keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Ei väistytä...

 
Tänään saatiinkin vihdosta viimein sukset jalkaan, kun lopuillekin lapsille oli kyseiset vempaimet saatu hankittua. Tänään aloitimme harjoittelun tasamaalla läheisellä kevyenliikenteenväylällä. Hiottiin hieman  tekniikkaa, kuinka sukset liikkuvat eteenpäin, ja kuinka pääsee ylös vaikka sukset olisivat solmussa. Huomenna jos sää sallii, niin yritämme soveltaa tänään opettelemaamme ihan oikealla ladulla.
 
Hiihtoa olisi tarkoitus jatkaa myös ensi viikolla, mutta katsotaan nyt kuinka lumen kanssa käy, kun jo peloteltiin kevääntulolla. Itse ottaisin mieluummin leutoja talvi-ilmoja kuin loskaa ja rapaa.
 
Tällä viikolla täälläpäin vietetään hiihtolomaa, ja kaikki lähistön hoitajat ovat lomilla. Meilläkin lapset ovat hoidossa vähän lyhempää päivää, joten mitään ohjelmaa ei tälle viikolle ole edes yritetty suunnitella.
 
Eilen olimme liikuntahallilla, ja saatiin olla aika omissa oloissamme, kun meidän lisäksi ei ollut kuin yksi päiväkotiryhmä hallilla. Aluksi kun olimme vain omalla ryhmällä, rakensimme radan, jota lapset kulkivat toisiinsa hyppynarulla kytkettynä. Kyllä olikin vaikeaa, kun piti kulkea siten, että kaikkia odotetaan ja piti muistaa, ettei ketään jätetä. Vaikeimmiksi osoittautuivat tehtävät, joissa piti odottaa kun joku toinen suoritti tehtävää, esim. ensimmäinen ei voi hypätä penkiltä, ennen kuin kaikki ovat penkin päässä ja sitten vuorotellen hyppy alas toisten odottaessa viimeistä. Päiväkotilaisten tultua lapset saivat kulkea temppurataa ja hypätä narua.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

"Vain" päivähoitoa?

 
 
Varhaiskasvatuslain valmistelussa on paljon puhuttu mm. ryhmäkoosta, koulutuksesta, suhdeluvuista, subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon jne. On puhuttu myös siitä, että kaikilla lapsilla pitää olla oikeus varhaiskasvatukseen ja oppimiseen. Samassa yhteydessä on puhuttu myös siitä ettei ole sama kuka lasta kasvattaa.
 
Osin asiasta on muodostunut jopa jonkinlainen kilpailu ammattiryhmien kesken siitä millä koulutuksella lapsia kasvatetaan. On haluttu eriyttää lasten kasvatus ja opetus hoidosta ja hoivasta. Itse asettaisin kuitenkin kysymyksen siten, että voiko pienen lapsen kohdalla edes ajatella tällaista eriyttämistä, onko eriyttäminen edes mahdollista? Lapsi on kokonaisuus, joka oppii kaikesta ympärillään tapahtuvasta, eli myös ne hoito- ja hoivaamistilanteet ovat lapsen kehitykselle tärkeitä, toivottavasti jokainen lasten kanssa työnsä tekevä sen myös oikeasti ymmärtää. 
 
Keskustelun velloessa tulee varmasti monelle mieleen, että ihanko oikeasti nykypäivänä lapsia pitää kasvattaa jonkun, jolla on siihen soveltuva koulutus. Miettiikö kukaan miltä vanhemmista tuntuu, kun mediassa suureen ääneen painotetaan kuinka lapsi tarvitsee varhaiskasvatusta?  Jo nyt meillä on vanhempia, jotka ihan oikeasti kuvittelevat, että lapsi tarvitsee jo jopa alle kaksivuotiaana laittaa päiväkotiin sosiaalistumaan ja leikkimään kavereiden kanssa. Ja jos lapsi on yli neljävuotiaana vielä kotihoidossa, hänestä tulee vähintäänkin nurkassa lymyävä luuseri.
 
 
 
 

perjantai 13. helmikuuta 2015

Mitäs me ollaan puuhailtukaan?

 
Taas on viikko vierähtänyt, tiistaisen taikuriesityksen jälkeen keskiviikkona perinteisesti luisteltiin, torstaina "leikittiin" karhu nukkuu leikkiä isolla porukalla, ja perjantaina luisteltiin taas. Meidän lapset alkaa olla aika taitavia luistimien kanssa, ja koko porukka pysyykin luistimilla lähes koko reissun ajan. 
 
Askarrellakin olemme tällä viikolla ehtineet, jopa kaksikin työtä. Lapset askartelivat ystävänpäivää ajatellen kotiin viemisiksi sydämelliset nallet   ja lisäksi lapset valitsivat toisen hoitajan ryhmästä lapset, joille haluavat antaa ystävänpäiväkortit. Kortit veimme aamusta, kun lähdimme luistelemaan.
 
Muutoin juhlistimme ystävänpäivää syömällä välipalalla sydänleivoksia.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kaneja hatusta?

 
 
Tällä viikolla vietetään lasten kulttuuriviikkoa ja siihen liittyen lähdimme tänään katsomaan taikaesitystä. Tällä kertaa emme kuitenkaan nähneet valkoisia kaneja vedettävän hatusta, vaan mm. puhkeamattoman ilmapallon ja isoisoisän ongen ongen. Esitys oli aivan sama vitsejä myöten kuin aiemminkin, onneksi kuitenkin mukana olevat lapset olivat vaihtuneet, joten heille esitys oli uusi. 
 
Esityksen jälkeen kävelimme takaisin hoitopaikkaan ja menimme suoraan ruokapöytään syömään nakkimuusilaatikkoa, joka pitkästä aikaa olikin ihan hyvää. Ketsuppia sain kyllä etsiä ihan urakalla jääkaapista ja löytyihän sitä lopulta vähän mutta kuitenkin riittävästi. 
 
Huomenna suuntaamme taas kuten aikaisempina keskiviikkoinakin luistelemaan, ja loppuviikon ohjelma on osittain vielä auki. Katsotaan nyt mitä ehditään vielä tekemään, vaihtoehtoja on kuitenkin ihan riittävästi.