tiistai 13. marraskuuta 2018

Hiljaiseloa


Blogi on veittänyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa, mutta se ei tosellakaan tarkoita että meillä olisi ollut jotenkin hyvin rauhallista tai seesteistä ihan täällä meidän omassa arjessa - päinvastoin.

Elämä neljän (viiden) vilkkaan lapsen ja lähes 30kg painavan koiranpennun kanssa elämä ei todellakaan ole rauhallista. Ainoa järkevä ratkaisu meidän yhteiselolle on tällä hetkellä se, että koira viettää aikansa kodinhoito- ja pesuhuoneessa ja lapset sitten täällä muualla. Tästä taas vastaavasti seuraa se, että pentu turhautuu ja kerää ylimääräistä energiaa, joka purkautuu päiväuniaikana siihen, että se tekee kaikki mahdolliset temput saadakseen huomiota. Pennun mielestä lasten lelut ovat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin omat, joten niillä pitää yrittää leikkiä sitten kun vapaus koitaa lasten nukkuessa.

Lasten uniaika on ollut sitä aikaa, jolloin olen pystynyt kirjoittamaan blogia, mutta nyt se sitten on jäänyt vähemmälle, kun päiväunien ajan viihdytän lähinnä sähköjänistä muistuttavaa koiraa. Toiveissa on, että tämäkin asia korjaantuisi ajan kuluessa.

Koiran lisäksi ryhmässä olevat lapset ovat ihan omaa luokkaansa: yksi kuvittelee huutamalla selvittävänsä asiat, toinen vetkuttaa, josko sitten ei tarvitsisi tehdä itse, kolmas on kuninkaallinen, jota ei tavallisten ihmisten asiat paljon paina, kunhan vaan itsellä on kaikki mitä haluaa ja loput sitten ovat vaihtelevasti näitä kaikkia. Ryhmän tämän hetken positiivisin puoli taitaa olla se, ettei meillä ainakaan ole tylsää eikä koskaan kahta samanlaista päivää eletä peräkkäin.

Tänä syksynä meidän viikkorutiineihin on tullut aika tiukasti kerhopäivä, jolloin järjestämme pääsääntöisesti omatoimisesti viisivuotiaille omaa ryhmätoimintaa ja samalla pienemmät pääsevät leikkimään sisäleikkejä. Ihan kivaa vaihtelua sadeilmalle ja kurahousuille. Kurakamppeita onkin sitten tarvittu koko ajan ja jatkuvasti. Tänään yksi lapsista ihmetteli, mistä saavin pohjalle oikein tulee hiekka, no sitä sitten ihmeteltiin oikein urakalla ennenkuin lopulta päästiin yhteiseen tulokseen: Hiekka on peräisin ulkoa, ajatella!

Isänpäivä ehti olla ja mennä. Onnistuneesti unohdin kuvata meidän isäpäiväaskartelutkin. Korteiksi teimme hiiret  jotka avautuivat sydämiksi. Sisälle kirjoitettiin asioita isästä. Lahjan virkaa toimittivat tällä kertaan pienet lasten koristamat pahvilaatikot, joiden sisälle kirjoitettiin pieniä paperilappuja, joissa luki mitä lapset haluavat tehdä yhdessä isän kanssa.

Eiköhän tämä tästä. Kohta alkavat jouluvalmistelut ja jännittävä joulun odotus.



sunnuntai 28. lokakuuta 2018

?



"Pitää olla täysin varma, että pph on todella hyvä ennen kuin sinne uskaltaa lapsensa laittaa. Jos ei ole kuullut suositukia muilta, eikä tunne itse kyseistä henkilöä, niin en veisi."

 "Siellä ne pienet istuu vaunussa koko aamupäivän ja mahdollisesti itkevät ja nämä (3kpl) hoitajat eivät korvaansa letkauta, koska eivät varmaan jaksaneet sylissäkään pitää."

 "Ja mistä sen nyt sitten tietää millainen se hoitaja on kun ethän sinä sitä päivää seuraa siellä hoitajan kotona."

" Perhepäivähoitajalle en kyllä antais koskaan lastani, olen sitä mieltä että siellä ei ole kukaan vahtimassa jos hoitaja sekoais tai on muuten vain ilkeä huonona päivänä."

 "Se on iso kriteeri ainakin mulle että on muitakin aikuisia ja näin ollen sana kiertäis jos jotain tapahtuis,mutta perhepvähoitajan kotona et sitten tiedäkkään mitä vois tapahtua"

" Perhepäivähoidossa minua epäilyttäisi kovasti, osuuko lapselleni osaava ja lapsen kanssa hyvät kemiat omaava hoitaja. Perhepäivähoidossa lapsen on tultava toimeen hoitajansa kanssa, koska muita vaihtoehtoja (toisia aikuisia) ei ole."

" Toisaalta perhepäivähoidossa ongelmana on myös hoitajan/tai hänen perheenjäsenensä sairaspäivät, jolloin lapselle täytyy järjestää varahoitopaikka tai kunta sen järjestää, mutta paikka on lapselle vieras."

" Olen seurannut näitä tätejä joiden päivä koostuu siitä että raahataan kakaroita pitkin raittia sekä juorutaan muiden hoitsujen kanssa."

" perhepäivähoidossa kukaan ei näe, jos hoitaja huudattaa tai ei vaihda vaippaa tm."

"Minun lapseni täyttää 10kk.laitoin tarhaan.siellä ei tarvitse pelätä että jätetäänkö pinna sänkyyn huutaan tai jotain muuta.siellä lapset oppii leikkimään erilaisia leikkejä ja kehittyy,oppii itse tekemään myös asioita.ulkoillaan säännöllisesti ja muutenkin on rytmi ja ohjelma puoli järkätty."

" puistossa käyneenä kuin perhepäivähoitajat huomasin että ovat kovia juoruamaan ja arvostelemaan toisten ratkaisuja.Kukaan ei pyyhkinyt räkää tai korjannut silmillä ollutta pipoa(siinähän sai tunnin tai pari lähes sokkona olla)."

" kukaan ei valvo hoitajan tekemistä päiväaikaan, eikä pieni lapsi välttämättä osaa luotettavasti kertoa epäkohdista tai kurjasta kohtelusta."

"Perhepäivähoitaja voi vaikka pakottaa lapset olemaan hiljaa hiiskumatta koko päivän, kun hoitajan vuorotyössä käyvä mies nukkuu päivät, ja muutenkin ainoana aikuisena tyrkyttää lapsille vaikka mitä ideologiaa."

"Perhepäivähoitajissa on paljon ammattitaidotonta, syrjäytynyttäkin porukkaa."

"Koskaan et kuitenkaan voi tietää, mitä päivän aikana oikeasti on tapahtunut."

"Sitä riskiä en enää aio ottaa, että lapseni joutuvat jonkun työhönsä leipiintyneen kärttyisän hoitajan armoille."

"varahoitaja on peestä, töykeä, ei kuuntele mitä lapsella on asiaa, tyttöni oli yks päivä ollut samassa vaipassa koko päivän!!!"

" vieraille lapsille on erilaiset välipalat ja salaa annetaan karkkia ja jäätelöä"

"hoitajan käytöstä ja kasvatusmetodeja ei valvo päivän aikana kukaan. Vasta vuosien jälkeen kävi ilmi, että hoitaja käytti rankaisukeinona pimeään komeroon lukitsemista, sekä kiroili alle yksivuotiaille lapsille päin naamaa tyyliin "turpa kiinni nyt!" lapsen itkiessä."

"lapsista tulee omahyväisiä ja itsekkäitä koska on niin pieni piiri. toisin on tavis tarhoissa" 

-----------------------------------------------------------------------
Siinä muutamia netistä keräiltyjä mielipiteitä perhepäivähoidosta ja -hoitajista. Itseäni aiemmin kyseiset mielipiteet ärsyttivät ja se niiden tarkoitus varmaankin on ollutkin. Nykyisin tällaiset kirjoitukset saavat minut miettimään ja ehkä vähän myös säälimään ihmisiä, joilla on jokin tarve tällaiseen käytökseen.

Toisaalta tällähän taas todistetaan vanha sanalasku hyvinkin paikkansa pitäväksi.

Hyvä kello kauas kuuluu, paha paljon kauemmas!

Jokaisella meistä on vastuu siitä mitä meistä turuilla ja toreilla puhutaan, joten:

Karmaisevaa Halloweeniä kaikille 

BÖÖ! 

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

50 vuoden historia





Suomalainen perhepäivähoito täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Ilokseni sain kuulla tietokirjailija Anna-Leena Välimäen julkaisevan tutkimuksensa suomalaisen perhepäivähoidon historiasta, teoksen julkaisijana toimii Oulun yliopisto. 

Anna-Leena Välimäki on pitkän työuransa aikana tehnyt useita tutkimuksia ja oppaita sekä osallistunut lukuisiin kehittämisprojekteihin varhaiskasvatuksen saralla. Jäädessään eläkkeelle muutamia vuosia sitten hän päätti vielä tehdä tutkimusta perhepäivähoidon historiasta Suomessa. Tutkimukseen osallistui yli kaksisataa henkilöä; hoitajia, ohjaajia, hoitolapsia, hoitajien lapsia, hallinnon edustajia jne. 

Anna-Leenan puhetta kuunnellessani mielessäni pyöri monia ajatuksia ja väistämättä myös se, että perhepäivähoidon arvostus kunnissa on laskenut muutaman viime vuoden aikana rajusti. Jos perhepäivähoitoa mitattaisiin ihmisiässä se olisi nyt siis keski-ikäinen ja jos Suomessa elinajan odote on tällä hetkellä reilun 80 vuotta, niin häviääkö perhepäivähoito samassa ajassa kokonaan? Vai vielä nopeammin? 

Meillä tällä hetkellä muutetaan toimintakulttuuria isolla työllä (ja varmaan myös rahalla) päiväkodeissa. Puhutaan leikin merkityksestä, arjen pedagogiikasta ja ilmiöoppimisesta. Päiväkotien lapset toimivat tällä hetkellä erilaisten muutosten seassa koekaniineina. Eikö lapsen perusoikeuksia  ole yksilöllisyys ja lapsen mielipiteiden kunnioitus sekä pysyvyys, joka tuo turvaa lapselle? Miten täsää myllerryksessä lapsi on huomioitu niin, että he voivat hyvin tässä aikuisten muutosinnossa ja siihen läheisesti kuuluvassa muutosvastarinnassa? En siis missään nimessä ole vastaan kehittämistä, vaan ainoastaa kyseenalaistan sen onko lapset riittävästi huomioitu näissä prosesseissa. Onko kaikkea pakko kokeilla, jos taustalla olevat, jo ihan perusasiat sotivat kokeilua vastaan? Lapsen oppiminen on kumminkin prosessi, joka perustuu jo opittujen asioiden päälle rakentamiseen sekä yksilölliseen  oppimistapaan ja -tahtiin?


Onnittelut 50-vuotiaalle perhepäivähoidolle, jonka merkkivuosi on ainakin meillä sivuutettu täysin. Arvostetaan me kumminkin omaa työtämme, niin tekevät ne perheetkin jotka ovat lapsensa meidän huomaamme antaneet!

Mutta näillä ajatuksilla palataan parin viikon vapaalta takaisin töihin.


tiistai 2. lokakuuta 2018

Pientä pohdintaa... jälleen


Vuosien aikana olen istunut useita kymmeniä kertoja koulutuksissa, joissa ei millään tavalla ole tartuntapintaa perhepäivähoitoon. Tälläkin hetkellä meillä on kunnassa on menossa hankkeita, joista perhepäivähoito on rajattu pois, lukuunottamatta ryhmiksiä (jotka kylläkin ovat perhepäivähoitoa, joskin ryhmässä). 

Toinen asia mitä näissä koulutuksissa minua ihmetyttään on se ettei niissä ole mitään näkyvää jatkumoa, vaan koulutuksia tilataan milloin mistäkin ilman selkeää tavoitetta. Huonoimmillaan koulutusta järjestetään oman henkilöstön voimin, ja kun se hyvä työntekijä ei välttämättä ole kummoinenkaan kouluttaja, niin eihän siitä jää kuulijalle käteen yhtään mitään tai korkeintaan paha mieli.

Jos nyt oikein ajatellaan niin hyvä kouluttaja tuntee kouluttamiensa henkilöiden työolosuhteet, ja heidän työtehtävänsä. Väittäisin etteivät monetkaan kouluttajat tiedä yhtään mitään perhepäivähoitajan työstä, tai siitä millaisilla resurssella sitä pyöritetään. Vasua uudistettaessa puhuttiin paljon perhepäivähoitajien lisäkoulutustarpeesta, mutta vaikka koulutukselle olisi varmasti tilausta, ei oikeastaan kukaan ole kiinnostunut lisäkouluttamaan perhepäivähoitajia. Hiljaa vaan odotellaan, että loputkin hoitajat joko eläköityvät tai ymmärtävät keksiä itselleen muuta tekemistä.

Lisäkoulutuksen yhteydessä puhutaan aina siitä, että lisäkouluttamalla perhepäivähoitajia hoitajat saavat pätevyyden toimia päiväkodissa... Kyllä tämäkin on hyvä asia erityisesti siksi, että hoitaja on mahdollista siirtää helposti päiväkotiin vaikkapa silloin jos jostain syystä lapset vaikka loppuisivat, tai hoitaja oma elämäntilanne jotenkin muuttuu siten, ettei enää voi työskennellä kotonaan.

Itse ajattelisin, että tilausta olisi erityisesti koulutukselle, joka nostaisi perhepäivähoidon arvoa perhepäivähoitona. Perhepäivähoidossa on jo vuosia toteutettu sitä arjen pedagogiikkaa, josta nyt on uuden vasun myötä kohistu ja kovaa. Useimmat perhepäivähoitajat hyödyntävät olemassa olevaa ympäristöään monipuolisesti, ja monia asioita opitaan "siinä sivussa" ihan kuin itsestään. Lapset otetaan mukaan monenlaiseen toimintaa, joilla on arvoa myös tulevaisuudessa, kuten sosiaalisia taitoja, pukemista ja hyviä tapoja. Perhepäivähoidossa kunnioitetaan lapsen yksilöllisyyttä ja omaa oppimistahtia, lapset on myös helppo ottaa mukaan suunnitteluun ja aikatauluissa pystytään hyvin joustamaan, jos jokin asia lapsia sattuu juuri sillä hetkellä kiinnostamaan.

Mikähän olisi se taho, joka näkisi perhepäivähoidon mahdollisuutena?

torstai 20. syyskuuta 2018

Kenen työtä teet?


Viimeaikoina olen paljon miettinyt sitä mikä kuuluu omaan perhepäivähoitajan työhöni ja mikä taas vastaavasti ei kuulu työtehtäviini.

Perhepäivähoitajan työnä on hoitaa ja kasvattaa niitä lapsia, jotka on hänen hoitoonsa annettu. Tässä työssä on suuri vastuu pienen ihmisen elämästä. Hoitajan tehtävänä päivän aikana on neuvoa ja opastaa lasta monissa asioissa, kuten pukemisessa tai kaveritaidoissa,  sekä huolehtia lapsen hyvinvoinnista mm. valmistamalla ja tarjoamalla terveellistä ja monipuolista ruokaa, riippumatta siitä syökö lapsi sitä vai ei. Hoitajan pitää kohdella lapsia tasapuolisesti ja ikätasoisesti. Perhepäivähoitajana työtehtäviini kuuluu yhteistyö vanhempien ja mahdollisesti myös erilaisia tukitoimia tarjoavien tahojen kanssa. Minulle tämä kaikki on selvää ja pyrinkin nämä tehtäväni tekemään parhaani mukaan.

Mikä minua sitten on viimeaikoina mietityttänyt?  

Maailma muuttuu Eskoseni, sanoo vanha sananlaskukin, mutta en vain kertakaikkiaan ymmärrä missä vaiheessa erinäiset esimiehelle kuuluvat tehtävät ovat siirtyneet työntekijän tehtäväksi?
  1. Työvuorojen suunnittelu? Miten ihmeessä esimiehet eivät vieläkään osaa tehdä työvuoroluetteloita oikein? Työvuorojen suunnittelu on selkeästi esimiehen tehtävä. Esimies suunnittelee ETUKÄTEEN millaisia työvuoroja hoitaja tekee ja miten työaika tasoittuu jakson aikana. Ja jos se EI TASOITU, niin muodostuu YLITYÖTÄ! Ylityön voi sitten työnantaja korvata joko vapaana tai rahana, mutta molemmissa tapauksissa se korottuu 40%!
  2. Tasoitettavia tunteja ei tarvitse ensin tehdä ja sitten vasta pitää pois, ja työntekijän ei itse tarvitse huolehtia siitä, että tunteja on kertynyt/tulee kertymään X määrä, joka tarkoittaa tiettyä vapaapäivien määrää. 
  3. Tasoittumisvapaat voivat olla missä tahansa kohdassa työvuorolistaa: alussa, keskellä tai lopussa. Yhteen pötköön tai päivä siellä täällä. Todennäköisesti tasoittumispäiviä tulee eri hoitajille eri määrä riippuen työpäivien pituudesta. Työpäivän pituus riippuu sitten siitä, kuinka kauan lapset tarvitsevat hoitoa minäkin päivänä. Ja YLLÄTYS! Yllätys! myös lasten hoitopäivien ja -aikojen sopiminen vanhempien kanssa on esimiehen tehtävä.
  4. Mitäs sitten jos työaikaa ei olekaan tarpeeksi? No sekin on vähän niinkuin voi, voi! Alitunnit jäävät työnantajan tappioksi, eikä niitä voi enää jakson päätyttyä teettää, saati sitten pidättää palkasta.
  5. Vuosiloma? Työntekijä voi toivoa lomansa ajankohtaa, ja esimiehen pitää sellaista (toivetta) tiedustella ennen loman vahvistamista. Ja sitten kun loma ON VAHVISTETTU, sitä EI voi siirtää ilman yhteistä sopimusta. Lomat pitää vahvistaa viimeistään kaksi viikkoa ennen loman alkua. Ja ne lomatkin pitää suunnitella sinne työvuoroihin!
Ja ARVATKAAPA mitä? Esimiehen pitää huolehtia myös siitä että lapsille on järjestettynä VARAHOITOPAIKKA, ihan kaikkina niinä päivinä kun siellä TYÖVUOROLUETTELOSSA on merkittynä hoitajalle VAPAA. Oli syy sitten mikä tahansa.

Minä siis edelleenkin pidän kaikki työvuoroluettelooni merkityt tasoitusvapaat ja lomat hyvällä omallatunnolla juuri silloin kun ne siellä seisoo, en järjestele varahoitoja enkä laskeskele etukäteen työaikoja tai tulevia tasoitettavia tunteja... Antaa esimiehen tehdä hänelle kuuluvat tehtävät rauhassa... Niin teen minäkin... Ihan niin hyvin kuin osaan.

Mukavan aurinkoista syyspäivää kaikille!

torstai 9. elokuuta 2018

Voihan *****!



Kun ryhmässä on useita kuivaksi opettelevia lapsia, ulkona yli 20 astetta lämmintä, eikä pyllyjen hautominen vaipoissa houkuta, niin silloin ulkoiluvarustukseen voi kuulua myös potta. Tämä valkoinen  potta on ollut ulkoilukaverinamme nyt parin viikon ajan, se kulkee mukanamme leikkikentälle ja kököttää terassilla pihassa. Onpa se kerran viihtynyt leikkikentän yöelämää tutkiskellenkin, kun ajatuksissani sen sinne unohdin ja kovasti seuraavana aamuna ihmettelin missä leikkikenttäkaverini piileskelee.

Potan ottaminen mukaan ulkoiluun kuullostaa hyvältä idealta, ja tähän päivään asti se on sitä ollutkin enkä ole nytkään tätä ystävääni vielä vähään aikaan hylkäämässä, mutta vähän paremmin tarvitsee varustautua tästä lähtien.

Tänään siis yksi lapsista käytti pottaa isomman hädän hetkellä, eikä se tuotos ollut edes kovin kiinteässä muodossa. Ja auts, juuri tähän en ollut tajunnut varautua! Mitä siis tehdä sopivan pehmeälle kakalle, joka on kätevästi liimautunut pottaan ja ulkoiluaikaakin on jäljellä vielä tunnin verran? 

Nopea inventaario, mitä muuta meidän leikkikenttävarustukseen tänään kuuluikaan?
Ainakin:
- tabletti, jotta saatiin sovittua tapaamisaikoja
- puhelin
- kynä, kumi, terotin ja lehtiö
- monta pullollista vettä (juotavaksi)
- kasa kaikenmoisia vaatteita
- kosteuspyyhkeitä iso paketillinen
- kertakäyttöhanskoja kohtuullinen nippu
- reppu ja pari kangaskassia

Ja hanskat käteen, kosteuspyyhkeen avulla kakka hanskaan, hanska pois kädestä kakan ympäri... tämä toistaen pari kertaa, ja tuotokset roskiin. Lopuksi potan pesu vedellä ja kosteuspyyhkeellä... sitten vielä omat kädet. Homma hoidettu!   

Ja taas vanha oppi jotain uutta:
Lisäys huomiseen listaan mitä otetaan mukaan:
- kasa sopivan kokoisia pusseja, jotka voi laittaa valmiiksi potan päälle, seuraavaa hätätilannetta varten