Viime aikoina olen miettinyt useita kysymyksiä, joihin olen pyrkinyt löytämään vastauksia. Valitettavasti osa kysymyksistä on sellaisia, joihin ei ehkä olekaan vastauksia tai ainakaan itse en ole niihin sellaisia vielä löytänyt.
Siitä asti kun muutimme tähän taloon minulla on ollut onni sen suhteen millaisia työkavereita tässä lähistöllä on ollut. Yhteistyö on ollut pääosin hedelmällistä ja olemme pystyneet jakamaan vastuuta ja meillä on ollut hyvä keskinäinen luottamus toisiimme, tai ainakin olen itse kokenut yhteistyömme sellaiseksi.
Tänä keväänä sitten tilanne muuttui osin yllättäen, kun viimeisin lähellä toimiva perhepäivähoitaja joutui luopumaan kotona tehtävästä työstä. Tämä henkilö on sellainen, jonka olen usein kehityskeskusteluissa nimennyt yhdeksi voimavarakseni ja nyt olo on osittain kuin ojaan ajaneella orvolla, joka miettii miten tästä eteenpäin.
Toinen asia jota olen miettinyt paljon talven aikana on esimiehen vaikutus työyhteisöön ja missä on pedagoginen johtajuus? Tähän liittyen olen huomannut, että tätä asiaa on helppo käsitellä negaation kautta, se kun on kovin helppoa luetella asioita, jotka ovat huonosti. Toisaalta taas pelkkä epäkohtien luettelointi ei johda mihinkään, vaan asioista pitäisi pystyä puhumaan keskustelemaan rakentavasti, mutta kun tuntuu, ettei sille keskusteluun pysähtymiselle ole aikaa tai tilaa.
Kolmantena asiana on tiimityskentely, joka jostain syystä on edelleen vaikeaa, ja koen että tällä hetkellä tiimissä ei ole riittävän turvallista ilmapiiriä, vaan useampikin hoitaja joutuu jollain lailla olemaan "varpaillaan" puheidensa tai tekemisensä suhteen. Lisäksi koen että tiimin jäsenillä ei ole luottamusta toisiinsa, joka sitten lisää turvattomuutta. Ja siinä sitä sitten ollaan... jotenkin ajattelisin että juuri luottamus olisi yksi niistä kivijaloista, joille tiimiyhteistyötä pitäisi voida rakentaa. Valitettavasti on myös niin että menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin. Tiimityö vaatii myös kompromisseja, ymmärrystä toisia kohtaan sekä tiimin jäsenten rohkeutta ottaa ne kipeämmätkin asiat puheeksi, joka toki vaatii sen turvallisen ilmapiirin.
