torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukalenteri



Tässä blogissa on lähes aina ollut joulukalenteri. Tänä vuonna ei. Aikani ei kertakaikkiaan riitä päivittäiseen joulukalenterin tekoon.

Vanhoja joulukalentereita voi käydä kurkkimassa


Netistä löytyy mm.




torstai 24. marraskuuta 2016

Huhuu... täällä ollaan!



Kyllä me vielä ollaan täällä... koko syksy vaan on ollut aikamoista haipakkaa. Ryhmässä on aloittanut kolme uutta lasta, joista kaksi yksivuotiasta. Päivät ovat täyttyneet lähinnä vaipanvaihdosta, syömisestä, nukkumisesta... pukemisesta ja riisumisesta puhumattakaan. Kaikki pienetkin raot on yritetty sitten täyttää leikillä, askartelulla ja pelaamisella. 

Joulujuhlaan on harjoiteltu isommalla porukalla nyt muutamia kertoja, ja joulujuhla onkin jo ensi viikolla, joten nopeaan se joulukuu alkaa. Omasta porukastani ei kovin paljon ole esiintyjiksi, mutta josko nuo kaksi, ei yksivuotiasta, sitten esiintyisivät sitäkin suuremmalla innolla.

Joulujuhlaan on valmistauduttu askartelemalla hiirenkorvia, hyasinttejä ja pahvipipareita.


sunnuntai 13. marraskuuta 2016



Meidän tämän vuoden isänpäiväaskartelut löytyvät Askartelua Ipanoille -blogista.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Viimeinen dinosaurus?




Alkuviikosta Yle uutisoi kunnallisen perhepäivähoidon hiipumisesta, joka toki on ihan totta monessa kunnassa. Uutisessa haastateltiin mm. kuntaliiton erityisasiantuntija Jarkko Lahtista, joka iskee lukuja pöytään. Kunnallisten hoitajien määrä on pudonnut 90-luvulta lähtien yli 20 000 hoitajalla, ja tällä hetkellä hoitajia on enää alle 9000. 

Jutussa pohditaan myös miksi perhepäivähoitajia ei enää kunnissa ole, ja kuntaliiton asiantuntijan mielestä ala ei enää houkuta, vierastetaan ottaa omaan kotiin vieraita lapsia hoitoon, erityisesti jos asutaan ahtaasti. Miten ihmeessä tämä voi olla edes Jarkko Lahtisen mielestä oikea syy, kun kuitenkin ympäri maata selkeästi on nähtävissä se, että perhepäivähoitajia kyllä aloittaa, mutta yksityisenä. Vastaavasti taas Jyväskyläläinen palveluohjaaja kertoo kuinka siellä on saatu yksityisiä hoitajia maksamalla myös omasta lapsesta tukea, jos ottaa vieraita lapsia hoitoon. Muistaakseni muutama vuosi takaperin uutisoitiin, kuinka Jyväskylä yksityistää kaikki perhepäivähoitajansa. Totuus kun taitaa aika monessa kunnassa tällä hetkellä olla se, että vaikka perhepäivähoitajia olisi saatavilla, ei niintä edes haluta palkata. Tästä päästäänkin siihen ylen alkuperäiseen otsikkoon:

Perhepäivähoitajien määrä romahtanut – kuoleeko kuntien perhepäivähoito sukupuuttoon?

Pienten lasten vanhemmat arvostavat kunnallista perhepäivähoitoa, mutta kunnat tarjoavat sitä yhä harvemmin. 

Otsikon jälkeinen teksti mielestäni vastaa itse otsikkoon: Kunnat eivät tietoisesti kehitä ja halua tarjota perhepäivähoitoa, ei ainakaan omana palvelunaan. Asiaa ei auta yhtään vaikka kuinka erityinen asiantuntija antaisi lausuntoja omasta surullisuudestaan
 "Minusta on valtava menetys, jos kunnallinen perhepäivähoito loppuu jo ihan senkin takia, että vanhemmat sitä kovasti arvostavat", huokaa erityisasiantuntija Jarkko Lahtinen Kuntaliitosta.

Pitäisikö siis Jarkko Lahtisen ottaa asia ihan oikeasti työn alle, pelkkä huokailu ei taida asiaan auttaa. Hän on käsittääkseni kuitenkin Kuntaliitossa se henkilö, joka on kytköksissä perhepäivähoitajien asioiden hoitoon. Lopetetaan käyttämästä tekosyynä sitä, ettei uusia hoitajia saada rekrytoitua, tai sitä että perhepäivähoitajat saatiin vihdoin työaikalain piiriin, pois lähes ilmaisesta orjatyöstä. Pistetään järjestykseen palkkaus, kulukorvaus, käytännöt ja tasa-arvoisuus. Poistutaan siitä yksisuuntaisesta karsinasta, joka johtaa sylttytehtaalle. 

 Asiat ovat juuri niin vaikeita, kuin niistä halutaan tehdä.

torstai 22. syyskuuta 2016

Toiminnansuunnittelusta

Kuvan askarteluu löytyy ohje TÄÄLTÄ


Nyt parina kertana olen törmännyt erikoiseen asiaan toiminnansuunnittelua ajatellen. Ensiksi törmäsin asiaan koulutuksessa, jossa piti miettiä toiminnansuunnittelun prosessia, ja ryhmässäni oli parikin henkilöä, jotka toimivat päiväkodissa tai esiopetuksessa avustajana. No ei ollut kummallakaan edes mielipidettä miten prosessi saadaan alkuun saati sitten miten siinä edetään. Heillä kun opet tekee suuunnitelmat (ja niin kuuluu tehdäkin) ja sitten muut vaan tekevät mitä käsketään. Tarkoitus siis keskustella oman työpaikan käytännöistä. 

Toisen kerran asia tuli vastaan facessa, jossa näyttöön valmistautuva opiskelija kyseli jotain vinkkiä toiminnan järjestämiseen. Opiskelija oli hyvin ilmeisesti keksinyt mitä tehdään noin niinkuin käytännössä, esim. vaikkapa mitä askarrellaan. 

Itseäni asia kovasti ihmetytti ja ehdin jo ensimmäisestä tapauksesta keskustella meidän puistokokouksessa toisten hoitajien kanssa. No sielläkin sain vähän jollekin asiaa perustella, kun ei heti auennut kanssaolijoilleni, mikä asiassa ihmetytti. Tästä syystä aloinkin sitten ihmetellä onko aivoni jotenkin monimutkaisesti rakennettu, kun käännän ja väännän asioita aina mielessäni moneen kertaan. Tästä syystä tehdäänkin nyt testi:

Kuka keksii ensimmäisenä, miksi nämä tapaukset jäivät mieltäni vaivaamaan? Ensimmäiselle oikein arvanneelle lähetän palkkioksi yllätyspalkinnon.  



sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Allerginen lapsi perhepäivähoidossa


Kansallisen allergiaohjelman mukaan pääsääntö on, että allerginen lapsi syö päivähoidossa samaa ruokaa kuin muut lapset, jollei allergiaruokavalion välttämättömyydestä ole lääkärinlausuntoa.
HYKS:n Lastentautien ja lasten allergologian erikoislääkärin, dosentti Anna Pelkosen mukaan ruoka-allergisen lapsen hoito on yksilöllistä; välttämisruokavalio on yleensä aina määräaikainen ja iänmukainen ruokavalion laajennus tärkeää. Välttämisruokavalion tarkkuus on arvioitava yksilöllisesti ja laajoihin välttämisruokavalioihin ei ole perusteita. 
Tämä tarkoittaa sitä, ettei ruoka-aineita kannata rajata pois ruokavaliosta "varmuuden vuoksi", kuten joskus aiemmin on tehty. Ruokavaliota ei myöskään rakenneta pelkän allergiatestaustuloksen varaan, vaan  todellisten oireiden mukaiseksi. Uudessa allergiaohjelmassa tuetaan terveyttä, ei allergiaa.
Anna Pekosen mukaan ruoka-allergian hoidossa käytettävän välttödieetin haittoja ovat vahinkoaltistusten riski/pelko, vakavien reaktioiden riski sekä ravitsemuksellinen riittämättömyys. Ruoka-allergisen lapsen hoito on yksilöllistä; vältetään vain niitä ruokia, joista oireita tulee. Välttämisruokavalio on yleensä aina määräaikainen ja välttämisruokavalion tarkkuus on arvioitava yksilöllisesti ja säännöllisesti. Laajoihin välttämisruokavalioihin ei ole perusteita ja kouluun menevien välttämisruokavalioiden asianmukaisuus tarkistetaan. 
Uusimpien tutkimusten mukaan allergiat eivät vähene välttämällä vaan siedättämällä. Pelkästään se, että välttämisruokavalioista vaaditaan lääkärintodistus, vähentää ruokavalioiden määrää yli kolmanneksella. Näin voidaan keskittyä niihin todellisiin ruokavalioihin, ei nirsoiluun.

Päivähoidossa vanhemmilla on tärkeä rooli lapsen allergiaruokavaliota rakentaessa. Joskus allergeenien löytäminen on aikamoista salapoliisityötä, ja yleensä vanhemmat tuntevat lapsensa muita paremmin. Pääsääntöisesti kaikki ruokavaliomuutokset siedätyksineen ja kokeiluineen suoritetaan kotona. Vasta kun ruokaaine on todettu lapsen ruokavalioon sopivaksi, se lisätään yhteisesti sovitulla tavalla lapsen ruokavalioon. 

Vanhemmat ovat erittäin tärkeässä roolissa myös siinä suhteessa, ettei ruokavaliota supisteta turhaan, jolloin ruokavalio saattaa muuttua liian kapeaksi.