Tällä viikolla olemme uuden lapsen kanssa totutelleet toisiimme, ja hoitopaikan tapoihin. Pienen puhumattoman lapsen kanssa yhteisen sävelen löytyminen ei aina ole yksinkertaista. Joskus voidaan asioita joutua selvittelemään hyvinkin pitkässä juoksussa.
Olemme siis ulkoilleet niillä leikkikentillä, joilla yleensä useinmiten käymme, eli ihan omalla leikkikentällä ja keskustan isolla leikkikentällä. Oman pihan leluihin olemme myös ehtineet jo tutustua.
Pienessä ryhmässä on mukavaa, kun näitä aloittajia ei ole kerralla montaa, riittää hyvin aikaa jokaiselle aloittajalle, olisi sitten hoidon aloitus helppoa tai hivenen takkuisempaa. Kummallisesti nuo "vanhat" hoitolapsetkin ymmärtävät miltä uudesta lapsesta tuntuu: tuodaan leluja, lohdutellaan, autetaan ja pidetään kädestä.
Pienessä ryhmässä on mukavaa, kun näitä aloittajia ei ole kerralla montaa, riittää hyvin aikaa jokaiselle aloittajalle, olisi sitten hoidon aloitus helppoa tai hivenen takkuisempaa. Kummallisesti nuo "vanhat" hoitolapsetkin ymmärtävät miltä uudesta lapsesta tuntuu: tuodaan leluja, lohdutellaan, autetaan ja pidetään kädestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti