Yritän tässä vähitellen tyhjennellä kaappeja vanhoista tavaroista, ja eilen illalla vastaani tuli kasa säästämiäni vanhoja papereita. Yksi tällainen paperi veti suuni muistoista hymyyn.
Vuosia sitten hoidossani oli useita samanikäisiä lapsia, joilla ei oikein mikään toiminut, joten päivät olivat yhtä nahistelua ja hoitajakin vaikutti vanhalta, paikalleen pysähtyneeltä gramofonilta.
Kerran sitten taas istuttiin keittiön pöydän ääressä miettimässä miten asia saataisiin ratkaistua, ja miten myös muistettaisiin mitä on sovittu. Keksin sitten, että kirjoitetaanpa säännöt oikein näkyville. Pyysin lapsia kertomaan mitä sääntöjä hoidossa on ja hyvinhän he tiesivät ja muistivat. Pitkän pohdinnan jälkeen yksi lapsista halusi ehdottomasti lisätä vielä yhden säännön:
Saa halata
Nämä säännöt sitten laitettiin seinälle, ja vaikka lapset eivät lukea osanneetkaan, niin aina kun tuli ristiriitoja joku juoksi "lukemaan" säännöistä, mitä oltiinkaan sovittu. Tämä toimi silloisen ryhmän kanssa hienosti, ja suurimmat riidat saatiin sovittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti