Piparkakkujen juuret juontavat tuhansien vuosien taakse Indusvirran
laaksoon. Sieltä leivonnaisperinne on siirtynyt Egyptin kautta omaan
maanosaamme yhteiseksi juhlaleiväksi.
Alkuaan kakut tehtiin taikinasta, jossa oli pelkästään jauhoja ja
hunajaa. Kun Kaukoidästä ryhdyttiin tuomaan mausteita, niitä lisättiin
taikinaan. Hunajan uskottiin olevan jumalten ruokaa ja mausteet toivat
viestin paratiisista.
Hunajakakkujen maaginen vaikutus tehostui, kun niitä alettiin muotoilla
ja koristella.
Ensimmäisen kirjallisen dokumentin mukaan Turkuun tuotiin Saksasta kaksi
tynnyrillistä piparkakkuja vuonna 1685.
Piparkakkujen valmistaminen on ilmeisesti kulkeutunut pohjoiseen
luostareiden välityksellä. Ensinnä niitä ryhdyttiin leipomaan
kartanoissa ja pappiloissa, joista tapa siirtyi myös kansan käyttöön.
Piparkakkutaikinan raaka-aineet vaihtelevat jonkin verran alueittain.
Pohjoismaissa käytetään runsaasti voita, eteläisissä maissa taas
hunajaa. Sokerin tulo mahdollisti aikoinaan uusia koristelumenetelmiä.
Monilla piparkakkumalleilla on omat vertauskuvalliset merkityksensä. Possupipari
on symboli viikinkiajan uhrileivästä, jonka avulla jumalilta toivottiin
rikkautta.
Meillä suosituin kukan mallinen piparkakku on hyvän sadon, rikkauden ja
hedelmällisyyden vertauskuva. Piparkakku-ukko ja -akka puolestaan
kuuluvat ikivanhaan elämänpuuaiheeseen, joka on pitkän ja onnellisen
elämän symboli. Sydän, tähti ja lintu ovat uskonnollisia rakkauden,
uskon ja Pyhän Hengen vertauskuvia.
Lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti