perjantai 29. kesäkuuta 2012

Onnea voittajalle!





Arvonta on suoritettu ja voittaja on Milksu allaolevalla viestillä. Laitan Milksulle illalla vielä sähköpostia, mutta nyt koiran kanssa lenkille. Toivottavasti saadaan hyviä ilmoja, jotta päästään kaikki nauttimaan kesästä.


Milksu
kirjoitti 18.06.2012 - 12:35

Mukavinta puuhaa on tietty se, kun voidaan olla paljon ulkona ja vaatteiden määrä on minimi :)

Mukava päivä on aina myös se kun kannetaan kaikki isot legot ja keittiötarvikkeet ulos ja pestään ne isossa saavissa :)


Milksu! Sähköpostiosoitteesi oli virheellinen, joten en saanut postia lähtemään. Jos käyt täällä, laita uusi kommentti ja sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Arvonta!



Vielä tänään ja huomenna voi osallistua arvontaan. Palkintona kuvassa olevat kymmenen ompelukuvaa, neljä liimalastaa ja kaksi ötökkäpurkkia.


Arvontaan:





torstai 21. kesäkuuta 2012

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Leppäkerttuja





Eilen iltapäiväulkoilun aikana maalasimme kiviä punaisella valmisvärillä. Tänään sitten maalasimme kiviin hieman mustia yksityiskohtia... ja lopulta meillä oli leppäkerttuja. Nämä leppäkertut ovat sisäkerttuja, koska maali ei kestä kivessä kastumista. Jos haluaa maalista kestävämmän kivet pitäisi lakata esim. spreylakalla useaaan kertaan ohuina kerroksina.

Ja ei kun lusikka soppaan!


Eräällä hoitajien avoimella keskustelupalstalla on keskusteltu nyt jonkin aikaa ruokailusta perhepäivähoidossa. Omasta mielestäni osa ruoan nautintoa on ruokailutilanne. Ruoan pitää näyttää, tuoksua ja maistua herkulliselta. Ruokaa syödään ajan kanssa ilman kiirettä, keskustellen ruokailijoita kiinnostavista asioista. Jokainen ruokailija tulee pöytään kädet pestyinä, istuu omalle paikalleen, laittaa jalat pöydän alle ja odottaa kunnes saa ruokaa.

Meillä ruoka katetaan pöytään, jossa hoitaja annostelee jokaiselle lapselle sopivan annoksen. Isommat lapset osaavat jo sanoa paljonko ruokaa lautaselle laitetaan, ja osaavat itse ottaa leipää, maitoa, salaattia jne. Toisinaan uuden pienen hoitolapsen vanhemmat ovat saattaneet ihmetellä miten meillä lapset saavat syötyä, kun pöydässä on tarjolla ruokaa. Tähän olen vastannut, että kun sitä kaikkea mikä on pöydässä, on myös siellä lautasella, niin ne pöydällä olevat ruoat eivät enää olekaan niin kiinnostavia tai haluttavia.

Meillä siis kaikki syövät saman pöydän ääressä yleensä samaa ruokaa, allergiat ja muut ruokarajoitukset toki huomioiden. Itse istun pöydän päähän ruokailemaan, ja jos ryhmässä on syötettäviä tai autettavia lapsia he istuvat lähelläni, siten että yletyn omalta paikaltani avustamaan lapsia tarvittaessa. Kauimmaisena minusta istuvat isoimmat ja itsenäisimmät lapset.  Itse syön aina kaikessa rauhassa ja pienimmätkin lapset oppivat nopeasti siihen, että nostan heidät pois pöydästä, kunhan ehdin. Käytännössä kuitenkin syön itse paljon nopeammin kuin lapset, joten auttamiseen jää reilusti aikaa.

Ruoka syödään välineillä, ja välillä autetaan toista ojentamalla salaattikulhoja, leipää tai maitoa haluaville. Ruokailun päättyessä kiitetään ruoasta, viedään omat ruokailuvälineet tiskipöydälle, otetaan ksylitolipastillit, mennään leikkimään, lukemaan tai jotain muuta puuhailemaan ja annetaan vielä ruokaileville ruokarauha. Vielä viimeisten ruokaillessa kerään ruokatarvikkeet kaappeihin ja vessatan pienimmät.

Mielestäni on sääli, jos yhdessä ruokailemisen jo hiipumassa oleva perinne häviää. Yhdessä ruokaileminen opettaa lapsille mm. yhteenkuuluvaisuutta, toisen huomioimista ja ruokatapoja sekä rohkaisee lapsia maistamaan ja syömään uusia ruokia. Ja kun itse ruokailen lasten kanssa tulee syötyä hyvää, terveellistä, tuoreista aineksista vastavalmistettua kotiruokaa, sopivilla ateriaväleillä. Missä muussa ammatissa tämäkään on mahdollista?

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Lelut - paljonko on tarpeeksi?



Perhepäivähoito ryhmässä lapset ovat yleensä 1-6 -vuotiaita, alle esikoulu- tai kouluikäisiä, tyttöjä ja poikia. Lähes jokaisesta ryhmästä löytyy sekä "pieniä" alle 3-vuotiaita, että "isoja" yli 3-vuotiaita, tämä asettaa haasteita sekä leikkien järjestelylle, että leluille. Suurimmalla osalla hoitajista on omia lapsia, joilta aika hyvin jää leluja hoitolasten käyttöön, mutta kuten itsellä; omat lapset ovat jo aikuisia ja lelut eivät kestä ikuisesti, niin silloin tulee eteen hoitolasten lelujen uusiminen.

Leluja hankkiessa on hyvä pitää mielessä parikin asiaa: lelujen täytyy kestää käyttöä ja pesua. Näillä kriteereillä kun lähtee hankkimaan perusleluja, niin päästää pitkälle. Hyviä perusleluja ovat mm. Dublo-palikat, puinen junarata, nuket, muoviastiat, autot jne. Perusleluja kannattaa olla sen verran, että niillä voi koko ryhmä halutessaan leikkiä, ilman jatkuvaa nahistelua.

Peruslelujen lisäksi voi hankkia esim. ikäkausileluja, tällainen voisi olla vaikkapa Brion Hakka pienemmille tai Legot isommille.

Roolileikkejä varten kannattaa säästää erialaisia vaatteita, laukkuja, kenkiä, koruja, hattuja ja huiveja, ompelutaitoinen voi tehdä vaikka pitsiverhosta prinsessalle hameen tai hunnun, miesten kauluspaidasta syntyy pienellä vaivalla paita merirosvolle jne.  Lisäksi lasten leikkeihin voi antaa vanhoja kännyköitä, kaukosäätimiä, pankkikortteja, ruoka- lääke- yms. pakkauksia. Lapset pitävät myös peitoista, kankaista ja tyynyistä, joista voi rakennella majoja tai "nukkua".

Vaikka niitä leluja sitten lopulta alkaa vuosien saatossa kertyä vähän joka paikkaan, niin kaikkien lelujen ei tarvi olaa koko ajan lasten saatavilla. osan leluista voi laittaa joksikin aikaa varastoon ja sitten välillä vaihtaa leluja, näin lapsilla on aina "uusia" leluja. Myös roolivaatteita, peittoja jne. voi säilyttää vaikkapa kaapissa, jos lapset vain tietävät niiden olemassaolosta, niin ainakin meillä osaavat pyytää niitä leikkeihinsä.

Kysymykseen siitä, koska leluja on tarpeeksi en kuitenkaan osaa antaa vastausta. Toisen kotiin mahtuu vähän leluja toisen kotiin paljon. Toisaalta taas jos haluaa rikastuttaa lasten leikkejä jollain nykyajan ukkeleilla ja örkeillä, niin niitä löytyy useimpien lasten kodeista. Lapset tuovat mielellään leluja kotoaan leikittäviksi, kunhan vain muistetaan sopia yhteisistä säännöistä.


Vielä pari viikkoa aikaa osallistua!






torstai 14. kesäkuuta 2012

Väreistä


Edellisen postauksen kommentissa kysyttiin millä maaleilla maalasimme leikkikentällä. Lisäksi toivottiin postausta maaleista. Olen jo aiemmin kirjoittanut käyttämistäni maaleista, ne postaukset löytyvät Askartelut -sivulta, tarvikkeet -linkistä.

Mutta nyt sitten tulee tämän blogin ihan (muistaakseni) ensimmäinen toivepostaus.

Leikkikentällä maalasimme vanhoilla pulloväreillä, joiden koostumus oli mennyt "pilalle", olivat siis todella löysiä tai vastaavasti taas kökkäreisiä. Värit ovat kuitenkin jo lähes kymmenen vuotta vanhoja, joten kait ne voi ollakin jo vähän entisiä. Uudet pullovärit on jo hankittuna, mutta en ole niitä vielä ottanut käyttöön. Uudet ovat eri valmistajan kuin vanhat, joten myöskään käyttökokemusta ei niistä vielä ole.

Meillä käytössä olevat värit:
  • Pullo- eli valmisvärit 
    •  
    • Valmisvärejä hankkiessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että värit ovat sekoitettavissa, vesiliukoisia ja tarttuvat mahdollisimman monenlaisiin materiaaleihin. Meillä valmisväreillä on maalattu mm. paperia, muovia, kiveä ja kynttilöitä. Valmisvärejä voi käyttää myös sormi- ja painoväreinä, vedellä ohennettua väreistä saadaan vesivärimäistä maalia.
  • Peitevärit 
  •  
    • Peitevärejä hankkiessa kannattaa panostaa laatuun tai ainakin kokoon. Omat peitevärini olen ostanut lapsieni alakouluopettajan suosittelemana taidetarvikkeita myyvästä erikoisliikkeestä. Silloin hinta oli aika suolainen, mutta palettiin sai itse valita haluamansa värit. Ensin hankin paletin, johon valitsin perusvärejä ja myöhemmin valitsin toiseen sitten musta, valkoisen ja jotain välivärejä. Värinappeja saa monen värisenä ja niitä voi ostaa yksitellen kuluneiden tilalle. Napit kestävät vuosia ja osa nykyisistä napeista on "alkuperäisiä".


Meillä on siis käytössä periaatteessa vain kahdet värit, joilla pärjää aika pitkälle. Toisinaan ja tarpeen mukaan käytämme kuitenkin esim. kangas-, öljy- tai akryylivärejä. Toisaalta taas en ole ostanut vuosiin erikseen sormi- tai vesivärejä. Toisaalta olen sitä mieltä, ettei niitä maaleja kannata ostaa yhtä käyttöä varten ja sitten unohtaa niitä sinne kaapin hyllylle. Mieluummin siis monikäyttöiset perusmaalit.


Muista osallistua arvontaan!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Maalausta





Tänään pakattiin leikkikenttä kimpsuihin maaleja, siveltimiä, lautasia ja isoja papereita. Paperit levitettiin kävelytielle ja kaadettiin maaleja lautasille - ja eikun maalaamaan. Komeita (ja isoja) töitä saatiin aikaiseksi.

Joskus on kiva vähän piristää sitä ainaista arkea - pieni homma - iso ilo.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Käpylehmä




Kesällä ei juurikaan tee mieli olla sisällä kuin se pakollinen, joten ulkona sitten tulee puuhasteltua milloin mitäkin.

Tämä käpylehmä tehtiin jo toukokuussa erään metsäretken jälkeen. Aluksi oli tarkoitus tehdä lehmiä jo metsässä, mutta hyttysiä oli niin paljon, että pysähdyimme vain siksi pieneksi hetkeksi, kun söimme eväät. Kävyt siis kulkivat taskuissa hoitopaikkaan, jossa kävyt iltapäiväulkoilun aikana saivat jalat oksan pätkistä.

Näistä "perinne"leluista riitti iloa useammaksi päiväksi ja tämä yksilö löytyi vielä eilen leikkimökin vierestä.


Muista osallistua arvontaan

Lelulaatikko



Aiemminkin olen kertonut, että meillä on leikkikentillä lelulaatikoita, joissa on perushiekkaleluja. Tämä nykyisen talomme lähellä oleva leikkikenttä on ihan uusi, joten tänne saatiin myös viime syksynä uusi lelulaatikko. Tämä laatikko on todella suuri, joten minulla, joka olen jopa 160cm pitkä, on ongelmia saada leluja laatikon pohjalta, saati sitten lapsilla. Asian olemme osin ratkaisseet laittamalla laatikon sisälle pienemmän laatikon, johon mahtuvat hyvin kaikki pienet lelut, kuten lapiot ja hiekkakakkumuotit. Leikkikentälle mennessämme otamme esille sen pienen laatikon ja siihen viereen muutamia ämpäreitä jne. Muita leluja lapset joutuvat sitten pyytämään, kun ihan kaikkea ei viitsitä pitkin poikin levitellä.

Tämä laatikko on tehty puusta, joten laatikon merkkaaminen tehtiin erilliselle levylle, joka ruuvattiin kiinni laatikon kylkeen. Kyltissä on kaikkien hoitolapsiemme kädenjäljet teipattuna sekä sana päivähoito. Nyt ei enää tarvi ihmisten yrittää kurkkia kannen välistä mitä lukitussa laatikossa oikein on.

Kuva vanhan kotimme läheisyydessä olevasta laatikosta löytyy täältä.


perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kolme vuotta - eikä suotta?


Blogi täyttää tänään kolme vuotta, ja ajattelin sen kunniaksi järjestää pienen arvonnan. Tämän arvonnan palkintona on kymmenen ompelukuvaa, neljä liimalastaa ja kaksi ötököiden tutkintaan soveltuvaa ötökkäpurkkia.
Arvonnan säännöt ovat siis seuraavat:
  • Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen.
  • Kommentissa vastaat seuraavaan kysymykseen:
  •    
  1. Mikä on mukavinta kesätekemistä lasten kanssa (tai jos sinulla ei ole lapsia, mikä oli mukavinta, kun itse olit lapsi)?
  2.    
  • Arvonta suoritetaan kaikkien niiden kesken, jotka ovat vastanneet kysymykseen, sekä kirjoittaneet sähköpostiosoitteensa sille varattuun kenttään.
  • Voittaja julkaistaan täällä blogissa, ja voittajalle ilmoitan voitosta myös sähköpostitse.
  • Palkinto lähetetään voittajan ilmoittamaan osoitteeseen Suomessa

Arvonta suoritetaan perjantaina 29.6.2012 kello 18, eli arvontaan osallistuvat kaikki siihen mennessä jätetyt kommentit.
   
HUOM! Älä kirjoita yhteystietojasi viestikenttään, vaan kirjoita sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Siten sähköpostiosoitteesi näkyy vain blogin pitäjälle.
Jos jostain syystä et voi jättää kommenttia (=kommenttilaatikon salasanavarmistus temppuilee), voit osallistua arvontaan myös sähköpostilla: ipanailoa(at)gmail.com (at)=@ Sähköpostit sijoittuvat arvonnassa lähetyspäivänsä mukaiseen järjestykseen saman päivän kommenttejen jälkeen.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Kaataako oppi ojaan? Selitä sanoitta, jos osaat.

oppia

Kuva: Papunetin kuvatyökalu, www.papunet.net, Elina Vanninen


Eilen olimme työpäivän päätteeksi koulutuksessa, jonka aiheena olivat AAC - menetelmät. Ilta oli ihan mielenkiintoinen, vaikka ei sisältänytkään varsinaisesti mitään uutta, mutta ainahan asioita voidaan kerrata.

Illan aiheen mukaisesti luennoinnin väleissä tehtiin sanattomia kommunikointiharjoituksia. Ensimmäisessä tehtävässä piti esittää jokin asia käyttäen pelkästään ilmeitä ja eleitä. Itselle ongelman tuotti se, että myös viittomien käyttö tehtävässä oli kielletty. Eli tehtävän annon jälkeen jää jotenkin vaan miettimään, miten ihmeessä tämäkin asia kerrotaan, jos ei viittomia saa käyttää.  Saman ongelman huomasi moni muukin tukiviittomia käyttävä hoitaja. Toisaalta taas jos ei tiedä tukiviittomista yhtään mitään, niin kyllä niitä viittomia ihan vahingossakin tulee käytettyä, ovathan viittomat kuitenkin aika loogisia, esim. substantiivien kohdalla.

Koulutuksessa käytiin läpi kuvaviestintää, viittomia ja erilaisia tapoja käyttää kuvaviestintää: piirtämällä, kuvakansioilla jne.

Hauskin vinkki kuvien käytöstä oli omasta mielestäni ehdottomasti kuvallinen reppuvihko, sekä idea jossa lapsi tallettaa lomamuistonsa visuaalisessa muodossa; kuvina ja pieninä esineinä. Silloin lapsen on helppo palauttaa hoitopäivän, viikonlopun tai loman tapahtumat mieleensä. - Tämä kuulosti niin hauskalta, että tätä tulen varmasti joskus vielä kokeilemaan.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Uusi sivu






Lisäsin blogiini uuden sivun, jossa on kuvia hoitolapsille tekemistäni korteista. Sivulle pääsee Askartelut -sivulla olevasta Kortti-ideoita -linkistä.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kaunis kiitos!





Näin koulujen ja päivähoitopaikkojen jäädessä kesälomille ilmestyy joka vuosi erilaisille keskustelupalstoille kysymyksiä siitä, pitääkö lasten hoitajia tai opettajia muistaa jotenkin, ja jos haluaa muistaa, niin miten? Mielipiteitä on varmasti lähes yhtäpaljon kuin niistä kirjoittavia, joten tässäkään kysymyksessä ei sitä ainoaa oikeaa vastausta ole.

Se viedäänkö hoitajille tai opettajille lahjoja tai kortteja riippuu varmasti ihmisten omasta persoonasta, mutta myös siitä asutaanko millaisessa paikassa. Jotenkin itsestä ainakin on aina tuntunut selvältä, että meidän lapset veivät opettajilleen pieniä lahjoja ja kortteja ala-asteiässä. Samoin nuorimman lapsemme hoitaja sai lahjan kun hoitosuhde päättyi, vaikka lapsi ei ehtinyt hoidossa olla kuin osa-aikaisesti parin kuukauden aikana.

Itse annan hoitolapsille joulu- ja syntymäpäivälahjoja ja joskus jotain pientä kuten tarroja tms. myös arjen keskellä. Lapset saavat myös hoidosta pois jäädessään muistoksi oman kirjasen, jossa on talletettuna kuvia ja lasten töitä hoitovuosilta, viime vuosina lapset ovat saaneet myös ihan omalla nimellä varustetun kangaskassin, jossa voi kuljettaa vaikka luistimia kouluun.

Itsekin hoitajana saan lapsilta ja heidän perheiltään muistamisia usein juuri jouluna tai kesäloman alkaessa, ja yleensä myös silloin kun joku jää hoidosta pois.

Lahjoja on toki kiva saada, mutta kyllä se paras lahja on se kun saa halauksen ja sen sanallisen kiitoksen tai vaikkapa lapsen tekemä kortti, kuten eilen esikouluun menevältä hoitolapselta. Korttiin lapsi oli piirtänyt hoitajan kuvan ja sisällä oli lapsen itse kirjoittamana kiitos hoidosta heart. Lisäksi äiti oli kirjannut sisarusten välisen keskustelun korttien teon keskeltä. Kortista kuva yllä, hoitajan nimi muutettu.

Kaunis kiitos siis kaikille, jotka tekevät työtä lähimmäistensä parhaaksi! Työnne on todella arvokasta!