Puskaradio on ihmeellinen asia, sieltä kuulee usein omat asiansa ennen kuin itsekään tietää. Puskaradion positiiviseksi puoleksi voisi toki lukea sen, että jos on tapana kadottaa muistinsa syystä tai toisesta, niin on hyvä että jokin taho on tietoinen mitä on tapahtunut. Todenperäisyyden kanssa sitten onkin vähän niin ja näin.
Viimeisin puskaradion tiedoitus tietää kertoa, että meidän leikkipuistossa käyvät hoitajat eivät osaa kasvattaa lapsia. Aluksi tämän kuultuani kävin hetken kierroksilla... Mistä hel***rista joku naapurin tietotoimisto tietonsa hankkii?
Jo omana kouluaikanani opetettiin, ettei kaikkiin tietolähteisiin kannata luottaa. On tietoa joka perustuu todistettavissa olevaan faktaan, ja sitten on sitä tietoa, joka on väritetty sitä välittävän tahon omilla näkemyksillä tai oman edun tavoittelulla. Kumpiko tässäkin tapauksessa sitten oli taustalla...kuka tietää?
Jokainen perhe kasvattaa lapsiaan omalla tavallaan, tavalla joka hoitajan pitäisi ottaa huomioon myös omassa työssään. Koska lapset ovat hyvin erilaisia, niin kaikkien lasten kanssa ei voi toimia samalla tavalla, vaan jokaisen perheen ja lapsen kanssa toimitaan yhdessä sovitulla tavalla. Perheen kanssa sovitaan yhteisiä pelisääntöjä heti perheen tutustuessa hoitopaikkaan ja käytänteitä tarkistetaan tarpeen mukaan koko lapsen hoitohistorian. Joskus lapsen kasvun tukemiseen tarvitaan vanhempien ja hoitajan lisäksi muitakin, kuten vaikkapa varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, neuvolan terveydenhoitajaa tai perheneuvolan psykologia. Tarvittaessa lapsen kasvua voi olla tukemassa isompikin joukko aikuisia.
Työn vaatimukset kasvavat jatkuvasti, ja työnkuva on muuttunut vuosien saatossa koko perhettä tukevaksi, perinteisen lastenhoidon lisäksi. Perhepäivähoidon vahvuudeksi luen edelleen sen läheisen
Omien johtopäätösten tekeminen pienestä siivusta päiväämme on aika riskaabelia, koska todellisuus voi olla jotain ihan muuta kuin miltä se päällepäin näyttää. Ja asian kun ulkopuolinen ei millään voi tietää mitä minkäkin lapsen kohdalla on vanhempien ja yhteistyöryhmien kanssa sovittu, niin toivoisinpa ettei kukaan lähtisi niitä johtopäätöksiä tekemään. Lasten kasvatus on mielenkiintoista palapeliä, erityisesti kun toimitaan muiden kuin omien lasten kanssa. Ja sitten kun niitä lapsia voi olla vielä useammasta perheestä, joilla kaikilla voi olla erilainen näkemys kasvatuksesta. Tällöin hoitajan tehtäväksi jää näiden erilaisten näkemyksien yhteensovittaminen kohdellen kaikkia osapuolia tasavertaisesti. Hoitajana en voi toimia täysin oman pääni mukaan toisten lapsia hoitaessani, enkä siten voi myöskään sanella sääntöjä tyyliin: "Näin meillä tehdään ja on tehty jo yli 20 vuotta". Lapsen asioista päättävät ensisijassa aina vanhemmat, hoitaja voi ehdottaa tai opastaa vanhempia tarvittaessa, mutta vanhemmat kuitenkin viimekädessä tekevät päätöksen.
Näissä mietteissä sitten palataan töihin kuuden viikon lomalta maanantaina. Lapset palailevat lomiltaan vähitellen ja ryhmän vanhin siirtyy esikouluun, kun se alkaa elokuussa. Syyskuuhun mennessä viimeinenkin lapsi palaa lomaltaan ja sitä ennen olemme saaneet ryhmäämme pari uutta osa-aikaista lasta, ja pitkästä aikaa myös perheitä on neljä, joten uusia tuulia tiedossa!
