lauantai 25. lokakuuta 2014

Tylsääääääää....



Miten onkaan vaikeaa olla tekemättä mitään? Elämä on osoittautunut yllättävän haastavaksi, kun langetetaan nosto- ja kantamiskielto useammaksi viikoksi. Eräänäkin päivänä päätin tehdä kaalilaatikkoa: fiksuna ymmärsin pyytää miehen paloittelemaan kaalin neljään osaan, jotta saisin niitä sitten itse siirrellä, kun ovat kevyempiä. Siirtelin sitten kaalin paloja pöydältä toiselle, kunnes tajusin, että monitoimikonehan on jääkaapin yläpuolella kaapissa, ja painaa aikas paljon. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin pilkkoa kaali veitsellä, kun nyt ensin toivuin kututuksesta.  
 
Nyt on kulunut kolme viikkoa tekemättä "mitään", ensimmäisellä viikolla katsoin kaikki televisio-ohjelmien tallennukset ja askartelin lasten joulupaketteihin pakettikortit, seuraavilla kahdella viikolla etsin joulujuhlassa  esitettävät kappaleet, järjestelin työkavereiden kanssa tiimin osuutta päivähoito 40v näyttelyyn, kävinpä yhden lauantai koulutuksessa ja parissa iltakokouksessakin, mutta silti on tosi tylsää. Eilen aloin sitten hiljalleen siivoilla paikkoja sieltä täältä. Ai niin yritin katsoa televisiotakin ja  löysin ostostv:n lisäksi jopa uusia "lempi"ohjelmia, kuten ennustaja- ja astraltv:n.... Ei h######ti, ei kai sellaista s**taa kukaan katso?
 
Vielä kaksi viikkoa edessä... onneksi jo saa vähitellen tehdäkin jotakin...

lauantai 11. lokakuuta 2014

Salainen jouluystävä: 1. paketti




Perjantaina postilaatikossa odotti odotettu pakettikortti, josta heti näkyi, että lähettäjänä on SJY. Jos postissa katseltaisiin tarkkaan paketteja, niin kyllä taitaisivat olla ihmeissään kuinka monta SJY:tä asuu ympäri Suomea, niin monta pakettia on varmasti liikkeellä nyt loppu vuodesta.
 
Niin, se paketti. Postista sain mukaan laatikon, joka ei antanut mitään vihjettä sisällöstä, joka oli kauniiseen paperiin kääritty ja mukana oli kortti, johon salainen ystäväni oli kirjoittanut terveisensä. Paketista löytyi Fazerin suklaalevy, joka on minulle vielä uusi tuttavuus ja aina niin ihanaa Marianne Kismettiä. Hivenen jouluistakin paketista löytyi, nimittäin pikkunen söpö olkipukki ja aivan mielettömän ihana kynttilälyhty ja tietysti lyhtyyn sopivia kynttilöitä.
 
Kiitos salaiselle ystävälleni, tämä oli tosi osuva piristyspaketti tälle viikolle. - Ja nyt maistelemaan suklaata!



keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kummaa kansaa



Tällä viikolla olemme liikuttaneet varpaita mm. hallilla ja metsässä, huomenna varpaat laitetaan vauhtiin urheilukentällä. Huomisen jälkeen tämän viikon työt on osaltani tehty, ja ensi viikolla lapset menevät varahoitoon.

Tänään askartelimme ulkoilun aikana lehtimatoja, tai osa lapsista teki matonsa pihlajanmarjoista, ja aika vekkuleita niistä tulikin. Nämä ovat käteviä retkiaskarteluja, kun tarvikkeet mahtuvat pieneen tilaan ja loput löytyy metsästä.



Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Motskarin vauva ja muita viime viikon tapahtumia



Viime viikolla kävimme retkellä Tampereella Poliisimuseossa. Olimme varanneet opastuksen ja opas esitteli meille erilaisia poliisin kulkuneuvoja ja tarvikkeita, kuten vaikkapa uusia ja vanhoja autoja ja pistooleja. aika vaikean kysymyksen opas lapsille teki aseiden kohdalla: Arvatkaapas mikä on poliisin tärkein työväline, sitä ei voi nähdä ei koskea, joten se ei ole se pistooli tai ase olleenkaan?
 
Retki oli kaikista muuten hyvinkin onnistunut, mutta ihan liian aikaisin lähdettiin pois, kun mukavat leikit museon lastenosasto Pokelassa jäivät kesken. Eikä sitten muuta kuin omien vanhempien kanssa uudelle retkelle, museoon on vapaa pääsy.
 
Perjantaipäivän lapset saivat nauttia ylimääräisestä huomiosta, kun ohjaaja vietti päivänsä meidän kanssamme. Meillä esimies tekee tällaisia kokopäiväkäyntejä vuosittain jokaisella hoitajalla ja samalla vaihdetaan kuulumisia ja pidetään mm. kehityskeskustelu. Muun ajan ohjaaja puuhastelee kuin kuka tahansa hoitaja, meillä ohjaaja mm. leipoi omenapiirakkaa lasten kanssa ja luki lapsille sarjakuvia.
 
 
Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista.
 
 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Alkuviikkoa



Viikko alkoi kylmänä ja koleana, ja maanantaiaamupäivän sateessa ulkoilun jälkeen päätin, että nyt tehdään iltapäivästä jotain ihan muuta.
 
Lasten syödessä välipalaa aloin jo valmistella iltapäivän tulevaa urakkaa, eli kuorin ja poistin siemenkodat kasasta omenoita. Välipalan jälkeen lapset saivat eteensä leikkuulaudat ja juuresveitset. hetken aikaa lapset ihmettelivät mitä nyt oikein tehdään, mutta hissukseen asia valkeni kaikille. - Hilloahan tässä oltiin tekemässä. Kauniinväristä hilloa tulikin!
 
Tänään aamupalalla sitten maistelimme eilisen tuotosta puuron kanssa -juu, hilloa puuron kanssa-  ja hyvää kuulemma oli. Lasten hillopurkit säästetään, ja niille onkin jotain suunnitelmia tulevaisuudessa.
 
Tänään olimme liikuntahallilla ja matkalla ihmettelimme, mistä oikein pääsemme hallille kulkemaan, kun reitillemme oli ilmestynyt rakennustyömaa. No, toistaiseksi pääsimme ihan tuttua reittiä, joskin oikopolkua ei päästy, kun juuri sillä kohtaa oli iso kaivuri kuormaamassa kaadettuja puita kuorma-auton kyytiin. Tulevaisuudessa meidän täytyykin kulkea kiertotietä, kun rakentaminen oikein alkaa - ellemme sitten juutu työmaa aidan reunalle katselemaan työkoneita.
 
Huomenna lähdemme koko tiimin kanssa retkeilemään heti aamusta hypätään linja-autoon ja lähdetään huristelemaan kohti poliisimuseota.




Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista.