Aamulla sattui hauska tilanne koirien kanssa, kun yksi lapsi tuli hoitoon ja näki isomman koiran ovella. Lapsi katsoo hetken koiraa, ja sanoo: "Kasvoks toi toinenkin jo isoks?" Luullen siis pennun kasvaneen viikonlopun aikana isoksi. Isompi koira siis asuu tyttäremme kanssa opiskelupaikkakunnalla, ja hoitolapset eivät siis yleensä isompaa koiraa näe.
Tänään olemme olleet lasten kanssa aamupäivän liikuntahallilla, kuten yleensäkin maanantaiaamuisin olemme. Lapset viihtyivät hallilla hyvin, juoksivat, pallottelivat ja ryömivät tunneleista. Tällä kertaa emme ottaneet esille ollenkaan patjoja, renkaita tai köysiä, vaan lapset liikkuivat tällä kertaa lattiatasolla.
Hallilta lähteissä puhelimeni soi ja siellä tyttäreni ilmoittaa jääneensä ulos lukkojen taakse koiran kanssa. Tyttärellä oli menoa ja eikä siis voinut odottaa meidän tuloa, joten lähtivät sitten meitä vastaan hallille. Me otimme koiran mukaamme ja tytär jatkoi asioilleen. Aika moinen homma oli saada iso, reilu vuoden vanha koira ymmärtämään, että nyt se lähteekin meidän mukaan, eikä tyttären. Asiaa ei auttanut myöskään se, ettei koiraa ole talutettu koskaan rattaiden vieressä tai että se yrittää tällä hetkellä paimentaa autoja. Loppu matka sujui ihan hyvin, kun koira tajusi, että turha on vetää, ja tassuja ei kannata laittaa rattaiden renkaiden eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti