maanantai 15. helmikuuta 2010


 Terveisiä pohjoisesta ja nyt vähän myöhässä:



  Hyvää Ystävänpäivää Kaikille

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Laskuri


Löysin ja lisäsin uuden laskurin, joka laskee kävijöitä, ei latauksia. Jätän kuitenkin edelleen myös vanhan laskurin käyttöön, siinä on tällä hetkellä luku 12047, joka on siis oikeastaan sivulatausten määrä.

Kiva katsoa, mikä on kävijöiden ja latausten suhde.

Jään viikoksi lomalle, enkä tiedä pääsenkö päivittelemään sivua, mutta päivitän viimeistään sitten kun palaan. 

perjantai 5. helmikuuta 2010

Lumiukko



 Tässä vihdoin meidän lumiukko, tämän on tehnyt 2½-vuotias, joten osat olen leikannut valmiiksi.

 Materiaaleina on käytetty wc-paperin hylsyä ja kartonkia. Ensin hylsyt on maalattu pullovärillä valkoiseksi ja kuivumisen jälkeen lakki on koottu ihan vain isosta ja pienestä ympyrästä sekä suorasta kaistaleesta. Lieri on isompi ympyrä, jossa on hylsyn mentävä reikä keskellä, ja pienempi ympyrä toimittaa hatun kannen virkaa. Nappeina ja silminä rei´ittäjän reikiä ja nenänä kartogista tehty "porkkana", joka ehkä enemmänkin näyttää nokalta.

 Isommat leikkasivat osat itse pienemmille leikkasin osat valmiiksi ja kaikki maalasivat ja liimasivat itse. Askartelijat olivat 2½-4 -vuotiaita.

 Mallin sain työkaverilta, kiitos.

torstai 4. helmikuuta 2010

Tänään


Aamupäivä ulkoiltiin ja osa on jo ehtinyt aloittaa lumiukkonsakin, toivottavasti saadaan valmiiksi tällä viikolla, kun ensi viikon olen lomalla.

Tänään on muutenkin ollut taas kiva päivä, lapset ovat innoissaan leikkineet, eikä ole tullut edes eripuraa, ei leluistakaan. Lunta riittää, mies aurasi pihaan lapsille ison kasan eilen illalla, ja kyseli, että onko se huomenna jo levitetty ympäriinsä, ja onhan se! Mikä sen mukavampaa kuin kiipeillä ja möyriä lumikasassa.

Ruokalistasta poiketen teen vasta tänään välipalaksi pizzaa. Pohjataikina on nousemassa ja tomaattikastike odottaa valmiina kattilassa. Tänään pizzan täytteeksi menee myös poikkeuksellisesti kinkkua, meillä kun lasten herkkupizzassa on vain kasviksia, mutta kun tänään oli jo kasvisruokaa lounaalla, niin nyt siis kinkkupizza. No, löytyy sieltä niitä kasviksiakin. Lisäksi olen tehnyt perunarieskataikinan, kun eilen työkaveri kertoin leiponeensa leipää ja jotenkin puhe siirtyi siitä... leivinuuneihin... ja niihin perunarieskoihin. Pakko niitä nyt sitten on saada.

Loman jälkeen meillä aloittaa opiskelija kahden viikon harjoittelunsa, ja sitten myöhemmin hän on tulossa vielä suorittamaan näyttönsä tänne meille. Uutta siis tiedossa sekä opiskelijalle että lapsille.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Palohälytys!


Tänään saimme aiheutettua palohälytyksen. Palovaroittimen olen saanut piippaamaan aiemminkin, mutta nyt saimme oikein hälyttimen huutamaan. Onneksi kaikki pysyivät rauhallisina, eikä ketään edes pelottanut. Lasten kanssa tarkastettiin onko hälytys aiheellinen ja kun ei ollut niin sitten vaan soitto miehelle, että miten ihmeessä hälytys kuitataan. No, enpä sitten osannut. Onneksi vartiointiliike kuittasi ja vaimensi hälytyksen, ja sireeni hiljeni.

Vähän kyllä nelivuotias jo alkoi miettiä, että miten saadaan nukuttua jos hälytin huutaa, ja lupasin, että varmasti hiljenee ennen unia.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Kommelluksia ja pahaa mieltä.

Tänään päästiin pitkästä aikaa ulos aamupäivästä. Tai olisi eilenkin päässyt, mutta kun maanantaisin on hallivuoro, ja nyt kun lapsia oli taas sopivasti niin oltiin eilen hallilla.

Pienin hoitolapsista ei oikein meinaa viihtyä ulkona, kun lunta alkaa olla niin paljon, että kulkeminen on hankalaa. Yrittäkää vaikka itse kulkea hangessa, mikä ylttää kainaloihin. Sylissä kyllä viihtyisi, mutta kun ei sylissäkään voi ihan koko ulkoilua olla. Isommat taas kaivoivat innoissaan liukumäkeä esiin lumikasan alta. Yöllä olikin taas satanut reilu kymmenen senttiä lisää lunta. Lumen auraaminen alkaa olla ongelmallista, kun lunta on joka paikassa isoilla kasoilla.

Tänään katkesivat myös sähköt, onneksi sain ruoan juuri valmiiksi ja pääsimme syömään. Sähköjen katkeaminen aiheutti sitten seuraavan itkun aiheen kun meidän lähes kolmevuotiaamme kehitteli mörköjä päänsä sisään. Lopulta saimme kuitenkin syötyä ja kaikki menivät nukkumaan hyvillä mielin.