 |
| reilu 1½v, hyvin sujuu |
Aina joskus törmää siihen käsitykseen, ettei niiden pienimpien lasten kanssa kannata askarrella, kun ei ne kumminkaan osaa tai eivät siitä mitään kummikaan ymmärrä.
Mitä siitä askartelusta sitten pitäisi ymmärtää? Se suuri kokonaisuus miksi mm. rairuohoa laitetaan kasvamaan? Vai riittäisikö sille pienelle vai se kokemus siitä miltä multa tuntuu sormissa? Se kokemus yhdessä tekemisestä ja osallistumisesta, johonkin mitä isommat tekevät myös? Se riemun tunne, kun näkee työnsä tuloksen?
Pienimpien askartelut ovat lähinnä sitä maalaamista, liimaamista, repimistä tai rypistelyä. Pienikin lapsi usein innostuu, kun saa muiden kanssa osallistua askarteluhetkeen, erityisesti liimaaminen on suurta huvia alle kaksivuotiaiden kanssa. Alle kolmivuotias voi käyttää saksiakin, kunhan ne ovat turvalliset tai leikataan aikuisen valvonnassa. Osaamista lapsista löytyy, osaaminen vain on yleensä jotain muuta kuin malliaskartelua ja "täydellisiä" lopputuloksia.
Meillä ainakin lapset esittelevät töitänsä mielellään vanhemmilleen ja myös toisten vanhemmille. Työt laitetaankin yleensä aina joksikin aikaa esille, jotta niitä voidaan ihalla yhdessä. Kun työt ovat kaikkien nähtävillä, lapset saavat työstänsä palautteen.
Usein olen myös kuullut sanottavan, että vanhemmat eivät arvosta lasten askarteluja, ja ne kulkevat repussa edestakaisin. Meillä lapset arvostavat itse niitä askartelujansa niin, että ei niitä reppuun saa pakata - ne pitää viedä kotiin kädessä, tai ainakin ne pitää antaa sen hakijan käteen!
Totta kai pitää askarella, heti kun pikkuinen osaa vaikka repiä ja liimata. Ja kyllä jokainen omaa työtänsä sitten ylpeänä esittelee :)
VastaaPoistaItse ajattelen samoin, tottakai pienten pitää päästä hommiin muiden mukana. Sama juttu se on kaiken muunkin kanssa, sinne vaan mukaan ja meininkiin. Samalla oppii asioita huomaamattaan.
PoistaMinä ajattelen myös samoin niin askartelusta kuin leipomisestakin. Heti kun lapsi vaan kynnelle kykenee niin mukaan vaan. Siinähän ne taidot karttuu :)
VastaaPoistaLeipominenhan pikkuisista vasta hauskaa onkin, taikinaa on mukava puristella sormissa, eikä haittaa vaikka taikinaa menisi vähän suuhunkin, kun syötäväksi se tarkoitettukin :D
PoistaJoo olen samaa mieltä! Itselläni kohta kolmevuotias ja me tehdään vaikka mitä yhdessä :)
VastaaPoistaTuon ikäisen kanssa on mukava puuhailla jo vaikka mitä, ja lapsi itsekin huomaa oppivansa uusia juttuja.
PoistaLasten kanssa puuhaillessa aika kuluu siivillä. Ei lasten kanssa oleminen ole tylsää, vaikka joskus sitäkin kuulee sanottavan.
MUISTAKAA kysyä, saako lapsen työn laittaa esille päiväkodin tai kerhon seinälle! Yllätytte vastauksista. Niin ja älkää kehuko liikaa, sekin on joskus turhauttavaa lapsesta varsinkin jos oma työ sattuu olemaan huono hänen omasta mielestään!
VastaaPoistaMeillä lapset oikein haluavat laittaa ne työt esille, ja myös huolehtivat perjantaisin (tai milloin on sovittukin) töiden kotiin viemisestä. Meillä lapset myös piirtävät ja askartelevat töitä, jotka haluavat antaa minulle, tai jollekin muulle hoitajalle, lapselle tai vaikkapa toisen lapsen vanhemmille.
PoistaTuosta kehumisesta: aina löytyy jotakin hyvää sanottavaa, ja tosi kriittiseltä lapselta voi kysyä, mikä lapsen mielestä työssä on parasta.
Itse olen sitä mieltä, että nämä esille laittamiset ja töiden tarkastelut opettavat myös lasta monella tapaa.