Vaatetuksen problematiikka

Vaatettaminen puhuttaa usein hoitopaikoissa hoitajia ja myös vanhempia kotona. Monesti ulkovaatetuksen ohjeena on säänmukainen vaatetus, joka ei taida kovin monelle sanoa yhtään mitään. Säänmukainen vaatetus kun on riippuvainen muustakin kuin säästä, esimerkiksi siitä kuinka kauan siellä ulkona aiotaan olla ja mitä siellä tehdään. Jos kuljetaan vain paikasta A paikkaan B niin tarvitaan taatusti erilaisia vaatteita, kuin jos aikoo rakentaa lumilinnan nuoskalumesta suojasäällä.

Toinen puhuttava asia pukeutumisessa on tietysti vaatteiden koko. Kyllä - vaatteissa on hyvä olla kasvunvaraa, jos on alle kouluikäinen tai keski-ikää lähestyvä täti-ihminen, mutta tuskin on kovin järkevää pukea jalkaan collegehousuja, joiden puntit saavuttavat juoksukilpailussa maalin vasta omistajansa jälkeen tai jos varpaat ylettyvät kengässä vain lestin puoliväliin. Jokainen voi kokeilla myös miltä tuntuu pukeutua reilun kasvunvaran vaatteisiin, silloin kun kerroksia on useampia. Erityisesti kannattaa miettiä jos kerrospukeutumisessa suosii kaksiosaisia vaatteita: paita-housut, fleecepaita - fleecehousut, toppatakki - toppahousut niin navan kohdalla alkaa olla jo aikamoinen vaaterengas, kumarrupa siinä sitten kätevästi noukkimaan maahan pudonneita tavaroita.

Oma lukunsa sitten on vaatteiden suunnittelu. Ikinä en ole nähnyt lasta, jolla peukalo olisi keskellä kämmentä, saati sitten että peukalo olisi lähes puolen kämmenen kokoinen. Vastaan ei ole koskaan myöskään tullut lasta, jolle sopisi varrestaan tasapaksut kumisaappaat, ja vielä ne varpaatkin olisi siellä missä pitäisi.

Tämä täti-ihminen siis suosittelee jokaista lasta vaatettavaa aikuista käyttämään järkeään. Vaatteita kannattaa kokeilla lapsen päälle. Mahtuuko kurahousut ja sadetakki kaikkien vaatteiden päälle, mahtuuko kenkiin villasukat talvella? Ja ihan oikeasti kaikkia vaatteita ei kannata säilöä isommalta sisarukselta pienemmälle - ei ne uudet kurarukkaset niin kalliita ole.