perjantai 21. marraskuuta 2014

Hähää! Hämyyn meni!



Meillä tauti jyllää edelleen, eilen olikin ihan lapseton päivä ja tänäänkin päivä alkoi vasta lounaalta. Aamun leikinkin sitten parafiinin kanssa ja tein sytykesipsejä, jotka ainakin meidän kaupanhyllyn (ja muutaman blogin) perusteella taitavat olla monella muullakin pöydällä kuivumassa, kuin omallani.

Hauskuus näistä "sipseistä" syntyi siinä vaiheessa kun eräs hoitolapsista huomasi ne pöydällä. Kyseinen kaveri on aika perso ruualle, ja erityisesti erilaisille herkuille, joten hepun silmät levisivät kuin teelautaset kun katsoi pöydälle. - Mitä NOI on?  KOSKA niitä SYÖDÄÄN? Yritäpä siinä sitten selittää tyypille, jolla kuola valuu suupielistä, ettei niitä todellakaan syödä. -Joo.. joo-o, ei syödä...

-Mutta koska niitä saa MAISTAA?

:x

Keskiviikkona sentään ehdimme jo askarrella rekvisiittaa joulujuhlaan, niistä enemmän juttua Askartelua Ipanoille -blogissa.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Ananasakäämä

Ensimmäinen viikko on taas lopuillaan, ja heti lapset ovat olleet sairaina. Onneksi ei sentään ihan kaikki :D
 
Onnistuneesti tietokonekin kaatui ja söi kaikki tiedostot... jotain sentään löytyi varmuuskopioituna... tyhmä minä koska oikein opin?
 
Uuden lapsen kanssa on hommat alkaneet hyvin. Mitä nyt sitten heti sairastui, mutta ensi viikolla taas jatketaan yhteiseloa. Joulujuhlaankin olemme ehtineet jo hivenen valmistautua ja tänään kuuntelimme kaikki juhlaan tulevat laulut ja monta tuttua laulua sillä olikin. Enää vain opetellaan ne uudet...
 
Ja miksi postauksen kuvana on ananas? Kyseinen hedelmä on nököttänyt keskellä ruokapöytää nyt muutaman päivän ja sitä on innolla tutkittu, koska se kypsyy... Ennen lounasta huomasimme, että tänään on vihdoin se päivä kun saamme paloitella ananaksen ja syödä sen välipalalla... Nams!
 
 
Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

SJY:n toinen paketti

 
Perjantaina postilaatikossa odotteli kauniin punainen paketti, jonka arvasin heti salaisen paketiksi. Varovasti availin pakettia, ja sieltä paljastui - lisää kauniisti paketoituja pikku paketteja. Hetken ihasteltuani paketteja aloin miettiä missä järjestyksessä paketit aukaisen.
 
Paketeista löytyi kynttilöitä, piparkakkumaustetta, pikkuisia tonttuja ja piparimuotteja, joilla voi leipoa pipareita, jotka voi ripustaa vaikkapa glögimukin reunalle. Nämä muotit olivat uusi ja hauska tuttavuus, joita pitääkin kokeilla jo kohtapuoliin.
 
Kiitos taas aivan ihanasta paketista Salaiselle Ystävälleni! Vielä jännitetään viimeistä pakettikierrosta, jolloin myös pakettien lähettäjät paljastuvat... jännää!
 


 

Hyvää isäpäivän jatkoa kaikille!

 
 
 
 
 
 
 
 
Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista.

torstai 6. marraskuuta 2014

Työt alkavat



Vihdoinkin työt ovat taas alkamassa, ja elämä palautuu normaaleihin uomiinsa. Viiden viikon toimettomuus on lopuillaan - ihanaa. Koska onneksi "vain" nostaminen ja kantaminen oli ensimmäisten kolmen viikon aikana kiellettyä, niin näpertelinpä sitten aikani kuluksi kaikenlaista mm. kuvassa olevia pakettikortteja ja taisi jotain muutakin syntyä joulua ajatellen.
 
Maanantaina sitten arki alkaa ja lapset palaavat takaisin hoitoon. Maanantaina tulee myös uusi lapsi tutustumaan ja tarkoitus olisi hoito aloittaa periaatteessa saman tien.
 
Isänpäiväyllätykset meidän osaltamme jäivät nyt sitten vähän heikoille, mutta koska niitä ehdimme jo aloitella ennen poissaoloani, niin emmeköhän valmistele yllätykset loppuun ensi viikon aikana ja isät saavat pakettinsa "jälkitoimituksena". Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut.



Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Tylsääääääää....



Miten onkaan vaikeaa olla tekemättä mitään? Elämä on osoittautunut yllättävän haastavaksi, kun langetetaan nosto- ja kantamiskielto useammaksi viikoksi. Eräänäkin päivänä päätin tehdä kaalilaatikkoa: fiksuna ymmärsin pyytää miehen paloittelemaan kaalin neljään osaan, jotta saisin niitä sitten itse siirrellä, kun ovat kevyempiä. Siirtelin sitten kaalin paloja pöydältä toiselle, kunnes tajusin, että monitoimikonehan on jääkaapin yläpuolella kaapissa, ja painaa aikas paljon. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin pilkkoa kaali veitsellä, kun nyt ensin toivuin kututuksesta.  
 
Nyt on kulunut kolme viikkoa tekemättä "mitään", ensimmäisellä viikolla katsoin kaikki televisio-ohjelmien tallennukset ja askartelin lasten joulupaketteihin pakettikortit, seuraavilla kahdella viikolla etsin joulujuhlassa  esitettävät kappaleet, järjestelin työkavereiden kanssa tiimin osuutta päivähoito 40v näyttelyyn, kävinpä yhden lauantai koulutuksessa ja parissa iltakokouksessakin, mutta silti on tosi tylsää. Eilen aloin sitten hiljalleen siivoilla paikkoja sieltä täältä. Ai niin yritin katsoa televisiotakin ja  löysin ostostv:n lisäksi jopa uusia "lempi"ohjelmia, kuten ennustaja- ja astraltv:n.... Ei h######ti, ei kai sellaista s**taa kukaan katso?
 
Vielä kaksi viikkoa edessä... onneksi jo saa vähitellen tehdäkin jotakin...