Kevät on kummallista aikaa, talvi väistyy kesän tieltä, linnut laulavat, kukat puhkeavat kukkaan, toteutetaan talvella suunniteltuja retkiä, nautitaan päivä päivältä lämpenevästä ilmasta... Keväisin talven huolet lentävät ikkunasta pihalle ja ihmisten mieliin hiipii rauhallisuus ja loman odotusfiilis.
Mutta ei tänä keväänä. Ei, tänä keväänä puheenaiheena olivat työaika, tes, korona, lomautus, kiellot ja rajoitukset jopa eristyneisyys tai ahdistus. Ei odoteltu lomamatkaa vaan sitä että tuleeko sitä kesää ollenkaan, ja jos tulee voiko siitä nauttia.
Nyt kesä on kohta taakse jäänyttä elämää, lomasta on nautittu kerrankin rauhassa, tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Auton mittariin on pyöritelty tuhansia kilometrejä, metsiä on koluttu ympäri Suomea, tuntureita huiputettu, rotkojen pohjalla on käyty, kuunneltu koskien kuohuntaa ja kansallisnäkymiä katseltu. Opittu monta ihmeellistä asiaa sekä luonnosta että maamme historiasta. Kyllä meillä on kaunis maa ja hyvin mahtuu metsään jonottamatta.
Elokuu on potkaistu käyntiin suunnittelupäivällä ja uuden lapsen kanssa harjoittelemalla. Pienen ihmisen suuri muutos vaatii paljon myös ryhmän isommilta lapsilta, kun pienen ikävä purkautuu itkuna milloin missäkin vaiheessa päivää. Isoista olenkin tosi ylpeä kuinka ovat hienosti ymmärtäneet pienen tarvitsevan unille mennessä silittelyä, ulkoillessa sylittelyä ja muutenkin enemmän huomiota ennen kuin hoidossa totutaan olemaan.
Pienimmän hoitoaika on muita lyhyempi, joten päivän päätteeksi tehdään sitten koko porukalla "isojen" juttuja. Näitä odotellaankin sitten kieli pitkällä.
Nautitaan nyt vielä kauniista ilmoista niin kauan kuin niitä riittää. Iloa ja valoa ihan kaikille meille.
Mukavaa toimintakauden alkua sinulle.Nyt kannattaakin nauttia kauniista ilmoista😊
VastaaPoista