?

"Pitää olla täysin varma, että pph on todella hyvä ennen kuin sinne uskaltaa lapsensa laittaa. Jos ei ole kuullut suositukia muilta, eikä tunne itse kyseistä henkilöä, niin en veisi."

 "Siellä ne pienet istuu vaunussa koko aamupäivän ja mahdollisesti itkevät ja nämä (3kpl) hoitajat eivät korvaansa letkauta, koska eivät varmaan jaksaneet sylissäkään pitää."

 "Ja mistä sen nyt sitten tietää millainen se hoitaja on kun ethän sinä sitä päivää seuraa siellä hoitajan kotona."

" Perhepäivähoitajalle en kyllä antais koskaan lastani, olen sitä mieltä että siellä ei ole kukaan vahtimassa jos hoitaja sekoais tai on muuten vain ilkeä huonona päivänä."

 "Se on iso kriteeri ainakin mulle että on muitakin aikuisia ja näin ollen sana kiertäis jos jotain tapahtuis,mutta perhepvähoitajan kotona et sitten tiedäkkään mitä vois tapahtua"

" Perhepäivähoidossa minua epäilyttäisi kovasti, osuuko lapselleni osaava ja lapsen kanssa hyvät kemiat omaava hoitaja. Perhepäivähoidossa lapsen on tultava toimeen hoitajansa kanssa, koska muita vaihtoehtoja (toisia aikuisia) ei ole."

" Toisaalta perhepäivähoidossa ongelmana on myös hoitajan/tai hänen perheenjäsenensä sairaspäivät, jolloin lapselle täytyy järjestää varahoitopaikka tai kunta sen järjestää, mutta paikka on lapselle vieras."

" Olen seurannut näitä tätejä joiden päivä koostuu siitä että raahataan kakaroita pitkin raittia sekä juorutaan muiden hoitsujen kanssa."

" perhepäivähoidossa kukaan ei näe, jos hoitaja huudattaa tai ei vaihda vaippaa tm."

"Minun lapseni täyttää 10kk.laitoin tarhaan.siellä ei tarvitse pelätä että jätetäänkö pinna sänkyyn huutaan tai jotain muuta.siellä lapset oppii leikkimään erilaisia leikkejä ja kehittyy,oppii itse tekemään myös asioita.ulkoillaan säännöllisesti ja muutenkin on rytmi ja ohjelma puoli järkätty."

" puistossa käyneenä kuin perhepäivähoitajat huomasin että ovat kovia juoruamaan ja arvostelemaan toisten ratkaisuja.Kukaan ei pyyhkinyt räkää tai korjannut silmillä ollutta pipoa(siinähän sai tunnin tai pari lähes sokkona olla)."

" kukaan ei valvo hoitajan tekemistä päiväaikaan, eikä pieni lapsi välttämättä osaa luotettavasti kertoa epäkohdista tai kurjasta kohtelusta."

"Perhepäivähoitaja voi vaikka pakottaa lapset olemaan hiljaa hiiskumatta koko päivän, kun hoitajan vuorotyössä käyvä mies nukkuu päivät, ja muutenkin ainoana aikuisena tyrkyttää lapsille vaikka mitä ideologiaa."

"Perhepäivähoitajissa on paljon ammattitaidotonta, syrjäytynyttäkin porukkaa."

"Koskaan et kuitenkaan voi tietää, mitä päivän aikana oikeasti on tapahtunut."

"Sitä riskiä en enää aio ottaa, että lapseni joutuvat jonkun työhönsä leipiintyneen kärttyisän hoitajan armoille."

"varahoitaja on peestä, töykeä, ei kuuntele mitä lapsella on asiaa, tyttöni oli yks päivä ollut samassa vaipassa koko päivän!!!"

" vieraille lapsille on erilaiset välipalat ja salaa annetaan karkkia ja jäätelöä"

"hoitajan käytöstä ja kasvatusmetodeja ei valvo päivän aikana kukaan. Vasta vuosien jälkeen kävi ilmi, että hoitaja käytti rankaisukeinona pimeään komeroon lukitsemista, sekä kiroili alle yksivuotiaille lapsille päin naamaa tyyliin "turpa kiinni nyt!" lapsen itkiessä."

"lapsista tulee omahyväisiä ja itsekkäitä koska on niin pieni piiri. toisin on tavis tarhoissa" 

-----------------------------------------------------------------------

Siinä muutamia netistä keräiltyjä mielipiteitä perhepäivähoidosta ja -hoitajista. Itseäni aiemmin kyseiset mielipiteet ärsyttivät ja se niiden tarkoitus varmaankin on ollutkin. Nykyisin tällaiset kirjoitukset saavat minut miettimään ja ehkä vähän myös säälimään ihmisiä, joilla on jokin tarve tällaiseen käytökseen.

Toisaalta tällähän taas todistetaan vanha sanalasku hyvinkin paikkansa pitäväksi.

Hyvä kello kauas kuuluu, paha paljon kauemmas!

Jokaisella meistä on vastuu siitä mitä meistä turuilla ja toreilla puhutaan, joten:

Karmaisevaa Halloweeniä kaikille 

BÖÖ! 

50 vuoden historia

Suomalainen perhepäivähoito täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Ilokseni sain kuulla tietokirjailija Anna-Leena Välimäen julkaisevan tutkimuksensa suomalaisen perhepäivähoidon historiasta, teoksen julkaisijana toimii Oulun yliopisto. 

Anna-Leena Välimäki on pitkän työuransa aikana tehnyt useita tutkimuksia ja oppaita sekä osallistunut lukuisiin kehittämisprojekteihin varhaiskasvatuksen saralla. Jäädessään eläkkeelle muutamia vuosia sitten hän päätti vielä tehdä tutkimusta perhepäivähoidon historiasta Suomessa. Tutkimukseen osallistui yli kaksisataa henkilöä; hoitajia, ohjaajia, hoitolapsia, hoitajien lapsia, hallinnon edustajia jne. 

Anna-Leenan puhetta kuunnellessani mielessäni pyöri monia ajatuksia ja väistämättä myös se, että perhepäivähoidon arvostus kunnissa on laskenut muutaman viime vuoden aikana rajusti. Jos perhepäivähoitoa mitattaisiin ihmisiässä se olisi nyt siis keski-ikäinen ja jos Suomessa elinajan odote on tällä hetkellä reilun 80 vuotta, niin häviääkö perhepäivähoito samassa ajassa kokonaan? Vai vielä nopeammin? 

Meillä tällä hetkellä muutetaan toimintakulttuuria isolla työllä (ja varmaan myös rahalla) päiväkodeissa. Puhutaan leikin merkityksestä, arjen pedagogiikasta ja ilmiöoppimisesta. Päiväkotien lapset toimivat tällä hetkellä erilaisten muutosten seassa koekaniineina. Eikö lapsen perusoikeuksia  ole yksilöllisyys ja lapsen mielipiteiden kunnioitus sekä pysyvyys, joka tuo turvaa lapselle? Miten täsää myllerryksessä lapsi on huomioitu niin, että he voivat hyvin tässä aikuisten muutosinnossa ja siihen läheisesti kuuluvassa muutosvastarinnassa? En siis missään nimessä ole vastaan kehittämistä, vaan ainoastaa kyseenalaistan sen onko lapset riittävästi huomioitu näissä prosesseissa. Onko kaikkea pakko kokeilla, jos taustalla olevat, jo ihan perusasiat sotivat kokeilua vastaan? Lapsen oppiminen on kumminkin prosessi, joka perustuu jo opittujen asioiden päälle rakentamiseen sekä yksilölliseen  oppimistapaan ja -tahtiin?

Onnittelut 50-vuotiaalle perhepäivähoidolle, jonka merkkivuosi on ainakin meillä sivuutettu täysin. Arvostetaan me kumminkin omaa työtämme, niin tekevät ne perheetkin jotka ovat lapsensa meidän huomaamme antaneet!

Mutta näillä ajatuksilla palataan parin viikon vapaalta takaisin töihin.

Pientä pohdintaa... jälleen

Vuosien aikana olen istunut useita kymmeniä kertoja koulutuksissa, joissa ei millään tavalla ole tartuntapintaa perhepäivähoitoon. Tälläkin hetkellä meillä on kunnassa on menossa hankkeita, joista perhepäivähoito on rajattu pois, lukuunottamatta ryhmiksiä (jotka kylläkin ovat perhepäivähoitoa, joskin ryhmässä). 

Toinen asia mitä näissä koulutuksissa minua ihmetyttään on se ettei niissä ole mitään näkyvää jatkumoa, vaan koulutuksia tilataan milloin mistäkin ilman selkeää tavoitetta. Huonoimmillaan koulutusta järjestetään oman henkilöstön voimin, ja kun se hyvä työntekijä ei välttämättä ole kummoinenkaan kouluttaja, niin eihän siitä jää kuulijalle käteen yhtään mitään tai korkeintaan paha mieli.

Jos nyt oikein ajatellaan niin hyvä kouluttaja tuntee kouluttamiensa henkilöiden työolosuhteet, ja heidän työtehtävänsä. Väittäisin etteivät monetkaan kouluttajat tiedä yhtään mitään perhepäivähoitajan työstä, tai siitä millaisilla resurssella sitä pyöritetään. Vasua uudistettaessa puhuttiin paljon perhepäivähoitajien lisäkoulutustarpeesta, mutta vaikka koulutukselle olisi varmasti tilausta, ei oikeastaan kukaan ole kiinnostunut lisäkouluttamaan perhepäivähoitajia. Hiljaa vaan odotellaan, että loputkin hoitajat joko eläköityvät tai ymmärtävät keksiä itselleen muuta tekemistä.

Lisäkoulutuksen yhteydessä puhutaan aina siitä, että lisäkouluttamalla perhepäivähoitajia hoitajat saavat pätevyyden toimia päiväkodissa... Kyllä tämäkin on hyvä asia erityisesti siksi, että hoitaja on mahdollista siirtää helposti päiväkotiin vaikkapa silloin jos jostain syystä lapset vaikka loppuisivat, tai hoitaja oma elämäntilanne jotenkin muuttuu siten, ettei enää voi työskennellä kotonaan.

Itse ajattelisin, että tilausta olisi erityisesti koulutukselle, joka nostaisi perhepäivähoidon arvoa perhepäivähoitona. Perhepäivähoidossa on jo vuosia toteutettu sitä arjen pedagogiikkaa, josta nyt on uuden vasun myötä kohistu ja kovaa. Useimmat perhepäivähoitajat hyödyntävät olemassa olevaa ympäristöään monipuolisesti, ja monia asioita opitaan "siinä sivussa" ihan kuin itsestään. Lapset otetaan mukaan monenlaiseen toimintaa, joilla on arvoa myös tulevaisuudessa, kuten sosiaalisia taitoja, pukemista ja hyviä tapoja. Perhepäivähoidossa kunnioitetaan lapsen yksilöllisyyttä ja omaa oppimistahtia, lapset on myös helppo ottaa mukaan suunnitteluun ja aikatauluissa pystytään hyvin joustamaan, jos jokin asia lapsia sattuu juuri sillä hetkellä kiinnostamaan.

Mikähän olisi se taho, joka näkisi perhepäivähoidon mahdollisuutena?