tiistai 10. syyskuuta 2013

Vaatetuspulmia



Miten ihmeessä me olemme ennen ehtineet ulos? Jotenkin vaan nyt kun ulkona tarvitaan aamuisin vaatetta, niin pukeminen on sujunut tosi nahkeasti. Yleensähän se jolla kestää kauiten aloittaa pukemisen ensimmäisenä, jotta olisi viimeisenä aloittavan kanssa yhtäaikaa valmiina.

Meillä pukeminen sujuu nykyisin suunnilleen näin:

Ensimmäinen lapsi käy vessassa ja alkaa pukea
L1: - Mitä sinne puetaan?
H: - Ulkovaatteet ja lenkkarit.
Lapsi alkaa etsiä vaatteitaan (vaatteet on naulakossa omalla paikallaan), pyörii ympyrää, katsoo kaapista jne. Ottaa lenkkarit ja pukee ne jalkaansa. Tällä välin seuraavat tulevat pukemaan.
L2: - Laitetaanks tänään lenkkarit?
H: - Laitetaan, ja ulkovaatteet myös.
Lapset 2 ja 3 alkavat laittaa ulkovaatteita päälleen.
L1: -Valmis! (jalassa lenkkarit, hanskat kädessä ja pipo päässä)
H: - Puuttuisko sulta nyt jotakin?
L1: - Jaa mitä? Ahaa! (lamppu syttyy) Takki! (hanskat pois, takki päälle niin että helma on ylöspäin, ja tutkii vetoketjua)
L3: - Voiko nää (näyttää jalassaan olevia leggareita) jäädä tänne alle?
H: - Jos haluat, voi ne jäädä.
L1: - Miten tää vetoketju menee? Mä en saa.
H: -Onkohan se (takki) nyt ihan oikein?
Lapsi riisuu takin pois ja pukee sen uudelleen - edelleen helma ylöspäin ja ihmettelee vetoketjua.
L2: -Meneeks tää kenkä oikeeseen jalkaan?
H: -No, meneekö? Miten tiedät kuinka päin kengät kuuluu?
L2(miettii hetken ja kääntelee kenkiä) -Näin?
H: -Joo - noin
Lapset 2 ja 3 ovat valmiita ja viimeinenkin lapsi on jo lähes valmis. Lapsi 1 on saanut vihdoin muutaman yrityksen jälkeen takkinsa oikein päin, vetoketjun kiinni ja pujottelee hanskoja taas antaumuksella käsiinsä.
H: - Ei siellä tarvi hanskoja.
L1: - Mä haluan laittaa.
H: - Katos nyt onko sulla muuten kaikki vaatteet päällä?
L1: - On! (Pujottelee sormia hanskoihin) Valmis!
H: -Katsopa mitä muilla on sellaista mikä sulta puuttuu.
L1(katsoo muita, vertaa omaa vaatetustaan muihin ja miettii hetken): - Housut! Mulla ei oo housuja!
Ja sitten lapsi riisuu hanskansa ja kenkänsä ja alkaa pukea housuja.

Väistämättä meidän pukemisesta tulee mieleen Egner ThorbjØrnin  Kolme iloista rosvoa,
Rosvot etsivät-laulu:

Missä housut on? Missä paita on?
Entä huuliharppu jossa musta raita on?
Miss´on tuo ja se, nämä nuo ja ne?
Entäs kukkaroni, kuinka senkin laita on?
Ihan varmasti sen eilen vielä näin.
Missä kuppi on? Missä tuppi on?
Loiskis - hoi, tynnyristä missä tappi on?
Neulaa, lankaa, hei, kuka nuo nyt vei?
Missäs housuistani toinen takanappi on?
Ihan varmasti sen eilen vielä näin.
 
Missä malja on? Missä kalja on?
Missä viisi sardiinia purkistani on?
Yskänlääke, hei! Kuka kaiken vei?
Missä missä kaikki karvat turkistani on?
Eilen varmasti ne siinä vielä näin.
Missä puut on? Missä muut on, hei?
Missä tulitikut - eipä löydy, ei!
Missä Kasper on? Missä Jesper on?
Missä Joonatan on joka rahat kätköön vei?
Ihan varmaan hänet eilen vielä näin.
 - Ja miten oikein selviydymme sitten kun ulos pitää oikeasti pukea vaatteita?


6 kommenttia:

  1. Näin luettuna kuulostaa hauskalle, mutta ei varmaan tositilanteessa kun muille iskii hiki siinä odottaessa. Mä varmaan laittaisin tälle pukijalle jolla kestää niin kaikki vaatteet valmiiseen kasaan lattialle että alkaa siitä ottaa niin varmasti ainakin kaikki tarvittavat vaatteet ovat mukana. Tosin jos järjestys on väärä... olen huomannu omilla hoidokeillakin tätä että laitetaan ensin hanskat ja sitten koitetaan ne kädessä saada kenkiä tms... niin olen muuten laittanut vaatteet kasaan lattialle odottamaan mutta jättänyt ne vaatteet pois / syrjemmälle jotka kuuluu laittaa viimeiseksi ettei niitä vahingossa ängetä päälle ekana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielähän ei oikeastaan ole ongelmana se, että muille tulee kuuma odotellessa, kun oven tai ikkunan voi laittaa vielä auki.

      Tämän pukijan ongelmana onkin lähinnä juuri se, että odottaa jonkun tekevän asiat tai päätökset puolestaan, joten edelleen joutuu opettelemaan kuuntelemista ja ohjeen mukaan toimimista. Eli ei valmista vaatekasaa tälle lapselle. ;)

      Poista
  2. Voih, niiiiiiiin tuttua ja sitten kun se takki riisutaan, on hihat nurin perin, edessä niiden kääntely kovan työn kanssa ja taas se takki väärin päin päälle... ai nii ja meillä yleensä tässä kohtaa jollakin on ne kakat vaipassa jo ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaistahan se lapsen oppiminen yritystä ja erehdystä. Onneksi omassa ryhmässä ei tällä hetkellä ole vaippapöksyjä.

      Poista
  3. Hih!

    Juu, nimenomaan, näin just, Aurinkotäti! Ja sitten muut hikoaa lisää, kun lähdetään sitä kakkavaippaa vaihtamaan... Meillä kun on kaksi aikuista yleensä paikalla, niin toinen onneksi voi mennä jo ulos valmiiden kanssa.

    Erittäin tuttua tuo yllä kuvattu pukemistilanne meillekin viimeisen kolmen vuoden ajan. Tällaisenkin lapsen kanssa kuin edellä, voi olla kyse auditiivisen viestin ymmärtämisen vaikeudesta, kuten meidän tapauksessa oli kyse. Tottahan sitä on tietenkin harjoiteltava myös, mutta meidän ryhmän vastaavassa tapauksessa Kelton vinkistä otettiin kuvat käyttöön pukemisen avuksi eli lapsen pukemispaikan lähelle seinään kiinnitettiin kuvat tarvittavista vaatteista ja pukemisjärjestyksestä. Aluksi vaatteet laitettiin lapselle valmiiksi ja opeteltiin kuvista katsoen pukemista ja oikeaa järjestystä, myöhemmin lapsi opetteli hakemaan kuvien mukaan vaattensa itse naulakosta.

    Monella lapsella, joilla auditiivinen eli kuulonvarainen oppiminen on hankalaa, toimii visuaalinen taas paremmin. Samalla tietenkin toimintaa sanoitetaan, joten harjoitellaan samalla myös sitä kuulonvaraista ohjeiden kuuntelemista mutta tehostetaan puhuttua ohjetta myös kuvalla,jolloin viesti annetaan useamman aistikanavan kautta.

    Alku aina hankalaa, mutta opettelun ja kuviin tottumisen jälkeen alkoi toimia meillä hyvin ja myös muut lapset, joilla pukeminen oli helpompaa, innostuivat myös katsomaan kuvista mallia ja olivat myös samalla esimerkkinä lapselle, jolla pukemiseen keskittyminen oli hankalaa.

    Kantsii ainakin kokeilla! :)

    Terkuin Mirkku Pajupellosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi kokemuksen ja harjoituksen opettamina ollaan opittu toimia jo niin, ettei kukaan kokonaan pääse sulamaan, vaikka ihan yksinkin tätä showta pyöritetään. :D

      Mirkkukin varmaan ymmärtää, että tänne blogiin kirjoittamani tarinat ovat aina jotenkin muokattuja, koska minua ja kaikkia muitakin lasten kanssa työskenteleviä sitoo erinäiset lait. Joten ihan kokonaiskuva ei tästäkään tarinasta selviä.

      Poista