Tänään varahoitolapset ovat viimeistä päivää hoidossa, ja koska olin luvannut, niin tällä viikolla olemme kiertäneet kaikki lähistön leikkikentät. Tänään oli sitten viimeisen leikkikentän vuoro. Matkalla leikkikentälle näimme kuinka iso nosturi nosti tiiliä läheisen rivitalotyömaan katolle ja mietimme mitä kaikkea viimeksi näimme matkalla. Mietimme myös koska viimeksi on käytetty ison maatalon ulkorakennuksen ovia; olisiko ollut tuhat vuotta sitten... vai sata... tai jos sitten vain kymmeniä vuosia.
Päästyämme leikkikentälle isoin lapsista lähti juoksemaan liukumäkeen (siihen mäen päälle tehtyyn), ja tulee saman tien takaisin pelästyneen näköisenä; - Siellä lähti pensaasta joku... puff (näyttää käsillä)... Ja mitä sieltä pensaasta olikaan sännännyt karkuun... varmaan vielä pelästyneempi jänis, joka katosi hetken päästä kasvien suojaan.
Täällä on muuten ihan hirveästi muurahaisia, ja niitä on tuolla leikkikentälläkin vaikka kuinka paljon. Muurahaisten seuraaminen on mielenkiintoista hommaa. Kuinka voimakkaita ne ovat, kantavat toista samanlaista tai jopa itseään isompaa kaveria mukanaan. Muurahaiset ovat myös sitkeitä kavereita, vaikka kuinka laittaa muurahaisen päälle hiekkaa, niin aina vaan se jaksaa kaivautua näkyviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti