Tänään pienin hoitolapsista on sairaana, joten lähdimme muiden kanssa pulkkamäkeen ja valitsimme hieman hurjemman mäen tällä kertaa. Laskeminen oli hauskaa, niin kuin aina ja pääsinpä nyt itsekin laskemaan, kun ei ollut pienintä vahdittavana.
Meillä pulkkamäki reissut menevät siten, että kävelemme pulkkamäkeen ja takaisin, mutta viimeisen alamäen vedän kaikki lapset yhtäaikaa pulkassa alas mäkeä pihaan asti. Tämä on lapsista yleensä tosi kivaa, ja yksi lapsista ehdottikin tänään, että enkö voisi vetää heitä pulkassa takaisin koko matkaa... En kuitenkaan suostunut, koska matkaa on jokunen sata metriä, joista noin sata metriä kohtuullisen vilkasliikenteistä maantien reunaa ja toinen sata metriä loivaa ylämäkeä. Ei olisi hoitotädin voimat riittäneet koko matkalle, eikä pulkassa vetäminen olisi maantien reunassa kovin turvallistakaan.
Koira on hienosti tottunut lapsien läsnäoloon, ja hakeutuukin monesti makoilemaan lasten lähettyville, ja siitä sitten tarkkailee lapsia. Aika vähän se käy sekoilemassa lasten leikkeihin, mutta sukat on hyvä piilottaa kunnolla, jos eivät ole jalassa. Sukat tuntuvat olevat sen mielestä erityisen kivoja leluja.
Nyt vain odotellaan löytyykö pennulta rodulle ominaista paimennusviettiä, ja miten se vaikuttaa koiran suhtautumiseen hoitolapsiin. Taitaa olla päivät aika väsyttäviä pennullekin, koska sillekin on uni maistunut öisin makeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti