keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Niinpä niin



Mitäpä tähänkin sanoisi? Monessa mediassa on pienen ajan sisällä kirjoiteltu siitä, kuinka päiväkodeissa lapsia ylibuukataan ja henkilöstöä on liian vähän. 

Laadukas varhaiskasvatus tarvitsee tekijöitä. Laatua ei lisää pelkästään se, että paperilla nostetaan henkilöstön koulutustasoa, kun todellisuus on jotain ihan muuta. Päiväkodin henkilöstöstä on huutava pula, päiväkotien täyttö- ja käyttösuhteet täytyy olla sellaisia, että rahaa säästyy tai voittoa syntyy.

Tämä kaikki johtaa siihen, että lapset ovat isoissa hälisevissä ryhmissä, joissa aikuiset vaihtuvat pahimmillaan päivittäin. Henkilöstömitoitukset lasketaan koko talon mittakaavalla, ja äärivuoroissa lapsia saattaa olla yhden hoitajan valvottavana useita kymmeniä. 

Perhepäivähoitoon hakeutumisen tai oikeastaan hakeutumattomuuteen olen monesti kuullut yhdeksi syyksi sen, että hoitajilla on niin paljon vapaapäiviä, jolloin lasten pitää mennä varahoitoon. Niin silloinhan lapsen täytyy olla vähän väliä kuulemma olla varahoidossa. Päiväkodissa kun on aina sama paikka. Juu... paikka on sama mutta väittäisin kuitenkin, että sen lapsen kannalta ne pysyvät aikuiset ovat tärkeämmässä roolissa kuin ne pysyvät seinät.

Eli isona plussana perhepäivähoidon koppaan: 
 + perhepäivähoitoryhmä on aina pieni = 4 lasta (tai joskus jopa vähemmän)
 + hoitaja on aina sama, aamulla, päivällä, illalla
 + pysyvä varahoitopaikka (vaikkakin siellä päiväkodissa)

Siis onkohan sille lapselle stressaavampaa olla joskus siellä varahoidossa vai jatkuvasti ylisuuressa ryhmässä?

perjantai 1. helmikuuta 2019

Ruokalista



Loppu syksystä otin käyttöön jälleen ilmoitustaulun, johon voi merkata päivän ohjelman ja ruokalistan.  Tässä talossa ei oikein ole ollut tilaa kunnon ilmoitustaululle vaan sen virkaan on toimittanut yksi kuistin ikkunoista, johon olen sinitarralla kiinnittänyt kaikki tarpeelliset lippulappuset: Varahoitoesitteen, tiimin toimintasuunnitelman, omat loma-aikani, retkikirjeet jne., joten ikkuna on aika nopeasti erilaisten papereiden täyttämä. Kuistilla ei ole lainkaan tyhjää seinätilaa, kun kolmella sivulla on ikkunoita ja neljännellä vaatekaapit. Ainoa vähän tyhjä tila on iso sähkötaulu, jonka oveen kiinnitin liitutaulutarran, jossa oli ruudukko valmiina. 

Taululle mahtuu kolme viikkoa kerrallaan ja täytän sitä aina viikko kerrallaan. Liidulla merkitsen ruokalista ja kuvilla merkitään meidän aamun puuhat. Suurimman osan kuvista olen tulostanut Papunetin kuvatyökalulla, laminoinut ja laittanut taakse magneettiteippiä. Kuvista lapsetkin osaavat katsoa, mitä milloinkin tehdään. Samat kuvat ovat meillä käytössä myös silloin kun käymme läpi päiväämme.

Kuten kuvasta selviää loman jälkeen olemme panostaneet talvilajeihin. Luistelu sujuukin kaikilta aika mallikkaasti ja hiihtokin pääsääntöisesti, joskin ihan ladulle asti emme vielä tällä porukalla ole päässet, kun puolet porukasta pyllähtää enemmän tai vähemmän usein  kumoon, eikä vielä osaa itse nousta ylös. Ensi viikolla jatkamme hiihtämistä, jos vaan kelit pysyvät suotuisina.

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Talven iloja



Meillä on koko tammikuu nautittu talven iloista. Loman jälkeen on luisteltu, laskettu mäkeä, möyritty ja kaivettu lumessa sekä hiihdetty. 

Koska lapsia on jokaisella hoitajalla eri ikäisiä, eikä kaikilla aina ole välttämättä kaikkia välineitäkään, niin olemme kolmen hoitajan kesken jakaneet lapsia sen mukaan mitä kukakin aina tekee. Luistelemaan pääsevät lapset joilla on luistimet ja loput lapset pääsevät möyrimään lumessa tai laskemaan mäkeä oman valintansa mukaan. Toki luistelijatkin pääsevät tekemään näitä asioita luistelun jälkeen. Luistelu onkin lapsista niin hauskaa, ettei kukaan yleensä ole jäältä lähdössä yhtään minnekään, vaan koko ulkoilu aika halutaan luistella. 

Tänään vaihdoimme luistelun hiihtoon ja kaikilla hoidossa olevilla lapsilla olikin sukset, joten tänään ensin hiihdettiin ja sitten yllätys, yllätys taas möyrittiin lumessa. Luistelu- ja hiitopäivinä olemme pakanneet reppuun mukaan lämmintä mehua, jota sitten ollaan nautittu sopivassa välissä ja saatu vähän lämmikettä samalla. Sopiva pakkanen on pitänyt huolta, ettei liukkaus ole päässyt yllättämään, eikä jalkakäytäviä ole tarvinut hiekottaa, joten päästään hyvin kulkemaan pulkan ja kelkkojen kanssa.

Lunta on taas tänä talvena riittänyt ihan tarpeeksi. Iltapäivisin lapsilla on kova kiire pihalle lumihommiin ja kolat, lapiot ja lumentyöntimet saavat kyytiä pikkuihmisiltä, joskin aina ei lumi liiku käytävältä reunoille vaan tahtoo kummasti kerääntyä juuri auratulle polulle.


torstai 27. joulukuuta 2018

Pyyhkeiden merkit



Vaikka meillä jokaisella lapsella on oman värinen pyyhe, niin ihan aina ei kaikki muista omaa väriään. Lapsilla on käytössä myös ns. naulakkokuvat, joista sitten tein jokaiselle myös pyyhemerkit, jotka voi kiinnittää kätevästi pyyhkeen ripustuslenkkiin.

Kuvat pysyvät kätevästi lasten mielessä, kun samat kuvat toistuvat kaikessa: laatikoissa, naulakossa, henkarissa jne.

tiistai 25. joulukuuta 2018

Joululahjat



Tämän vuoden paketteihin tein lapsille lorupussit ja sinne nipullisen loruja. Perheille lähti perinteiseen malliin sytykkeitä ja kortin virkaa toimitti koristeltu tikkuaski tai tuikkukortti. Mukaan laitoin vielä itsetehtyä sinappia.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Kurkistus tontun puuhiin


  

Koko joulukuun olemme jännityksellä seuranneet mitä meidän tontulle kuuluu. Joka päivä lapset ovat käyneet kurkkimassa tontun ikkunasta ja tarkistaneet mitä tontun pihalla tapahtuu. 

Kuukauden aikana olemme havainneet tontun olevan aikamoisen hajamielinen, kun talossa on milloin mikäkin valo jäänyt sammuttamatta, vaikka ovi on ulkoa säpissä eikä tonttua näy ikkunasta kurkkaamalla. 

Vihdoinkin keskiviikkona sitten näimme tontun olevan vihdoinkin kotosalla ja hääräävän keittiössään. Torstaina näimme tontun olevan syömässä ja perjantaina tonttu oli selkeästi lähdössä jonnekin, kun pulkkaan oli pakattuna reppu. Iltapäivällä sitten pulkka olikin jo hävinnyt samoin kuin sukset pihamaalta. Torpan valotkin oli sammutettuna, vain takassa en oli hiipuva tuli.

Ilmeisesti meidän tonttu oli lähtenyt takaisin Korvatunturille raportoimaan pukille meidän viimeaikaisin puuhia. 

Nyt vaan toivotaan, että tonttu tulee jälleen ensi vuonna meille.