keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Hyss!



Tänään tonttu oli unohtanut tulet takkaan, kun oli lähtenyt töihinsä. Lisäksi ikkunasta kurkkimalla selvisi, että lattialla on matto rullalla.

Mitä ihmettä se tonttu touhuaa?

tiistai 4. joulukuuta 2018

Joulun odotusta



Parina jouluna on kova hitti olleet tonttuovet. Itsekin oln miettinyt missä meillä olisi luonteva paikka tonttuovelle, siten että sitä voisi hyödyntää jotenkin joulukalenterin asemasta. Ja vaikka olen jo pari joulun alustaa olen asiaa miettinyt niin enpä vaan ole keksinyt. Tänä syksynä olen katsellut kuvia erilaisista lyhtyihin tehdyistä asetelmista ja siitä se idea sitten jotakin kautta kehkeytyi. 

Kesän aikana meille kotiutui minikasvihuone, jonne syksyn mittaan suunnittelin jotain täytettä. Ja kuten aina, niin toteutus jäi tietysti viimetippaan, joten viikonloppuna kaikki se aika minkä olin kotona käytin kasvihuoneen täytteiden tekemiseen. 

Eilen aamulla sitten ihmettelimme lasten kanssa pientä taloa keskellä lumista maisemaa, kurkimme ikkunasta olisiko talossa asukkaita, ja mietimme voiko siellä olla ketään kun ovikin on ulkopuolelta säpissä.

Viime yön aikana joku on käynyt tekemässä talon pihassa lumitöitä ja onhan  pihaan ilmestynyt myös pieni lumilyhty. Ikkunasta lapset ovat huomanneet, että talossa on lattia, mutta muuta ei ole vielä näkynyt. Ja koska yksi lapsi oli aamulla nähnyt ulkona tontun jälkiä, niin arvelimme tontun käyneen nukkumassa talon lattialla ja nyt olevan taas jo töissään kurkkimassa ikkunoista.

Me siis jatkamme pienen tonttutalomme tarkkailua jouluun saakka, saapa nähdä näemmekö tontun ennen joulua, vai onkohan tonttu niin kiireinen, että ehtii lähteä ennen lasten tuloa.

Tänä(kään) jouluna blogilla ei ole omaa joulukalenteria, mutta yritän muistaa laittaa aina välillä meidän kuvia mitä meidän tonttutalolla tapahtuu.

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Somasti Somessa


Sosiaalinen media on nykypäivää, ja jokainen meistä on siihen jollainlailla kytköksissä. Omalla kohdallani Facebook on se media, jota välttelin todella pitkään, mutta lopulta kuitenkin itseni sieltä löysin. Facebookissa on omat hyvät huonot puolensa, ja siellä onkin hyvä muistaa olla varovainen mitä sinne kirjoittelee. 

Henkilökohtainen Facebook-sivuni ammottaa lähes kokonaan tyhjyyttään, ja olenkin niitä ihmisiä, jotka eivät päivittele sivulleen kaikkia asuvalintojaan (siis jos niitä edes olisi) tai näyttäviä kuvia ravintola-annoksista (niitä välillä olisi) saati sitten avautuisin omasta elämästäni sen enempää - jotenkin vaan en koe sitä omakseni. Facessa erilaiset ryhmät sitten ovat minun juttuni, niitä on joka lähtöön liittyen... harrastuksiin, kädentaitoihin, lapsiin, perhepäivähoitoon, varhaiskasvatukseen on osto-, myynti-, vaihto- ja roskalavaryhmiä... 

Meillä on jo aikoja sitten keskusteltu siitä mitä mm. Faceen saa kirjoittaa. Jotenkin tuntuu, että nykypäivänä on vaikeaa ymmärtää, ettei kaikkea voi sinne julkaista. Yksi sellainen asia on tietysti tässä työssä ne asiakkaat ja niiden tunnistaminen. Facessa asiat leviävät hyvin nopeasti halusi sitä tai ei, joten järkevintä on tietysti olla julkaisematta mitään omasta työstään.

Facessa on paljon vertaistukiryhmiä myös perhepäivähoitajille, ja koska niihin kirjoitellaan yleensä omalla nimellä, niin tunnistaminen on kohtuullisen helppoa, ainakin jos nimi on hivenenkin harvinaisempi tai asuinpaikkakunta pieni. Tällaiset ryhmät ovat yleensä myös aika suuria, joten joukkoon mahtuu varmasti myös niitä, jotka eivät aina ole liikkeellä ihan puhtain jauhoin. Väittäisinkin että vaikka ryhmissä on omat sääntönsä ja valvojansa, on valvonta käytännössä aika mahdotonta.

Facebookin sielunelämä on jäänyt itselleni vähän hämärän peittoon. Tällaiset järjestelmäthän keräävät meistä erilaista tietoa, jota sitten käytetään erilaisiin tarkoituksiin. Yksi mielenkiintoinen asian Faceen liittyen on kaveriehdotukset... Millä ihmeen logiikalla Face valitsee ketä ehdotetaan kaveriksi? Usein kavereiksi ehdotettaan kavereiden kavereita tai ihmisiä, joihin on kytkös jotakin kautta, mutta kuka osaa selittää tätä logiikkaa?


tiistai 13. marraskuuta 2018

Hiljaiseloa


Blogi on veittänyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa, mutta se ei tosellakaan tarkoita että meillä olisi ollut jotenkin hyvin rauhallista tai seesteistä ihan täällä meidän omassa arjessa - päinvastoin.

Elämä neljän (viiden) vilkkaan lapsen ja lähes 30kg painavan koiranpennun kanssa elämä ei todellakaan ole rauhallista. Ainoa järkevä ratkaisu meidän yhteiselolle on tällä hetkellä se, että koira viettää aikansa kodinhoito- ja pesuhuoneessa ja lapset sitten täällä muualla. Tästä taas vastaavasti seuraa se, että pentu turhautuu ja kerää ylimääräistä energiaa, joka purkautuu päiväuniaikana siihen, että se tekee kaikki mahdolliset temput saadakseen huomiota. Pennun mielestä lasten lelut ovat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin omat, joten niillä pitää yrittää leikkiä sitten kun vapaus koitaa lasten nukkuessa.

Lasten uniaika on ollut sitä aikaa, jolloin olen pystynyt kirjoittamaan blogia, mutta nyt se sitten on jäänyt vähemmälle, kun päiväunien ajan viihdytän lähinnä sähköjänistä muistuttavaa koiraa. Toiveissa on, että tämäkin asia korjaantuisi ajan kuluessa.

Koiran lisäksi ryhmässä olevat lapset ovat ihan omaa luokkaansa: yksi kuvittelee huutamalla selvittävänsä asiat, toinen vetkuttaa, josko sitten ei tarvitsisi tehdä itse, kolmas on kuninkaallinen, jota ei tavallisten ihmisten asiat paljon paina, kunhan vaan itsellä on kaikki mitä haluaa ja loput sitten ovat vaihtelevasti näitä kaikkia. Ryhmän tämän hetken positiivisin puoli taitaa olla se, ettei meillä ainakaan ole tylsää eikä koskaan kahta samanlaista päivää eletä peräkkäin.

Tänä syksynä meidän viikkorutiineihin on tullut aika tiukasti kerhopäivä, jolloin järjestämme pääsääntöisesti omatoimisesti viisivuotiaille omaa ryhmätoimintaa ja samalla pienemmät pääsevät leikkimään sisäleikkejä. Ihan kivaa vaihtelua sadeilmalle ja kurahousuille. Kurakamppeita onkin sitten tarvittu koko ajan ja jatkuvasti. Tänään yksi lapsista ihmetteli, mistä saavin pohjalle oikein tulee hiekka, no sitä sitten ihmeteltiin oikein urakalla ennenkuin lopulta päästiin yhteiseen tulokseen: Hiekka on peräisin ulkoa, ajatella!

Isänpäivä ehti olla ja mennä. Onnistuneesti unohdin kuvata meidän isäpäiväaskartelutkin. Korteiksi teimme hiiret  jotka avautuivat sydämiksi. Sisälle kirjoitettiin asioita isästä. Lahjan virkaa toimittivat tällä kertaan pienet lasten koristamat pahvilaatikot, joiden sisälle kirjoitettiin pieniä paperilappuja, joissa luki mitä lapset haluavat tehdä yhdessä isän kanssa.

Eiköhän tämä tästä. Kohta alkavat jouluvalmistelut ja jännittävä joulun odotus.



sunnuntai 28. lokakuuta 2018

?



"Pitää olla täysin varma, että pph on todella hyvä ennen kuin sinne uskaltaa lapsensa laittaa. Jos ei ole kuullut suositukia muilta, eikä tunne itse kyseistä henkilöä, niin en veisi."

 "Siellä ne pienet istuu vaunussa koko aamupäivän ja mahdollisesti itkevät ja nämä (3kpl) hoitajat eivät korvaansa letkauta, koska eivät varmaan jaksaneet sylissäkään pitää."

 "Ja mistä sen nyt sitten tietää millainen se hoitaja on kun ethän sinä sitä päivää seuraa siellä hoitajan kotona."

" Perhepäivähoitajalle en kyllä antais koskaan lastani, olen sitä mieltä että siellä ei ole kukaan vahtimassa jos hoitaja sekoais tai on muuten vain ilkeä huonona päivänä."

 "Se on iso kriteeri ainakin mulle että on muitakin aikuisia ja näin ollen sana kiertäis jos jotain tapahtuis,mutta perhepvähoitajan kotona et sitten tiedäkkään mitä vois tapahtua"

" Perhepäivähoidossa minua epäilyttäisi kovasti, osuuko lapselleni osaava ja lapsen kanssa hyvät kemiat omaava hoitaja. Perhepäivähoidossa lapsen on tultava toimeen hoitajansa kanssa, koska muita vaihtoehtoja (toisia aikuisia) ei ole."

" Toisaalta perhepäivähoidossa ongelmana on myös hoitajan/tai hänen perheenjäsenensä sairaspäivät, jolloin lapselle täytyy järjestää varahoitopaikka tai kunta sen järjestää, mutta paikka on lapselle vieras."

" Olen seurannut näitä tätejä joiden päivä koostuu siitä että raahataan kakaroita pitkin raittia sekä juorutaan muiden hoitsujen kanssa."

" perhepäivähoidossa kukaan ei näe, jos hoitaja huudattaa tai ei vaihda vaippaa tm."

"Minun lapseni täyttää 10kk.laitoin tarhaan.siellä ei tarvitse pelätä että jätetäänkö pinna sänkyyn huutaan tai jotain muuta.siellä lapset oppii leikkimään erilaisia leikkejä ja kehittyy,oppii itse tekemään myös asioita.ulkoillaan säännöllisesti ja muutenkin on rytmi ja ohjelma puoli järkätty."

" puistossa käyneenä kuin perhepäivähoitajat huomasin että ovat kovia juoruamaan ja arvostelemaan toisten ratkaisuja.Kukaan ei pyyhkinyt räkää tai korjannut silmillä ollutta pipoa(siinähän sai tunnin tai pari lähes sokkona olla)."

" kukaan ei valvo hoitajan tekemistä päiväaikaan, eikä pieni lapsi välttämättä osaa luotettavasti kertoa epäkohdista tai kurjasta kohtelusta."

"Perhepäivähoitaja voi vaikka pakottaa lapset olemaan hiljaa hiiskumatta koko päivän, kun hoitajan vuorotyössä käyvä mies nukkuu päivät, ja muutenkin ainoana aikuisena tyrkyttää lapsille vaikka mitä ideologiaa."

"Perhepäivähoitajissa on paljon ammattitaidotonta, syrjäytynyttäkin porukkaa."

"Koskaan et kuitenkaan voi tietää, mitä päivän aikana oikeasti on tapahtunut."

"Sitä riskiä en enää aio ottaa, että lapseni joutuvat jonkun työhönsä leipiintyneen kärttyisän hoitajan armoille."

"varahoitaja on peestä, töykeä, ei kuuntele mitä lapsella on asiaa, tyttöni oli yks päivä ollut samassa vaipassa koko päivän!!!"

" vieraille lapsille on erilaiset välipalat ja salaa annetaan karkkia ja jäätelöä"

"hoitajan käytöstä ja kasvatusmetodeja ei valvo päivän aikana kukaan. Vasta vuosien jälkeen kävi ilmi, että hoitaja käytti rankaisukeinona pimeään komeroon lukitsemista, sekä kiroili alle yksivuotiaille lapsille päin naamaa tyyliin "turpa kiinni nyt!" lapsen itkiessä."

"lapsista tulee omahyväisiä ja itsekkäitä koska on niin pieni piiri. toisin on tavis tarhoissa" 

-----------------------------------------------------------------------
Siinä muutamia netistä keräiltyjä mielipiteitä perhepäivähoidosta ja -hoitajista. Itseäni aiemmin kyseiset mielipiteet ärsyttivät ja se niiden tarkoitus varmaankin on ollutkin. Nykyisin tällaiset kirjoitukset saavat minut miettimään ja ehkä vähän myös säälimään ihmisiä, joilla on jokin tarve tällaiseen käytökseen.

Toisaalta tällähän taas todistetaan vanha sanalasku hyvinkin paikkansa pitäväksi.

Hyvä kello kauas kuuluu, paha paljon kauemmas!

Jokaisella meistä on vastuu siitä mitä meistä turuilla ja toreilla puhutaan, joten:

Karmaisevaa Halloweeniä kaikille 

BÖÖ!