Lelupäivä herättää säännöllisesti keskustelua hoitajien kesken ja varmasti myös kotona. Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt lelupäivän konseptia. Miksi leluja saa tuoda hoitoon lelupäivänä ja vain lelupäivänä?
Lelut ovat osa lasten kulttuuria ja niillä on tärkeä osa lasten elämässä. Lapsilla on leluja luultavasti enemmän kuin koskaan ja suurin osa lapsista tuskin edes tietää mitä kaikkia leluja heillä on. Valitettavasti tämä näkyy myös siinä kuinka leluja käytetään ja arvostetaan.
Aikaisemmin leluja oli lapsilla vähän jos ollenkaan, lelut olivat omistajiensa suuria aarteita, joita hoidettiin ja huollettiin, niiden kanssa nukuttiin, niille kerrottiin salaisuuksia ja taidettiinpa muutamia kertoja itkeä niille myös omia suruja, joita ei halunnut muiden kuulevan.
Monet lempileluista olivat mummolta tai kummilta saatuja, ja rakkaudella valittuja. Leluja ostettiin lapsille yleensä juhlapäivinä ja joskus harvoin ihan muuten vain. Nykylapsille leluja ostetaan usein ja jopa päivittäin.
Itselläni on todella paljon leluja, joita vaihtelen aina silloin tällöin jotta saadaan vaihtelua leikkeihin. Leluni ovat kuitenkin pääsääntöisesti ajattomia, kestäviä perusleluja; Dubloja, Legoja, Brion juna-autoratoja, nukkeja, vaatteita, autoja jne. Lelut ja leikit kuitenkin muuttuvat todella nopesti, eivätkä leluni todellakaan ole "viimeistä huutoa", eivät ole olleet enää vuosikausiin.
Palataanpa sitten siihen lelupäivään, jolle löytyy sekä puolesta että vastaan puhujia. Itse kuulun niihin, joiden mielestä lelupäivät ovat ihan turhia, ja mielestäni leluja voi tuoda hoitoon ihan silloin kuin haluaa, kunhan niistä pidetään sitten myös huolta ja annetaan muidenkin leikkiä niillä. Omien lelujen tuominen opettaa lapsille jakamista, omien ja toisten leluista huolehtimista ja ne rikastuttavat leikkiä. Itse näen pääsääntöisesti omien lelujen tuomisessa enemmän hyviä kuin huonoja puolia, ja niiden avulla voidaan opettaa lapsille monia asioita.
Lelut ovat osa lasten kulttuuria ja niillä on tärkeä osa lasten elämässä. Lapsilla on leluja luultavasti enemmän kuin koskaan ja suurin osa lapsista tuskin edes tietää mitä kaikkia leluja heillä on. Valitettavasti tämä näkyy myös siinä kuinka leluja käytetään ja arvostetaan.
Aikaisemmin leluja oli lapsilla vähän jos ollenkaan, lelut olivat omistajiensa suuria aarteita, joita hoidettiin ja huollettiin, niiden kanssa nukuttiin, niille kerrottiin salaisuuksia ja taidettiinpa muutamia kertoja itkeä niille myös omia suruja, joita ei halunnut muiden kuulevan.
Monet lempileluista olivat mummolta tai kummilta saatuja, ja rakkaudella valittuja. Leluja ostettiin lapsille yleensä juhlapäivinä ja joskus harvoin ihan muuten vain. Nykylapsille leluja ostetaan usein ja jopa päivittäin.
Itselläni on todella paljon leluja, joita vaihtelen aina silloin tällöin jotta saadaan vaihtelua leikkeihin. Leluni ovat kuitenkin pääsääntöisesti ajattomia, kestäviä perusleluja; Dubloja, Legoja, Brion juna-autoratoja, nukkeja, vaatteita, autoja jne. Lelut ja leikit kuitenkin muuttuvat todella nopesti, eivätkä leluni todellakaan ole "viimeistä huutoa", eivät ole olleet enää vuosikausiin.
Palataanpa sitten siihen lelupäivään, jolle löytyy sekä puolesta että vastaan puhujia. Itse kuulun niihin, joiden mielestä lelupäivät ovat ihan turhia, ja mielestäni leluja voi tuoda hoitoon ihan silloin kuin haluaa, kunhan niistä pidetään sitten myös huolta ja annetaan muidenkin leikkiä niillä. Omien lelujen tuominen opettaa lapsille jakamista, omien ja toisten leluista huolehtimista ja ne rikastuttavat leikkiä. Itse näen pääsääntöisesti omien lelujen tuomisessa enemmän hyviä kuin huonoja puolia, ja niiden avulla voidaan opettaa lapsille monia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti