Aamusta pakattiin reppuun pienet eväät ja lähdettiin retkipaikkaa kohti... Ja tokihan kun me olimme kyseessä, niin ihan kaikki ei taaskaan mennyt täysin kuten Strömsössä... olimme ehtineet jo kävellä leikkikentän ohi kun muistin, että mehumukit jäivät... ja kun tällä kertaa mukaan ei lähtenyt edes sitä aina kaiken pelastavaa kollegaa... niin ei kun takaisin. Lopulta jäin lasten kanssa kävelytielle odottelemaan, kun opiskelija loikki ojan yli hakemaan mukit lapsille.
Lopulta pääsimme kommelluksetta retkipaikalle, jossa ensin tarkastimme geokätkömme, jolla olikin käynyt yksi lapsi isineen vierailulla. Muutoin retkipaikkamme oli lähes samassa kunnossa, kuin syksyllä sen jättäessämme. Muutaman roskan keräsimme pois ja kiivettyämme mäen päälle huomasimme, että retkipaikallemme on ilmestynyt kevään aikana jotain uutta... joka nyt tässä jätetään salaisuudeksi, jotta kollegan ryhmän lapset pääsevät myös ihmettelemään, mitä sieltä löytyikään.
Aika metsässä kului sukkelaan, ja pian olikin jo aika nauttia eväät. syömisen jälkeen leikittiin vielä jonkin aikaa ja lähdettiin takaisin hoitopaikkaan. Ruoan jälkeen kaikille lapsille maistuivat päiväunet todella hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti