Vauhtivarvas on täällä!

Tänään alkaa kaksiviikkoinen Varpaat Vautiin -kampanja. Tällä kertaa keskitytään erityisesti ohjattuun ulkoliikuntaan. Jos et ehtinyt ilmoittautua mukaan, niin tämä vuoden materiaali on saatavana myös täältä.

Lauantai koulutus

Lauantaiaamu alkoi koulutuksella. Aamupäivästä osallistuimme erilaisiin pajoihin, oma valintani oli kuvataide. Tämä paja pitikin sisällään neljä erityyppistä työpajaa; muovailu, tunnustelu, vesiväri ja maataide. Näistä minulle uusi juttu oli tuo tunnustelu, jossa ideana oli laittaa toinen käsi pussiin ja tunnustella siellä olevia esineitä. Tarkoituksena oli piirtää se miltä tuntuu, ei niinkään se mitä siellä pussissä konkreettisesti on. Oli kyllä tosi vaikeaa, kun kyllä se kuva sieltä vaan esiin tuppasi pyrkimään. Toinen joka alkuun tuntui uudelta, oli maataide käsitteenä. Tämä kumminkin oli ihan tuttu juttu Mörrimetsästä, eli taidetta tehdään luonnosta löytyvistä materiaaleista sommittelemalla.

Iltapäivä työskenneltiin sitten tiimeittäin. Meidän tiimi kävi läpi kaikki aamun pajat, jotta kaikille saataisin myös vinkit niistä pajoista, joihin ei itse osallistunut. Mukavilta tuntuivat kaikkien pajat, jotain jäi näistäkin itämään takaraivoon. 

Katse jouluun

Tällä viikolla olemme kääntäneet katseemme jo tulevaan joulujuhlaan. Tämän vuotinen juhlamme koostuu matkasta syksystä jouluun, joten voimme harjoitella esitettäviä lauluja hyvillä mielin jo nyt. Aloitimme siis Hämä-hämä-häkistä ja Karhu nukkuu -laulusta, lisäksi harjoittelimme Maasta se sienikin -laulua ja leikkiä, joka sopiikin ajankohtaan paremmin kuin hyvin.  Laulut ovat lapsille entuudestaan tuttuja, joten kovin paljon harjoiteltavaa näissä lauluissa ei ollut, mitä nyt vähän sormien kanssa jouduttiin solmuun - mutta eihän ne kaikki hämähäkit kudo samanlaista verkkoa oikeastikaan.

Tällä viikolla olemme myös tehneet ompelukuvia, ja pienin lapsista "askarteli" omenan, eli piirsi  puna-kelta-oransseja viivoja paperille, jonka sitten lopuksi leikkasin omenan muotoiseksi.

Nyt tämä viikko alkaa olla lasten osalta lopuillaan. Huomenna on vielä koko päivähoidon työntekijöiden koulutuspäivä, aiheena taiteellinen kokeminen ja ilmaisu. Itse valitsin työpajakseni kuvataiteet, katsotaan nyt sitten mitä  se pitää sisällään.

Mitä saisi olla? eli kauppaleikki

Olin viime viikon vapailla, joten rakentelin aikani kuluksi lapsille pienen kauppa- tai torikojun. Tähän kyllä tilattiin jo heti yksi hylly lisää tuonne alas, ja lupasinkin sellaisen siihen väsätä jonain iltana. Tämä koju on tehty DIY-projektina Ikean Albert-hyllystä, jota hieman madalsin ja järjestelin hyllyjen paikat osin uudelleen. Katoksen ompelin samaisen kaupan Sofia-kankaasta, ja se on kiinnitetty hyllyyn tarranauhalla.

Nyt kauppa on kiinni, mutta tällä on tänään jo ehditty leikkiä ja kaupanmyyjävuorotkin on jaettu jo koko viikoksi.

Metsässä

Tämä aamu valkeni hyvin hitaasti sumuisissa tunnelmissa. Aamusta pakkasimme eväät reppuun, pienimmän rattaisiin ja suuntasimme kulkumme kohti toisen hoitajan pihaa, jonne rattaat jäivät parkkiin. Pihasta suuntasimme polkuja pitkin tuttuun metsään. Aluksi kiipesimme tuulimyllylle syömään eväitä, mutta tällä kertaa päätimme vaihtaa paikkaa, ennen kuin päästimme lapset "irti" metsässä. Syynä tähän olivat todella liukas kallio ja sieltä alkava jyrkkä pudotus. Ehkä vähän syynä oli myös se, että mukanamme oli tällä kertaa myös pienempiä lapsia, jolloin leikkiminen keskemmällä metsää oli lapsille turvallisempaa.

Hauskaa viikonloppua, blogi vaikenee viikoksi, kun olen vapailla, mutta puuhastelumme jatkuvat taas vapaiden jälkeen maanantaina.

Sinitukkainen tyttö ja muita satuja

"Sanomalehtimiehetkin kuulivat merkillisestä tytöstä. He tulivat aamusella kameroineen. Tyttöä kuvattiin edestä, takaa, yläpuolelta ja sivulta, värifilmille. Tehtiin typeriä kysymyksiä; mikä on lempivärinne, lempimarjanne, lempituoksunne, lempipituutenne, lempimuotonne, lempipaikkanne. Tyttö vastaili. Lavendeli. Kiulukka. Pilvi. Kaisla. Kuu. Ikävä."

Kaarina Helakisan viisaat, hilpeät, hurjat ja haikeat sadut sinitukkaisine tyttöineen, nenäkkäine kuninkaantyttärineen, autoilevine keijukaisineen, kamaline velhoineen ja tosikkoine maistereineen kiehtovat niin lapsen kuin aikuisenkin mielikuvitusta.

Riikka Käkelä-Rantalainen on valinnut äitinsä tuotannosta kaksikymmentäkolme itselleen ja läheisilleen rakasta satua sekä laatinut kirjaan esipuheen. Kristiina Louhen lumoavasti kuvittama valikoima on hiena näyttö Kaarina Helakisan persoonallisesta kertojanlaadusta.

Teksti: Kaarina Helakisa

Kuvat: Kristiina Louhi

Kustannus: Otava 2005