Mitä perhepäivähoidossa tehdään?

Taas kerran otan kantaan eräällä keskustelupalstalla käytyyn keskusteluun siitä, mitä perhepäivähoidossa tehdään päivän aikana. Kirjoituksissa vilahtelevat käsitteet kodinomaista hoitoa ja normaalia arkea.

Mikä sitten on sitä normaalia arkea? Ja onko normaali arki sama kuin kodinomainen hoito? Kodinomaista hoitoa olen käsitellyt jo niin paljon, etten siihen enää puutu, mutta mitä se normaali arki siis on, jos kerta perhepäivähoidossa eletään normaalia arkea?

Keskustelussa tulee selvästi esille myös se, että osan hoitajien(?) mielestä esim. askartelu tai muu ohjattu toiminta ei kuulu normaaliin arkeen, vaan normaali arki on lähinnä lasten leikkiä ja pitkiä ulkoiluja. Eipä silti, molemmat ovat todella tärkeitä lapsille, ja niiden kuuluukin olla suuressa osassa hoitopäivää. Lapset kuitenkin vietävät suuren osan valveillaoloajastaan hoidossa, lisäksi yleensä myös sen ajan jolloin lapsen aivot ovat vastaanottavaisemmillaan. Lapsen ollessa virkeimmillään on lapsen helppo oppia uusia taitoja, kuten vaikkapa pukemista, laulamista, leikkimistä ja kädentaitoja.

Keskitynkin nyt niihin kädentaitoihin. Osa hoitajista(?) on sitä mieltä, ettei kädentaitojen opettaminen lapselle kuulu normaaliin arkeen. Minulle käsillä tekeminen on osa minua ja olen opettanut sitä myös lapsille. En kuitenkaan tarkoita, että lapsia pitäisi jotenkin "pakottaa" askartelemaan, vaan yleensä lapset nauttivat omin käsin valmistetuista pikku jutuista ja ylpeänä esittelevät niitä vanhemmilleen. Pienimmätkin lapset yleensä nauttivat vaikkapa maalaamisesta ja hieman isommat leikkaamisesta. Lähempänä kouluikää lapsia kiinnostavat vaikkapa esim. ompeleminen tai virkkaaminen. Lisäksi kaiken ikäiset lapset nauttivat ruoanlaitosta ja leipomisesta, jotka myös ovat eräänlaisia kädentaitoja. Askartelemisen tarkoitus ei tietenkään ole se aikuisen mielestä täydellinen kopio vaan se ihan oikeasti lapsen tekemä tuotos vaikka se sitten olisi  aikuisen mielestä millainen töherrys tahansa.

Ei aikuislähtöinen toiminta mielestäni ole läpensä turhaa tai tuomittavaa, koska lapsi ei täysin itsenäisesti pysty opettelemaan ihan kaikkea, kyllä aikuisen neuvontaa ja opastusta tarvitaan ihan kaikessa... siinä normaalissa arjessakin.