Hiljaiseloa

Blogi on veittänyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa, mutta se ei tosellakaan tarkoita että meillä olisi ollut jotenkin hyvin rauhallista tai seesteistä ihan täällä meidän omassa arjessa - päinvastoin.

Elämä neljän (viiden) vilkkaan lapsen ja lähes 30kg painavan koiranpennun kanssa elämä ei todellakaan ole rauhallista. Ainoa järkevä ratkaisu meidän yhteiselolle on tällä hetkellä se, että koira viettää aikansa kodinhoito- ja pesuhuoneessa ja lapset sitten täällä muualla. Tästä taas vastaavasti seuraa se, että pentu turhautuu ja kerää ylimääräistä energiaa, joka purkautuu päiväuniaikana siihen, että se tekee kaikki mahdolliset temput saadakseen huomiota. Pennun mielestä lasten lelut ovat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin omat, joten niillä pitää yrittää leikkiä sitten kun vapaus koitaa lasten nukkuessa.

Lasten uniaika on ollut sitä aikaa, jolloin olen pystynyt kirjoittamaan blogia, mutta nyt se sitten on jäänyt vähemmälle, kun päiväunien ajan viihdytän lähinnä sähköjänistä muistuttavaa koiraa. Toiveissa on, että tämäkin asia korjaantuisi ajan kuluessa.

Koiran lisäksi ryhmässä olevat lapset ovat ihan omaa luokkaansa: yksi kuvittelee huutamalla selvittävänsä asiat, toinen vetkuttaa, josko sitten ei tarvitsisi tehdä itse, kolmas on kuninkaallinen, jota ei tavallisten ihmisten asiat paljon paina, kunhan vaan itsellä on kaikki mitä haluaa ja loput sitten ovat vaihtelevasti näitä kaikkia. Ryhmän tämän hetken positiivisin puoli taitaa olla se, ettei meillä ainakaan ole tylsää eikä koskaan kahta samanlaista päivää eletä peräkkäin.

Tänä syksynä meidän viikkorutiineihin on tullut aika tiukasti kerhopäivä, jolloin järjestämme pääsääntöisesti omatoimisesti viisivuotiaille omaa ryhmätoimintaa ja samalla pienemmät pääsevät leikkimään sisäleikkejä. Ihan kivaa vaihtelua sadeilmalle ja kurahousuille. Kurakamppeita onkin sitten tarvittu koko ajan ja jatkuvasti. Tänään yksi lapsista ihmetteli, mistä saavin pohjalle oikein tulee hiekka, no sitä sitten ihmeteltiin oikein urakalla ennenkuin lopulta päästiin yhteiseen tulokseen: Hiekka on peräisin ulkoa, ajatella!

Isänpäivä ehti olla ja mennä. Onnistuneesti unohdin kuvata meidän isäpäiväaskartelutkin. Korteiksi teimme hiiret  jotka avautuivat sydämiksi. Sisälle kirjoitettiin asioita isästä. Lahjan virkaa toimittivat tällä kertaan pienet lasten koristamat pahvilaatikot, joiden sisälle kirjoitettiin pieniä paperilappuja, joissa luki mitä lapset haluavat tehdä yhdessä isän kanssa.

Eiköhän tämä tästä. Kohta alkavat jouluvalmistelut ja jännittävä joulun odotus.