaileva kouluttaja.
- Ja nyt huomaat, että me ollaan Hämeestä. -Kun kukaan ei vastaa juuri itsensä savolaiseksi esittäytyneen kouluttajan kysymykseen.
- Ei niin, mutta ostettiin kumminkin tai -Voit sä sen takasinkin antaa. Henkilölle, joka lahjaa vastaanottaessaan sanoo ensimmäisenä - Eihän teidän olisi tarvinnut...
- Ei kannata ottaa käsillä vastaan - henkilölle, joka juuri oli murtanut kätensä kaatuessaan pyörällä.

... ja mitä näitä nyt sitten vuosien varrella onkin ollut... kuka niitä laskee...

Se JESS! on muuten tosi monikäyttöinen sana, tänään käytin sitä kun esimies kertoi eläköityvänsä aika tarkkaan kahden vuoden päästä. 

JESS!
 

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Liian suuri kiusaus



Tiedättehän ne päivät kun tuntee olevansa todella oikeassa ammatissa? Hyvä, jos tiedätte. Tänään minulla ei todellakaan ole ollut sellainen päivä.

Tänään on ollut todella tuulinen ja kylmä päivä, ja meidän leikkikenttä on edelleen suljettuna korjaustöiden vuoksi. Ei siinä sitten oikein muukaan auttanut kuin lähteä seuraavaksi lähimmälle kentälle. Loppulta pääsimme perille välillä taistellen tuulta vastaan välillä taas jarrutellen ettei tuuli kuljettaisi meitä ihan mihin sattuu.

Leikkikentällä pienimmät lapset kiukuttelivat lähes kaikesta, jopa siitä ettei kannattanut kiukutella. Ja kun tämän ryhmän pieniä kiukuttaa, niin sen kuulee kaikki. Huutoa riittää vaikka jaettavaksi asti, ja jos huutoon yrittää jollain tavalla puuttua, se vain yltyy. 

Meillä oli jokusen aika sitten isommilta lapsilta pusikoissa leikkiminen kielletty, kun siellä oltiin hoitajaa piilossa, eikä vastattu, jos kyseltiin missä ollaan. Ja jos ei vastata, niin sitten pitää pysyä näkyvillä. Viime viikon lopulla sitten saatiin taas homma toimimaan... Jos haluaa leikkiä pusikoissa, pitää tulla kertomaan minne menee, ja vastata jos huhuilen... Pari päivää se sitten toimikin... kunnes tänään...

Isoin lapsista "leikki" pusikossa pienempiensä kanssa, muisti välillä kertoa, että täällä vielä ollaan, ja ketä kaikkia puskassa on. Kaikki vaikutti hyvältä, kunnes...

... Ja miksi ihmeessä tämän ryhmän kanssa on aina se KUNNES? Tämä ryhmä on kyllä sellainen, että kun se purkautuu, laitan kädet ristiin kyynärpäitä myöten...

kunnes... sieltä puskasta kuuluu hirveä huuto (olikin ollut välillä jo hiljaista) ja menen katsomaan mitä kummaa tapahtuu... Ryhmän vanhin on kerännyt maasta jonkun pudottamat karkit, ja niitä oli paljon, huom: OLI. Siellä niitä mussutettiin kaikessa hiljaisuudessa, kunnes jollekin ei enää riittänyt, ja se joku protestoi isoäänisesti kohtaloaan jäädessään ilman.

Tätä episodia selvitellessä, ilman jäänyt yritti omatoimisesti etsiä lisää karkkeja ja suuttui toiselle hoitajalle, joka kielsi kyseiset etsinnät... yhdelle lapselle tuli kylmä ja ikävä äitiä... ja TADAA!.. taas kaksi huutavaa lasta. Eipä siinä muu auttanut kun palelevalle lapselle lisää vaatetta ja nokka kohti kotia. Mahdettiin olla näky... yhdellä ikävä, toisella maailma kaatunut päälle ja se penteleen tuuli edelleen piiskasi päin kasvoja. 

Että sellaista, kyllä taas olen ansainnut viikon parhaimman pas*imman hoitajan tittelin. Kanna tätä nyt sitten ylpeydellä!

___________________________________

Nyt on pakko tähän kirjoitukseen lisätä pieni loppukaneetti, kun kerta sain palutetta tästä, kiitos siitä.

- Vaikkakin kirjoituksessa kerron olevani helpottunut, kun ryhmä joskus purkautuu, en todellakaan tarkoita, etten näistä ryhmäni lapsista pitäisi tai arvostelisin heitä jollain tapaa. Tässä ryhmässä nyt vaan sattuu ja tapahtuu koko ajan ja jatkuvasti. Tähän on kyllä syynsä, joita en rupea ruotimaan tässä, enkä muuallakaan. Totean vain, että ryhmän haasteet on huomioitu, ja olemme jokainen monessa asiassa kehittyneet näiden yhteisten vuosiemme aikana. 

- Ja vielä: Huoli pois! Myös vanhemmat ovat hyvinkin tietoisia päiviemme tapahtumista, tapanani kun on kertoa kaikki päivän tapahtumat myös vanhemmille.

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Ihana kesä


Nyt tätä puuhaa tehdään neljättä viikkoa, ja edelleen ruoka maistuu kuksasta lusikoiden tai haarukoiden. Oma leikkikenttä on remontissa ja siten käyttökiellossa vielä jonkin aikaa, joten suuntaamme leikkimään hieman kauemmaksi. Eipä tuohon seuraavaksi lähimmälle leikkikentällekään kovin pitkä matka ole, ja kentän lähellä on kiva puistoalue, jonne retkipeite on kätevä levittää. Puistikon ainoa isompi ongelma on siellä viihtyvät "alanmiehet", jotka saattavat pitää aikamoista älämölöä, ja tekstikään ei aina ole painokelpoista saati lasten korville sopivaa. Tätä porukkaa ilmeisesti alkaa jo helle painaa, kun viikkojen vieriessä ukot ovat vähentyneet, ja tänään puiston penkillä oli hiljaista, kun siellä oli päiväuniaika. 

Eilen ruokana oli muusia ja lihapullia, joskin jälkiruokaa oltiin vailla, kun jokusen kerran sellaistakin on ollut tarjolla. Kauppareissuakin ehdoteltiin jälkkärivajeen korjaamiseksi. No ilman jälkkäriä jäätiin, kun kun rahaakaan ei mukana sattunut olemaan.

Tänään pistelimme lounaaksi kanakeittoa, ja läheisen senioripuiston penkillä parikin puistokemistiä naukkailivat  omat keittonsa lasipullon suusta. Onneksemme senioripuisto tyhjeni ja lapset pääsivät tasapainoilemaan telineisiin joksikin aikaa.  Retkipeitteen taittelu meinasi tuottaa harmaita hiuksia tuolla yltyvässä tuulessa ja lippiksetkin laitettiin kotimatkalla suosista rattaisiin, kun eivät päässä pysyneet.

Toukokuu on lopuillaan ja ensimmäinen lapsi jää pitkälle kesälomalle, ensi viikolla saamme ryhmään uuden lapsen ja lomaankaan ei ole pitkä aika. Kulunut kuukausi on ollut säiden puolesta aivan mahtava. Meille on jo muodostunut pienoiseksi perinteeksi retkeillä paikalliselle leirintäalueelle uimaan ja leikkimään, sääli vai ettei meillä kuljetukset onnistu tällä hetkellä mitenkään, niin rantareissut ovat jääneet väliin.