Tauti iski

Pari viimeistä päivää on mennyt mahataudissa kärvistellessä, eikä olo tänäänkään vielä ihan normaali ole.

Ensi viikolla olen pari päivää lomalla, joten keskiviikkona sitten taas tehdään töitä.

Meidän lintulauta on muuten sittenkin lintulauta. Tänään siellä vieraili fasaaneja, joita ei ole näkynyt moneen vuoteen. Laudalla kävi pari kanaa, mutta kukkoa ei näkynyt missään, sääli, on se vaan niin kaunis lintu.

Tervetuloa!

Tervetuloa lukemaan blogiani osoitteeseen http://www.ipanailoa.vuodatus.net/ .

Viimeisimpiin kirjoituksiin pääset suoraan viereisistä linkeistä.

Toivottavasti viihdyt seurassamme.

TV?

Jälleen kerran keskusteluun on noussut kysymys television katsomisesta hoitopäivän aikana, joten kirjoitanpa minäkin siitä muutaman sanasen.

Ensimmäinen lapsuuden muistikuvani televisiosta on vuoden 1969 kuustudio, jossa seurattiin Neil Armstrongin astumista kuun kamaralle. Muistan kuinka heräsin ja hiippailin olohuoneen nurkalle salaa kurkistelemaan tätä ihmettä.

Nykypäivänä televisiosta tulee tunnista toiseen taukoamatta erilaisia ohjelmia, toisin kuin omassa lapsuudessani, jolloin televisiosta tuli ohjelmia vain iltaisin, ja varsinaiset lasten ohjelmat alkoivat vasta Pikku Kakkosen myötä v. 1977. Pikku Kakkosta katselimme mieluusti vaikka olimme jo pikku koululaisia ja ensimmäisistä Pikku Kakkosista muistan Lasse Pöystin kertoman iltasadun, johon Pikku Kakkonen päättyi. Pikku Kakkosen lisäksi muistan katsoneeni televisiosta joulukalenteria, jota odotettiin aina innolla. Television katselu oli kuitenkin jotain uutta ja ihmeellistä, eikä ollenkaan jokapäiväinen asia.

Nykylapsille televisio kuuluu elämään ja lapsista on hivenen outoakin ajatella, että televisiosta ei aina avattaessa tullut lasten ohjelmia, tai että lähetykset olivat mustavalkoisia. Vielä oudompaa lapsista on se, että ennen ei ollut videoita, dvd- tai blue ray-elokuvia, joita olisi voinut katsoa aina halutessaan.

Mitä lapset sitten nykyisin katsovat televisiosta? Lapsia kuunnellessa mieleen tulee se, että koska televisio suoltaa ohjelmaa ympäri vuorokauden niin päätös, siitä mitä lapset katsovat, on meidän aikuisten vastuulla. Moni lapsi katsoo aika paljon televisiota kotona, ainakin omien puheidensa mukaan. Katsotaan Salkkareita, Duudsoneita, Parhaita kotivideoita, ja paljon paljon muuta. Lisäksi lapset katsova paljon erilaisia tallenteita lasten ohjelmista.

Pitääkö sitten hoidossa vielä katsoa televisiota? Riittääkö siihen edes aikaa? Päivähoito pitäisi kuitenkin olla varhaiskasvatusta, joten jos televisiota katsotaan, niin eikö sillä pitäisi olla  jokin tarkoitus lapsen kasvatuksen ja kehityksen kannalta? Kuinka usein sitä televisiota sitten katsotaan, jos katsotaan? Ja erityisesti mitä sieltä katsotaan? Ja sitten vielä se tärkein kysymys: mikä vaikutus vanhempien mielipiteellä on?

Tautia liikkeellä



Jaa, mikä vessapaperi? En mä vaan mitään ole tehnyt!

Meillä on mahatauti kaatanut väkeä sänkyyn tällä viikolla ensin yksi lapsista oli oksentanut maanantai-iltana ja eilen aamulla seuraava lapsi oksensi täällä hoidossa, joten kotiin oli lähdettävä. Nyt vaan mielenkiinnolla odotellaan käydäänkö kaikki läpi mahatauti. Viime viikolla lapsilla vuosi nenät ja oma olo on ollut tukkoinen tällä viikolla. Hoidossa siis yleensä vain pari lasta kerrallaan tällä viikolla.

Eilen olimme lasten kanssa ulkona ja otimme myös koiran mukaan kun lähdimme pellolle. Pellolla emme kuitenkaan kauaa viihtyneet, koska tuuli oli aivan hirmuinen aukealla pellolla ja yksi lapsista sanoikin kasvojen jäätyvän. Tutkittiin sitten kaikki tienpientareet takaisin tullessa.

Lisäsin yhden uuden ohjeenkin tuonne ruokaohjeet-sivulle. Yllättäen tuli lasten mielestä niin hyvää, että sekin lapsi, joka ei koskaan maista mitään uutta ruokaa, söi tätä ruokaa oikein mielellään.

Ryhmästäni

Aina välillä saan kyselyjä ryhmästäni, mutta en niihin kaikkiin halua tai edes voi vastata. Askartelujen kohdalla olen usein kertonut minkä ikäiset lapset ovat työt tehneet, ihan vain suuntaa antavaksi tiedoksi siitä, minkä ikäisen kanssa askartelua voisi yrittää tehdä.

Meillä lapset ovat kaikki alle esikouluikäisiä, koska eskarit ovat hoidossa omissa ryhmissään. Omassa ryhmässäni lapset ovat 1-5-vuotiaita, joista nuorin vasta aloittamassa hoitoansa.

Miten sitten ryhmä toimii, miten isommat voivat tehdä "isojen" juttuja? Meillä on aika iso talo, joten lapset voivat siirtyä toiseen huoneeseen esim. kokoamaan legoja. Monet asiat meillä tehdään myös pöydän ääressä keittiössä, jolloin on helpompi valvoa, ettei pienimmät käy nappaamassa isompien juttuja. Tällaisia asioita ovat esim. palapelit, magneetit, useat pelit sekä monet "näpertelyä" vaativat hommat, kuten helmet, hamat, reikälevyt jne. Isommat, kauemmin hoidossa olleet lapset osaavat itse hakea tarvikkeita ja myös palauttaa ne takaisin paikoilleen käytön jälkeen.

Toisinaan pienemmät haluavat  tehdä samoja asioita kuin isommatkin, jolloin itse istun pienemmän vieressä ja puuhailemme tarvikkeilla yhdessä. Pienemmät usein kyllä tyytyvät myös johonkin korvaavaan toimintaan, kunhan vain saavat omasta mielestään olla muiden mukana.  

Lapsen aloittaessa hoidon kerron vanhemmille, että lapset pääsevät alusta asti tekemään asioita itse, meillä pienimmätkin mm. leipovat, maalaavat, muovailevat ja piirtävät sekä tietysti liikkuvat ja leikkivät itse. Ja sitten kun lapsen taidot kehittyvät ja intoa riittää, niin asioita opetellaan ensin turvallisesti yhdessä. Päivän aikana yritän välttää "turhia" rajoittavia kieltoja, jotka saattavat tukahduttaa lapsen luotaisen uteliaisuuden ja sitä kautta jopa hidastaa lapsen kehitystä.

Kiireinen viikko

Tämä viikko on ollut kiireinen, olemme olleet lähes joka aamupäivä lasten kanssa jossain menossa.

Maanataina olimme aamupäivän liikuntahallilla, joskin lähdimme aika ajoissa pois, koska lapsia ja hoitajia oli paljon ja käytössämme vain vain yksi lohko, koska koululaiset käyttivät kahta muuta lohkoa. Onneksi koululaiset eivät olleet ihan aamusta paikalla, joten lapset ehtivät juosta ja kiipeillä kuitenkin ihan riittävästi sille aamulle.

Tiistaina ulkoilimme metsässä, koska oma pihamme on niin jäinen, ettei siinä voi tehdä juurikaan mitään, kun ei voi kaivaa ja juosta ei uskalla, kun kaatuu koko ajan. Onneksi metsässä lumi ei ole tamppaantunut ihan niin tiukkaan. Ja metsässähän lapset viihtyvät vaikka kuinka kauan.

Keskiviikkona olimme kirjaston satutunnilla. Aiheena olivat sarjakuvat.  Tällä kertaa kuulimme tarinoita siitä kun Peppi tulee Huvikumpuun ja Peppi käy sirkuksessa. Lopuksi väritettiin sarjakuvahahmoja ja saatiin tarrat passeihin.

Tänään kävimme valokuvauksessa ja kaikki lapset olivat hienoissa vaatteissaan. Lapset olivat tosi reippaita ja ketään ei edes pelottanut. Toivottavasti kuvista tuli hyviä.