Tänä vuonna lasten paketeista löytyy pääosin ostolahjoja, yksi itsetehtykin mukaan mahtui. Yhden ennen muita lomalle jääneen lahja kuvasta puuttuu, hänelle ostin puisen prinsessapalapelin, kun on juuri meillä palapelejä oppinut kokoamaan. Vanhimmalle lapselle ostin väri- ja grafiittikynät sekä luonnoslehtiön, jotta saa piirtää mahtavia piirrustuksiaan. Pienimpien paketteihin sujahti leikkikaluja; auto ja nuken peitto sekä tyyny. Perheiden joulumuistamiseksi leivoin maustekakut ja lisäksi laitoin pakettiin purkillisen sytykesipsejä sekä kortin.
Taas on se aika vuodesta, että tontut kurkkivat ikkunoista, joka tietysti aiheuttaa meille aikuisille paineita siitä kenelle kaikille annetaan lahjoja vai annetaanko ollenkaan.
Erilaisilla forumeilla mietitään lahjoja päiväkodin väelle, hoitajalle tai koulun opettajille. Näissä keskusteluissa on selkeästi erilaisia katsantokantoja asiaan; on niitä, jotka antavat itsetehtyjä (tai lapsen tekemiä) lahjoja ja sitten niitä, jotka ostavat lahjat kaupasta, lisäksi on vielä ryhmä, jotka eivät anna lahjoja ollenkaan. Jokainenhan tekee tosiaan valintansa itse, ja se kaikille suotakoon, mutta miksi närkästyä siitä jos joku haluaa lahjoja antaa tai olla antamatta? Jos ei oikeasti ole antamassa lahjaa lapsensa opettajalle tai hoitajalle, niin miksi sitten pitää mennä sinne lahjavinkkejä pyytävään ketjuun kertomaan mielipidettään? Tai vastaavasti jos joku kertoo, ettei aio lahjaa antaa, niin sitten sekään ei ole hyvä.
Itse pidän lahjojen antamisesta ja annan niitä juuri niille ihmisille joille haluan. Monesti annan itsetehtyjä lahjoja, mutta ajanpuutteen vuoksi lahjoina tulee annettua paljon myös ostettuja lahjoja. Antamani lahjat eivät yleensä ole arvokkaita, mutta pyrin antamaan lahjoja, jotka ovat jollain tavalla hyödyllisiä saajalle: syötävää, juotavaa, käyttöesineitä... tai no rehellisyyden nimissä joskus paketteihin sujahtaa myös ihan turhaa, mutta toivottavasti silmäniloa ja hyvää mieltä tuovaa tavaraa.
Tärkeänä pidän myös sitä, että lapsille annetaan ihan konkreettisia lahjoja, aikuisille annettavat lahjat sitten niitä suihinkatoavia tai aineettomia lahjoja. Myös erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöjen aineettomat lahjat ovat hyvä vaihtoehto aikuisille ja teineille, joilla on jo kaikkea. Näissä lahjoissahan ideana on antaa niille joilla ei ole juuri mitään, sitä mitä he kipeimmin tarvitsevat, kuten suojaa, lääkkeitä tai ruokaa.
Joulu on perinteisesti antamisen aikaa, ja muistan kuinka lapsena osa meidän perheen joulua oli Pelastusarmeijan joulupadat, jonne aina jotakin tavaraa lahjoitettiin. Mitä lahjoitimme sitä en enää muista, mutta kait se antaminen on jäänyt jotenkin perintönä itselle. Meillä ei koskaan kotona ollut tapana antaa rahalahjoja, vaan lahjat annettiin ihan oikeasti lahjoina. Itsekin olen tätä tapaa noudattanut hyvin pitkälle, ja edelleenkin olen sitä mieltä lahjoista, että vaikka lahja olisi kuinka vaatimaton tahansa, niin jos se on saajalleen valittu, niin silloin on lahja aina rahallista arvoansa arvokkaampi.
Joten ollaan kiitollisia niistä kaikista lahjoista, jotka tänäkin jouluna saamme, ja muistetaan lähimmäisiämme juuri siten kuin haluamme.
Marraskuu on hujahtanut loppuun ihan huomaamatta, ja perjantaina alkaa jo joulukuu ja joulun odotus. Mitä sitten marraskuun aikana on meillä tapahtunut?
Marraskuun aikana olemme valmistautuneet jo vähän itsenäisyyspäivän juhlintaan askartelemalla pöytäkoristeiksi kynttilöitä ja harjoittelemalla joulujuhlan esityksiä. Tänään on sitten juhlittu ensimmäiset itsenäisyyspäivän juhlat, joissa
kaikki lapset pääsivät soittamaan mitä erilaisimmilla soittimilla ja
vähän liikkumaankin päästiin. Ainoa huono puoli oli se ettei taaskaan
järjestäjät olleet ymmärtäneet, miksi hoitajilta tulee toiveita jonkin
asian järjestämiseksi. No, loppujen lopuksi ihan kiva juhla, vaikka
aluksi tuntui, että ei näiden pienten kanssa tule hommasta yhtään
mitään.
Tässä kuussa olemme myös retkeilleet, ja teimme vähän normaalia pidemmänkin retken matkustamalla läheiseen isompaan kaupunkiin ihmettelemään miten siellä valmistaudutaan jouluun. Tällä kertaa teimme retken ensimmäistä kertaa ihan julkisilla liikennevälineillä, eli linja-autolla.Ihmiset olivat linja-autossa tosi ystävällisiä lapsille ja kovasti kyseltiin minne ollaan matkalla. Lopulta käveltyämme tuulessa ja tuiskussa paikalliselle joulupihalle ja siellä sijaitsevaan kahvioon lapset pääsivät syömään omia eväitä kahvioon, vaikka se ei normaalisti heillä ollutkaan sallittua. Kahvion henkilökunta oli todella ystävällistä, ja ostettiin me toki aikuisille kahvia/teetä ja jotain hyvää siihen mukaan ja lapsillekin ostettiin eväiden päälle vielä keksit. Syömisen jälkeen mentiin katsomaan talliin eläimiä, jotka olivat jääneet sisälle huonoa keliä viettämään. Ja vaikka sää ei meitä juurikaan suosinut, niin päivä oli kuitenkin lapsista kiva. Olikohan sillä mitään merkitystä, että lopuksi käytiin Mäkkärissä syömässä?
Jotkut järkevät ihmiset kuulemma ymmärtävät, ettei lasten askarteleminen lomalla tai koulutuksessa ollessa oikein etänä onnistu. Tämä hoitaja nyt ei vaan tosiaankaan ole ollut kovin järkevä viimeaikoina, eli meillä on sitten tällä viikolla tehty töitä olan takaa, jotta ollaan saatu isänpäivälahjat ja -kortit tehtyä. Loppujen lopulta viimeistelimme töitä vielä 10min ennen lasten hakua, mutta niin vain lapset pääsivät lähtemään kotiin "salaisuudet" pienissä pusseissa keikkuen.
Viikon retkipäivää vietimme pienessä tihkusateessa meille ihan uudessa paikassa, jossa olikin toisten lasten rakentama risumaja ja päästiin myös lämmittelemään nuotion ääreen. Evääksi oli pakattu perunoita ja jauhelihakastiketta sekä tuoreita kasviksia, maitoa ja leipää. Ruoan lisäksi paistettiin lapsille vielä nakkeja, kun kerta nuotiolla oltiin. Retkelle lähteissä vähän kyllä mietitytti kuinkahan ehditään takaisin ennen kuin varahoitaja tulee laittamaan lapsia nukkumaan, kun olin menossa vielä päiväkodille tapaamiseen heti puolen päivän jäljestä. Hyvin kumminkin ehdittiin, eikä edes kiirettä tullut. Varahoitaja kyllä ihmetteli mistä ollaan tulossa, kun kerta ollaan jo ehditty syödäkin.
Joulukuu lähenee ja Suomi täyttää 100v, jota juhlimmekin sitten lasten kanssa sekä meidän omassa pph-tiimissä että koko varhaiskasvatuksen yhteisessä juhlassa. Omaa juhlaamme varten askartelemme vielä joitakin perinteisiä koristeita kuten itsenäisyyspäivän kynttilöitä, lippusiimoja sekä paperilenkkiketjuja. Lisäksi myös koko kaupungin yhteistyössä on ideoitu kuinka satavuotias itsenäisyys näkyy katukuvassa.
