Tällä viikolla saatiin keskiviikon vastaisena yönä ensimmäisen kerran vähän enemmän lunta kerralla. Lähdinkin lumitöihin jo hyvissä ajoin ennen kuutta, mutta en ollut saanut aurattua lähellekään kaikkia lumia, ennen kuin ensimmäiset hoitolapset tulivat hoitoon 6.30. Eipä siinä mitään, sainpahan kaksi innokasta apuria lumitöihin. Kaiketi meidän naapurit olisivat pitäneet meitä hivenen hulluina, jos siis olisivat sattuneet olemaan ulkona kyseiseen kellonaikaan.
Keskiviikkona teimme lasten kanssa ison lumiukon, jolla oli tosi iso nenä. Päiväuniaikaan lapsia oli vahtimassa päivähoidon varahenkilö ja itse kävin hammaspäivystyksessä. Takaisin tullessani ukko seisoi pihassa, ihan kuin pienessä laitamyötäisessä, etukenossa ja nenä poskella. Iltapäivällä ulos lähtiessä ukko oli jo sammuneena kellahtanut kumoon pitkin pituuttaan.
Eipä siis saatu siitäkään ukosta valokuvaa otetuksi, vaan ukolle kävi kuten Lumiukot-laulun kolmannessa säkeessä:
"Iloisesti se hyppelee kun pakkanen vain paukkaa,
lämpimällä laihtuu voi voi ukko raukkaa."
lämpimällä laihtuu voi voi ukko raukkaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti