Maanantain sattumuksia

Aamulla sattui hauska tilanne koirien kanssa, kun yksi lapsi tuli hoitoon ja näki isomman koiran ovella. Lapsi katsoo hetken koiraa, ja sanoo: "Kasvoks toi toinenkin jo isoks?" Luullen siis pennun kasvaneen viikonlopun aikana isoksi. Isompi koira siis asuu tyttäremme kanssa opiskelupaikkakunnalla, ja hoitolapset eivät siis yleensä isompaa koiraa näe. 

Tänään olemme olleet lasten kanssa aamupäivän liikuntahallilla, kuten yleensäkin maanantaiaamuisin olemme. Lapset viihtyivät hallilla hyvin, juoksivat, pallottelivat ja ryömivät tunneleista. Tällä kertaa emme ottaneet esille ollenkaan patjoja, renkaita tai köysiä, vaan lapset liikkuivat tällä kertaa lattiatasolla.

Hallilta lähteissä puhelimeni soi ja siellä tyttäreni ilmoittaa jääneensä ulos lukkojen taakse koiran kanssa. Tyttärellä oli menoa ja eikä siis voinut odottaa meidän tuloa, joten lähtivät sitten meitä vastaan hallille. Me otimme koiran mukaamme ja tytär jatkoi asioilleen. Aika moinen homma oli saada iso, reilu vuoden vanha koira ymmärtämään, että nyt se lähteekin meidän mukaan, eikä tyttären. Asiaa ei auttanut myöskään se, ettei koiraa ole talutettu koskaan rattaiden vieressä tai että se yrittää tällä hetkellä paimentaa autoja. Loppu matka sujui ihan hyvin, kun koira tajusi, että turha on vetää, ja tassuja ei kannata laittaa rattaiden renkaiden eteen.

Luistelemassa

Perjantaiaamuna pakkasimme luistimet ja kypärät pulkkaan ja lähdimme toisen perhepäivähoitoryhmän kanssa kentälle luistelemaan. Lapset viilettivät jäällä lähes puolitoista tuntia. Osa lapsista osasi luistella jo ennestään, mutta nekin jotka vielä eivät olleet ehtineet opettelemaan menivät hallilta lainattujen tuolien kanssa todella hyvin. Lapset olivat reissusta tosi innoissaan, ja kun lähteissä kysyttiin tullaanko uudelleen, kaikki olivat valmiita uuteen reissuun.

Reissun jälkeen lapsille maistuikin ruoka hyvin ja päiväunet maittoivat jokaiselle. 

Herra Huu, kukas muu

 Ovi narahtaa...
 Lankku kolahtaa...
 Veitsi välähtää...
 ja sisään astuu kukas muu
 kuin pieni itsevarma
 Herra Huu

Rakastetun Herra Huun seikkailut nyt yksissä kansissa! Herra Huu, kukas muu sisältää teokset Herra Huu, Herra Huu muuttaa ja Hraa Huu saa naapurin. Pieni musta merkillinen Herra Huu on saavuttanut kansainvälistäkin mainetta, teoksia on julkaistu lukuisilla eri kielillä. Hannu Mäkelän hellyyttävä piirroshahmo on seikkaillut myös useissa teatteriesityksissä.

Kirjoittanut ja kuvittanut: Hannu Mäkelä
Kustannus: Kustannusosakeyhtiö Otava 1986

Herra Huu -kirjojen alkuperäiset ilmestymisvuodet: Herra Huu 1973, Herra Huu saa naapurin 1974, Herra Huu muuttaa 1975

Herra Huu -kirjat kuuluvat omaan lapsuuteeni, ja ovat niitä kirjoja joita juuri lukemaanoppineena ahmin päivittäin. Herra Huu vaatii kuulijaltaan hivenen huumorintajua, koska Herra Huu on todellakin hieman erilainen lastenkirja. Kirjassa päästään mukaan Herra Huun arkeen ja seikkailuihin.

Vieraita vai ei?

Eräällä keskustelupalstalla on keskusteltu siitä, saako perhepäivähoitajalla käydä päivän aikana vieraita. Keskustelua on tietysti puolesta ja vastaan ja onpa joku hoitaja ilmoittanut, että heillä on ohjaaja oikein kieltänyt vieraiden vastaanottamisen työaikana.

Omasta mielestäni kysymys pitäisi oikeastaan kuulua: Millaisia vieraita voi päivähoitopäivän aikana vierailla hoitajan kotona? Miksi vieraat sitten olisivat kiellettyjä päivän aikana? Hoitajan työnä on tietysti ensisijassa hoitaa lapsia, jotka ovat hänen luonaan hoidossa, joten ainakin minun on aika vaikea kuvitella esim. kestitseväni ketään "vierasta" työpäiväni aikana. Luonnollinen raja syntyy siis jo siitä, että mikä päivän aikana tapahtuvan vierailun tarkoitus on. Mielestäni ei voi olla kovinkaan tarkoituksen mukaista jos hoitaja kahvittelee työaikana lasten jäädessä esim. ilman valvontaa. 

Toisaalta taas vierailun tarkoituksena voi olla jokin ihan muu kuin kahvittelu. Voidaan esimerkiksi  sopia toisen hoitajan kanssa yhteisestä sisäleikkipäivästä, askarteluhetkestä, tai vaikkapa satuhetkestä. Mielestäni tällaiset vierailut ovat varmasti lasten mieleen ja lapset oppivat samalla toimimaan vähän "vieraampienkin" lasten ja aikuisten kanssa. Myös yhteiset juhlat voisivat piristää arkea. Leikkideittejä voi mielestäni sopia myös jonkun lähistöllä asuvan kotiäidin kanssa, kunhan vai sitten muistaa, että hoitajaa koskee salassapitovelvollisuus hoitolasten asioista. Myös vierailun ajankohta pitää olla lapsille soveltuva, jotta esim. päiväunia tarvitsevat lapset saavat lepohetkensä.

Ja sitten siihen ohjaajan kieltoon. Jos esimies määrää jotakin, on sitä toki noudatettava, mutta ihan hulluihin asioihin ei tarvitse suostua. Esimies ei siis ihan oikeasti voi päättää siitä, voiko muu perhe kutsua kotiinsa kavereitaan, kuten omat koululaiset saattavat tehdä, tai puoliso voi kestitä kotonaan ihan ketä haluaa. Hoitajan tehtäväksi tässä tosin jää se, että hoitaja on vastuussa hoitolapsien psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista koko hoitopäivän ajan. Hoitaja siis vastaa siitä, mitä ja miten se oma perhe siellä kotona käyttäytyy hoitolasten aikana.

Kuulumisia

Tällä viikolla olemme olleet lasten kanssa maanantaina liikuntahallilla, ja koko kävelymatkan lapset kertoivat lomastaan ja joulusta ja joululahjoista suu vaahdossa. Eli kiva loma oli kaikilla ollut ja pukkikin oli tuonut lahjoja eikä ollenkaan risuja, vaikka yksi lapsi ennen joulua kovasti jännittikin jotta tuleekohan niitä risuja kun äiti on joutunut aika paljon lasta komentamaan. Iltapäivällä sitten maalasimme vesiväreillä oikein komeita taideteoksia.

Tiistaina ohjaaja oli ryhmässämme koko päivän ja lapset käyttäytyivät koko päivä ihan omituisesti, siis aivan kuin kiiltokuvaenkelit, joka tässä ryhmässä on siis tosi omituista. Ryhmän lapset ovat siis yleensä aika kova äänisiä, ja muutenkin äänessä koko ajan, jotta jos haluaa äänensä kuuluviin, pitää oikein sanoa, että minulla on nyt asiaa, josko kaikki kuuntelisivat .

Keskiviikon aamupäivällä olimme leikkipuistossa leikkimässä, kuten yleensäkin keskiviikkoisin. Veimme mennessämme lelulaatikkoon lisää liukureita, ja olihan meillä mukana muutama pulkkakin, joilla lapset laskivat pieneltä mäennyppylältä alas.

Tänään olemme aamupäivän laskeneet pulkilla mäkeä ihan omassa pihassa, joka toistaiseksi onkin lähes ainoa asia jota keskeneräisessä pihassamme voi tehdä.

Ja sitten se jännittävin asia koko viikolla: lapset ovat ihan ihastuneita uuteen koiranpentuun. Eilen pitikin jo kodinhoitohuone rauhoittaa pennun "huoneeksi", kun sen pennun perässä pitäisi olla koko ajan, eikä toinen sitten millään malttaisi esim. mennä nukkumaan. Vastaavasti pennulla ei ole mitään asiaa lasten leikkihuoneeseen. Suuri kilpailun aihe on myös se, kenen antamalla lelulla pentu haluaa leikkiä.

Kuvassa muuten pentu leikkii meidän isomman koiran kanssa, vielä täytyy pennun kasvaa aika paljon ennen kuin on "isoveljensä" kokoinen.

Lomalla

Lomaa on viikko takana ja vielä viikko edessä.

Ennen joulua meille kotiutui tuollainen pieni karvariiviö, vähän niinkuin "vahingossa". Karvakorvaa on kyllä haluttu ja odotettu siitä asti kun tytär muutti isomman karvakasan kanssa opiskelu paikkakunnalle. Tarkoitus oli kuitenkin ottaa koiruus vasta ensi syksynä, mutta nyt meille tarjottiin mahdollisuutta ottaa poika erittäin mielenkiintoisesta pentueesta.

Lomalla onkin hyvä opettaa riiviötä sisäsiistiksi, ja eipä tuo paljon sisälle ole tehnytkään. Hoitolapsille riiviö tulee ensi viikolla yllätyksenä, ja hoitajaa jännittää jo nyt vähän.