torstai 30. huhtikuuta 2015

Hauskaa Vappua!

 
 
Me olemme lasten kanssa jo vetäytyneet Vapun ja pitkän viikonlopun viettoon. Ensi viikolla puuhaillaan salaisuuksia, joten hyyysh!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Varaslähtö vappuun

 
 
 
Tänään oli kevään viimeinen liikuntahallivuoro, ja olimme päättäneet ottaa varaslähdön vappuun. Sonnustauduimme kaikki siis asiaankuuluvin päähinein, meidän lapset olivat tänä vuonna sammakoita.
 
 
Mukaan pakkasin myös muutaman levyn ja työkaveri toi muutaman lisää. Ja koska tilaa oli käytettävissä koko hallin mitalta niin valitsimme lasten kanssa leikittäviksi muutamia (lääh ja puuh) "rauhallisia" kappaleita, kuten Hippulat vinkumaa, Sutsisatsaa, Huugiguugi ja mitä näitä nyt sitten olikaan. Ja koska päässäni oli soinut Roxsammakko maanantaiaamusta lähtien niin leikimme sen vielä lopuksi. Lisäksi leikimme leikkivarjolla ja ilmapalloilla. Kuljetimme palloja ilman käsiä ja pompottelimme niitä muuten vaan. Lapset keksivät itse, että pallot saa kätevästi säilöön puolapuiden väleihin, aika näyttävä kokoelma olikin. Lentävät pallot ovat aina takuuvarma lasten suosikki. Kaikki pallot varjon päälle ja siitä sitten singautetaan ympäriämpäri salia... ja uudestaan, sanoi Teletappi!
 
 
Vuoron lopuksi jaoimme ilmapallot lapsille kotiinvietäviksi ja ainakin meidän ilmapallot pysyivät ehjinä koko matkan, sitä yhtä lukuunottamatta, jonka ryhmämme ainoa poika antoi pihatiellämme naapurin pikkutytölle.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Maukka ja Väykkä

 
 
Maukka on kissa ja Väykkä on koira. Ne elelevät kahden taivaansinisessä talossa mäen päällä. Mäen juurella on lampi ja sen veressä kylä, jossa asuvat Kana von Got, Lehmä Muukkonen, Humma Ihalainen ja muut ystävät.
 
- Olenko minä sinun mielestäsi täydellinen? Maukka kysyi Väykältä eräänä päivänä kesken nurmikon leikkuun. Väykkä vilkaisi syrjäsilmin ystäväänsä, joka häntä väristen odotti vastausta.
- Ei kai kukaan ole aivan täydellinen, Väykkä kierteli.
- Mutta olenko minä? tivasi Maukka
 
Kirjoittanut: Timo Parvela
Kuvittanut: Virpi Talvitie
Kustantanut: Kustannusosakeyhtiö Itupiikki, 2007

torstai 16. huhtikuuta 2015

Korvamato




Tiedättehän sen tunteen kun korvamato heittää pahaa läppää? Tänään on juuri sellainen päivä. Aamulla herättyäni avasin makuuhuoneen verhot ja katsoin ulos leikkikentälle - aivan kuten ihan jokainen aamu teen - ja silloin se pärähti soimaan: Valvomon muutaman vuoden takainen kesärenkutus Mikä kesä?:
 
Tästä kesä voi alkaa
Nosta tanssija jalkaa
Kohta pääsee rytmiin
Hypnoosiin ja transsiin...
 
Tämän päivän sää on ollut kyllä kaikkea muuta kuin kesäinen, taivaalta on satanut kaikkea muuta paitsi niitä ämmiä hameet korvissa.
 
Tällä viikolla ryhmämme on äkillisesti pienentynyt yhden lapsen jäädessä pois ryhmästä, joten taas jatketaan kolmella lapsella. Maanantaina kaivoimme peitevärit kaapista ja teimme seinien piristykseksi vähän värikkäitä töitä. Vanhimman lapsen kanssa on aloiteltu jo äitienpäivälahjan valmisteluakin. Meidän vanhoihin äitienpäiväaskarteluihin voi tutustua jo ennen äitienpäivää, mutta tämän vuoden lahjat pidetään vielä vähän aikaa salaisuutena - Hysss!
 




maanantai 13. huhtikuuta 2015

Äääh!

 
 
Alkaa kyllästyttää tämä ainainen vaatearvonta. Sääennusteet heittää häränpyllyä ja parhaan ennustuksen saa katsomalla ikkunasta ulos ja sitten sekin vielä heittää, kun aurinko näyttää paistavan täydeltä taivaalta -ai kuinka ihanaa- ja sitten kun astuu ovesta ulos huomaa kylmän tuulen puhaltavan voimalla. Jonain aamuna huomaan varmasti auringonkin varustautuneen varuiksi sateenvarjolla.
 
Jos unohdetaan vaihteleva ja erittäin epävakaa sää, niin muuten päivät ovat viime viikolla sujuneet tuttuun tapaan ihmetellessä kevään tuloa. Ollaan nähty jo kärpänen ikkunan välissä ja kummasteltiin mistä se sinne oli mennyt ja miksi ihmeessä se ei osaa mennä sieltä pois. Viikolla ehdittiin myös piirtää, väritellä, pelata ja lukea satuja.
 
Isoimmalla lapsella alkaa olla eskariin siirtymisjännitystä, kun välillä pitää saada kaikki hoitajan huomio ja välillä hoitaja on ihan tyhmä.
 
Toiseksi vanhin lapsista saavutti perjantaina ison tavoitteensa ja sai tarrataulunsa täyteen. Sitä piti toki sitten kaikille mainostaa, että nyt palkinto  odottaa. Kotiin lähtiessä sitten valitsi kahdesta tarrakirjasta mieluisemman.
 
Mutta nyt vaan sitten häntä pystyssä tuulta päin - eikä ihan pikku puhuri olekaan!