Puhinaa...

Tänään lähdettiin taas lasten kanssa luistelemaan. Pakattiin luistimet ja kypärät pulkkiin ja käveltiin n. kilometrin matka kentälle. Perille päästyämme pettymyksemme oli aikamoinen, kun miehet alkoivat jäädyttää kenttää juuri kun saimme luistimet jalkaan ja pääsimme jäälle. Saimme kuitenkin luistella kentän toisessa päässä samalla kun kenttää jäädytettiin toisesta päästä alkaen. Kysyinkin sitten miksi kenttää pitää juuri silloin jäädyttää kun sille olisi käyttöä, niin vastauksena oli vain, soittakaa esimiehelle, joka päättää asiasta ja kellonajoista. Saman kehotuksen sain kysyessäni lähes mitä tahansa. Asiaa jonkin aikaa selviteltyämme pääsin sellaiseen käsitykseen, että jos on kunnan palkkalistoilla ja mies, ei tarvi käyttää aivoja eikä inhimillisyys tai joustavuuskaan ilmeisesti ole työntekijältä vaadittavia ominaisuuksia.

Ehdimme kuitenkin luistelemaan n. puolituntia, joka oli noin puolet ajattelemastamme ajasta, kunnes lähdimme kotia kohti. Kotiin päästyäni soitin sitten kentän jäädyttäjien esimiehelle, joka ystävällisesti kertoi kentän huoltopäivien olevan maanantai ja perjantai (tätäkään ei voitu meille kertoa kentällä), mutta jos haluamme voimme varata ulkokentän käyttöömme haluamaamme aikaan (tästäkään vaihtoehdosta ei tietenkään voitu meitä informoida kentällä, eipä tietenkään). Onneksi kentän jäädyttäjien esimieheltä löytyivät sekä aivot - että ymmärrystä.