Tämä viikko alkoi tuttuun tapaan leikkikentältä maanantaiaamupäivänä. Pienin hoitolainen oli jo mennessä sitä mieltä, ettei jaksa leikkikentälle kävellä, kun leikkikenttä on niiiin kaukana. Takaisin tulokaan ei meinannut onnistua, mutta päätti sitten kumminkin tulla mukaan, kun ei kävelytiellekään halunnut jäädä patsastelemaan. Maanantaina juttelimme taas eläinten talvesta ja tällä kertaa suojavärityksestä. Askartelimme ikkunaa koristamaan jäniksiä talvipuvuissaan.
Tiistaina lähdimme liikuntahallille, ja tällä kertaa pienin pääsi rataskyytiin, matkaa hallille kun on hivenen enemmän kuin leikkipuistoon. Hallilla ryhmän vanhin tuppautui syliin istumaan, jota ei siis tee juuri koskaan, eikä ainakaan hallilla. Taisi vähän jännittää, kun illalla alkoi uusi harrastus.
Loppuviikko on sujunut mukavasti pikkupakkasessa luistellessa. Tänä vuonna on aivan mahtavaa tehdä luisteluretkiä, kun matka taittuu uutta kävelytietä myöten lähes koko matkan. Tänään ja keskiviikkona oli ihan kiva ulkoiluilma, mutta eilen kentälle osui kova ja kylmä viima, jota karkuun yritimme mennä hallin pukusuojaan, mutta ovi olikin lukossa. Koska pukusuojien pitäisi olla avoinna arkisin, soitin pari puhelua tuloksetta, mutta sitten hallilta tulikin kentänhoitaja, joka avasi pukuhuoneen oven ja pääsimme lämpöiseen syömään eväitä.
Tänään lapset olivat oikein vauhdikkaita kentältä tullessa, joten hoitajakin sai pistää koipea toisen eteen ihan reippaasti, kun isoimmat vetivät kahta pienintä pulkalla niin että hoitaja meinasi rattaiden kanssa jäädä tienvarteen ihmettelemään. Kyllä turvallista reittiä on mukava kulkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti