Omassa työssäni on tärkeää tehdä yhteistyötä sekä vanhempien että muiden hoitajien kanssa.
Lapsen tullessa tutustumaan, tarkkailen lapsen ja vanhemman yhteistoimintaa ja kyselen perheen tavoista liittyen esim. nukkumiseen, syömiseen, lasten mielenkiinnon kohteisiin ja kerron mitkä ovat hoitopaikan tavat. Yhdessä vanhempien kanssa sovimme asioista, jotka tehdään erilailla hoidossa ja kotona, usein tällainen asia on päiväunet. Näiden ja aiempien hoitolasten vanhempien kanssa on sovittu, että kaikki lapset tulevat päiväunihuoneeseen, kuuntelevat sadun ja lepäävät sen aikaa kun he, jotka vielä tarvitsevat unensa ovat nukahtaneet. Vanhempien kanssa on sovittu jokaisen lapsen kohdalla millä perustein lapset nukkuvat tai ovat nukkumatta. Samoin vanhempien kanssa on sovittu, mitä tehdään, jos lapsi, joka ei yleensä päivällä nuku, nukahtaa.
Joskus kuitenkin vanhempien ja hoitajan tai yhteiskunnan arvot ovat ristiriitaisia. Tällöin ollaan tilanteessa, jossa asioita pitäisi voida käsitellä lapsen parasta ajatellen. Voiko hoitaja opettaa lapselle arvoja, joita vanhemmat lapselleen välittävät, jos perheen arvomaailma selkeästi on erilainen kuin hoitajan tai yhteiskunnan? Haluammeko välittää lapsille kovia vai pehmeitä arvoja?
Monet vanhemmat haluavat lastensa olevan sosiaalisia ja toisensa huomioonottavia, mutta kuitenkin kotoa on annettu malli saada ”heti kaikki mulle tänne”. Lapsille annetaan valtaa asioissa, jotka eivät voi olla lapsen päätettävissä, ”täytyykö ulos pukea pakkasella takki vai ei?”. Näissä tilanteissa vaaditaan hoitajalta taitoa perustella valintojaan ja verrata niitä perheen valintoihin. Yhteisesti asioista puhumalla yleensä päästään molempia tyydyttävään ratkaisuun.
Hoitajana en koe voivani astua vanhempien varpaille edes lapsen edun nimissä, ellei kyse ole esim. selkeästi lasten suojelullisesta tarpeesta. Mielestäni kaikki mitä päivän aikana hoidossa tehdään, täytyy tehdä vanhemmille tiettäväksi mahdollisuuksien mukaan etukäteen ja päivän ”yllättävät” tapahtumat kerrotaan lasta haettaessa.
Lapsia kohdellaan samanvertaisina riippumatta vanhemmista, perhetaustasta tai esim. uskonnosta, nämä asiat tavallaan ovat vain taustatekijöitä, ja lapsi kohdataan sellaisena kuin hän itse on.
.