Näin koulujen ja päivähoitopaikkojen jäädessä kesälomille ilmestyy joka vuosi erilaisille keskustelupalstoille kysymyksiä siitä, pitääkö lasten hoitajia tai opettajia muistaa jotenkin, ja jos haluaa muistaa, niin miten? Mielipiteitä on varmasti lähes yhtäpaljon kuin niistä kirjoittavia, joten tässäkään kysymyksessä ei sitä ainoaa oikeaa vastausta ole.
Se viedäänkö hoitajille tai opettajille lahjoja tai kortteja riippuu varmasti ihmisten omasta persoonasta, mutta myös siitä asutaanko millaisessa paikassa. Jotenkin itsestä ainakin on aina tuntunut selvältä, että meidän lapset veivät opettajilleen pieniä lahjoja ja kortteja ala-asteiässä. Samoin nuorimman lapsemme hoitaja sai lahjan kun hoitosuhde päättyi, vaikka lapsi ei ehtinyt hoidossa olla kuin osa-aikaisesti parin kuukauden aikana.
Itse annan hoitolapsille joulu- ja syntymäpäivälahjoja ja joskus jotain pientä kuten tarroja tms. myös arjen keskellä. Lapset saavat myös hoidosta pois jäädessään muistoksi oman kirjasen, jossa on talletettuna kuvia ja lasten töitä hoitovuosilta, viime vuosina lapset ovat saaneet myös ihan omalla nimellä varustetun kangaskassin, jossa voi kuljettaa vaikka luistimia kouluun.
Itsekin hoitajana saan lapsilta ja heidän perheiltään muistamisia usein juuri jouluna tai kesäloman alkaessa, ja yleensä myös silloin kun joku jää hoidosta pois.
Lahjoja on toki kiva saada, mutta kyllä se paras lahja on se kun saa halauksen ja sen sanallisen kiitoksen tai vaikkapa lapsen tekemä kortti, kuten eilen esikouluun menevältä hoitolapselta. Korttiin lapsi oli piirtänyt hoitajan kuvan ja sisällä oli lapsen itse kirjoittamana kiitos hoidosta 
. Lisäksi äiti oli kirjannut sisarusten välisen keskustelun korttien teon keskeltä. Kortista kuva yllä, hoitajan nimi muutettu.
. Lisäksi äiti oli kirjannut sisarusten välisen keskustelun korttien teon keskeltä. Kortista kuva yllä, hoitajan nimi muutettu.
Kaunis kiitos siis kaikille, jotka tekevät työtä lähimmäistensä parhaaksi! Työnne on todella arvokasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti