Maanantai

Viikonloppu meni kukkapenkkejä kaivellessa, kohta ne ovat sellaisia kuin haluaisinkin. Vielä täytyisi kunnostaa muutama ruusupenkki, ja sitten vielä äitini toi pioneja maljakkoon, nyt on pakko saada pioni penkki. Mihinkähän se mahtuisi? Kukkapenkki-innostusta rajaa hivenen se, että en todellakaan pidä kitkemisestä, ja sitähän se kukkapenkin perustaminen tietää… aluksi, sitten kun kaikki kasvaa komeasti työ helpottuu.

Tänään aamulla ei sitten olisi jaksanut millään herätä ja aloittaa töitä viikonlopun kaivelun jälkeen. Voisin vaikka väittää, että olin kuin Karvinen aamulla: I hate Mondays! Sitten tulivat hoitolapset, ja vau! mikä hymy, kyllä siinä unet karisi silmistä ja muistin miksi pidän työstäni.

Nyt olemme jo käyneet ostamassa maitoa lähikaupasta, syöneet ja lapset nukkua tuhisevat sängyissään. Nyt on noin tunti rauhallista ja hiljaista, kunnes seuraava lapsi tulee hoitoon.  Tämä tunti pitäisi käyttää koneella hyödyllisesti tekemällä syksyllä kouluun menevän lapsen kasvunkansioon sivuja tulostuskuntoon. Mutta enpä taida tänään viitsiä. Huomenna on tiistai ja silloin teen ne sivut… tai sitten keskiviikkona, tai…