maanantai 21. syyskuuta 2009

Pitäisköhän?


Tänään aamupäivällä oltiin liikuntahallilla, kun kerrankin oli mahdollisuus sinne lähteä. Hoitolapsista osa oli pois, joten saimme kaikki mahtumaan turvaistuimiin ja sitten vain matkaan. Harvinaista herkkua siis. Aiemmin kävimme hallilla lähes joka viikko, kun lapset olivat isompia, mutta nyt kun kaikki lapset ovat alle neljävuotiaita, tarvitaan kaikille autoon kunnon istuimet, isommat lapset käyttivät autossa korokeistuimia ja turvavyön alentimia. Ostoslistalla olisikin yksi turvaistuin, jonka voisi kiinnittää autoon sekä selkä että kasvot menosuuntaan. Vinkkejä merkistä ja mallista otetaan vastaan, jos jollain sellaisia on. Sitten voisimme mennä useammin hallille, kun voidaan lopuille lainata lasten omia istuimia.

Hallilla juostiin ja tuohuttiin niin paljon, että ruuan jälkeen lapset nukahtivat sänkyihinsä samantien, edes satua ei ehditty lukea loppuun.

Tässä juuri mietin, pitäisikö ihan oikeasti perehtyä mp3-soittimen saloihin? Sain kolme vuotta sitten, silloin 12-vuotiaalta, tyttäreltäni hänen vanhan soittimensa, mutta en ole vielä koskaan soitinta käyttänyt. Soittimeen on kaiutimet ja kaikki cd-soittimeni ovat lopettaneet toimintansa jo pari vuotta sitten, joten levyjen soitto on ollut kotiteatterilaitteen varassa. Kotiteatterilaitteita on kuitenkin aika vaikea ottaa mukaan vaikka toiseen huoneeseen Silmänisku.

Mp3-soitin on kuulemma ihan helppokäyttöinen, ja varmasti onkin, kyse on vain ehkä enemmän omasta viitseliäisyydestä. Kaiken huippu on se, että meillä nuoriso on ladannut useita lastenlaulu- ja -leikkilevyjä soittimeen, eli se pitäisi oikeasti vain käynnistää ja tietysti kytkeä kaiuttimiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti