tiistai 17. tammikuuta 2017

Älä osta mitään... koskaan... mutta vähän kuitenkin...



Olen jo aikoja sitten uhonnut, etten enää osta mitään uusia leluja lapsille, koska leluja on ihan oikeasti joka nurkka täynnä. Niitä on niin paljon, ettei niillä kaikille edes ehditä leikkiä. No eipä se uhoaminen ole paljon auttanut, loppuvuodesta ostin kirpparilta kahdet nukenvaunut... no, nehän oli vaan kirpparilta ja niille oli oikeasti tarvetta, niin sehän ei ollut ostamista eihän? Nehän ei ollut uusia vaan käytettyjä, siksikään niitä ei voi laskea.

Nyt alkuvuodesta sitten alkoivat viimeisetkin alennusmyynnit, ja kun kuvittelin pysyväni poissa kaiken moisista aleista, kiersin tavaratalojen leluosastot todella kaukaa, ja kuvittelin jo selviytyväni kunnialla näistä alennusmyynneistä... niin eikös rautakaupan matto-osastolla ollut alennusmyynnissä niin ihana automatto. Ei mikään painokuva-versio vaan ihan oikeasti: kuviot on kudottu mattoon ja teiden kohdalla ei ole ollenkaan noita mitä lie mattokarvoja, joten autoilla on tosi helppo teitä pärisytellä, kun renkaat pyörivät kunnolla. 

Joten älä osta mitään... enää koskaan ikinä... jatkuu taas alennusmyyntien jälkeen... ainakin siihen asti kun huomaan tarvitsevani jotakin ihan pakosti... tai jos saan halvalla.

torstai 12. tammikuuta 2017

Juhlavuoden ajatuksia, eli sata vuotta itsenäisyyttä



Lapsen käsityskyvylle 100 vuotta on paljon, jokainen meistä muistaa kuinka lapsena kaikki yli 15-vuotiaat olivat todella vanhoja, ja kuinka väärässä sitä silloin olikaan, mutta sen tajuaa vasta näin vanhempana täti-ihmisenä. Lapsena aikakäsitys on aivan erilainen kuin aikuisena, joten miten se pieni ihminen ymmärtää, kuinka kauan on sata vuotta, kun jo iltapäivään saattaa olla pitkä aika.

Toinen vaikea asia hahmotettavaksi on itsenäisyys, mitä se on ja mitä se tarkoittaa meille kaikille suomalaisille? Meillä on oma kansallinen identiteetti, suomalainen sisu ja periksiantamattomuus. Suomalainen on se, joka menee vaikka läpi harmaan kiven. Meillä on oma maa, jossa päätetään omista asioista, meillä on oikeus puhua ja tulla kuulluksi. Meillä on oma kansallislippu, -laulu, -päivä, -runoilija, -kirjailija, -säveltäjä, -eläin, -lintu,  ja jopa kansallishyönteinen sekä -kivi.

Omassa päässä onkin vilistänyt jo hyvän aikaa ideoita, kuinka tätä juhlavuotta meidän ryhmässä ja tiimissä voitaisiin käsitellä. Keräilen vuoden aikana ideoita teemaan liittyen sekä tänne blogiin että Pinterestiin. Sata vuotta itsenäisyyttä on asia, jota saa ja pitää juhlia!

tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulu



Tämän vuoden lahjoiksi lapsille lähti lapasia, ja vanhoilla ideoilla mentiin. Isommille kirjoin lapasiin kuviot, pienimmille laitoin ranteen kohdalle solmittavat nyörit. Lasten lahjojen lisäksi perheiden joulupakettiin livahti sytykesipsejä ja toki myös joulukortit. 

Näiden kuvien myötä blogi jää lomalle, ja palaa takaisin loppiaisen jälkeen.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Jouluinen?



Täällä ilmat ovat todella jouluiset, kuten kuvasta näkyy... keskiviikkona, kuvan ottamishetkellä, vielä oli paikkapaikoin lunta, mutta nyt lähes kaikki lumi on sulanut pois tai tallaantunut jäiseksi kaljamaksi.

Koska ulkona riittää tosi paljon tekemistä tällaisilla ilmoilla, olemme tällä viikolla sitten olleet kaksi aamupäivää hallilla. Tuleehan siinä edes vähän ulkoiltua, kun kävelee tuon vajaan kilometrin matkan joka hallille on edestakaisin. 

Tämä kuu, tai oikeastaan koko syksy, on mennyt lapsien sairastellessa, välillä on yskitty niin, että saanut koppia ottaa keuhkoista, etteivät ihan lennä pihalle.

Joulun tuntu on kyllä aika pitkästi tällä hetkellä hukassa, jotenkin vaan sitä joulumieltä ei tahdo löytyä mistään. Olisko se sitten ikä vai ilmat... ota siitä nyt sitten selvää. 

Eilen ajattelin hallireissun paluumatkalla napata paikallisesta saksalaisomisteisen kauppaketjun myymälästä pari purkkia maitoa, mutta eihän se nyt ihan niin helppoa ollutkaan. Kaupassa väki ryntäili kuin päättömät kanat ja hamstrasi ruokaa kuin maailmanlopun edellä. Onneksi mukana ei ollut kuin yksi lapsi, joten ihan sissinä päätin kumminkin uskaltautua kyseiselle sotatantereelle ja hakea ne maitopurkit. Kassajonoja oli kaksi ja pari muuta kassaa aukesi siinä jonottaessamme, joille tietysti ryntäsi porukkaa jonon hänniltä.

Yllättävää kyllä, joulumieli löytyi... meidän edessä oleva naishenkilö oli jo laittamassa ostoksiaan hihnalle kun laittoikin ostoksensa takaisin kärryyn ja käveli viereeni... menkää te vain lapsen kanssa ensin... sanoin, ettei meillä ole mihinkään kiire, ja ehdimme kyllä maksamaan omalla vuorollamme hänen jälkeensä. Vastusteluani ei kuitenkaan otettu vastaan vaan rouva siirsi jo kärryään taaksepäin tehdäkseen meille tilaa ja lähes työnsi meidät kassalle... menkää nyt vaan, teillä on niin vähän ostoksiakin...ettei teidän tule kuuma tässä odottaessanne... 

Maksoin siis ostokseni ja pakattuani vielä kiittelin meidät päästänyttä henkilöä sekä toivottelin hyvää joulua... Taisi se joulumieli sitten vähän tarttua itseenikin, joten...


HYVÄÄ JOULUA!





tiistai 6. joulukuuta 2016

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ohjeeseen


Ensi vuonna Suomi täyttääkin sitten pyöreät 100v, ja juhlittavaa riittääkin varmasti koko vuodeksi.