Viime viikko meni lomaillessa, ja kuvittelin tekeväni kaikki lm-opintoihin liittyvät tehtävät loman aikana, mutta sitten niitä tehtäviä olikin ilmaantunut verkkosivuille vähintään tuplasti siihen nähden kuin alunperin oli näkyvissä. Oli ollut jotain teknisiä ongelmia palvelimella tai jotain... Joten tehtäviä riittää vielä pariksi viikoksi.
Opiskelija oli sitten pari viikkoa ihan vaan tutustumassa perhepäivähoitajan työhön, nyt on sitten tutustumassa työhön ryhmishoitajan näkökulmasta. Tällainen tutustuva opiskelija olikin itselleni aivan uusi tuttavuus, kun yleensä näille oppimisjaksoille asetetaan jonkinnäköisiä tavoitteita, niin nyt niitä tavoitteita ei ollut vaan opiskelija oli ihan vaan puhtaasti tutustumassa työhön. Seuraavaksi opiskelijan olisi tarkoitus tulla keväällä vähän pidemmäksi ajaksi ja samalla suorittaa myös opintoihin kuuluva Varhaiskasvatus-osion näyttö.
Opiskelijan kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta jäin miettimään omaa työtäni, sitä miltä se näyttää ulkopuolisen silmin?
- Ensinnäkin, vaikutan kuulemma siltä, ettei minulla ole kiire. Miten pystyn olemaan ja tekemään asioita ihan rauhassa vaikka ympärillä on täysi hälinä?
- Oikeasti, minullahan ei olekaan kiire minnekään, asioiden tekemiseen on aikaa koko työpäivän ajan - ja yllätys, yllätys asiat sujuvat paljon helpommin, kun ei yritä hoputtaa lapsia, vaan asioille varataan riittävästi aikaa. Jotta jokaisella lapsella on aikaa suoriutua tehtävistään, oli se sitten pukemista, syömistä tai leikkimistä, hoitajan täytyy tuntea lapsiryhmänsä lasten yksilölliset tarpeet... joku tarvii enemmän aikaa kuin toinen.
- Toiseksi, miten saan kulumaan sen ajan kun lapset nukkuvat?
- Kummasti sitä oppii hyödyntämään sen hiljaisen ajan kun lapset nukkuvat, tiskikone saattaa odottaa täyttäjäänsä, välipala tekijäänsä, paperitöitä riittää... mutta toisaalta mitä kauemmin tätä työtä on tehnyt, sitä enemmän on oppinut myös hyödyntämään hiljaisen ajan omien akkujen lataamiseen. Opiskelija tylsistyi ensimmäisenä päivänä, kun lapset nukkuivat, joten seuraavana päivänä kaivoin kaapeistani erilaisia kirjoja, oppaita, monisteita yms. materiaalia luettavaksi... ei enää käynyt aika yhtään niin pitkäksi...
- Kolmanneksi, lapsethan leikkivät keskenään, eikö koko ajan pidä olla keksimässä tekemistä?
- Silloin kun ryhmä toimii, lapset leikkivät hienosti keskenään, eikä siinä tarvita aikuista kapellimestarina... Aikuisen tehtävänä on silloin järjestää aikaa ja antaa lasten leikkiä, aikuinen jää silloin tarkkailijan ja leikin ruokkijan asemaan... Ohjatulle toiminnalle jää silti ihan riittävästi aikaa, ja meillä lapset osaavat itsekin pyytää pelaamaan, askartelemaan, laulamaan jne. Ja aika paljon me näitä asioita lapsilähtöisesti tehdäänkin, muiden juttujen lomassa.
Hauskaa viikon alkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti