Onnea voittajalle!

Arvonta on suoritettu ja voittaja on Milksu allaolevalla viestillä. Laitan Milksulle illalla vielä sähköpostia, mutta nyt koiran kanssa lenkille. Toivottavasti saadaan hyviä ilmoja, jotta päästään kaikki nauttimaan kesästä.


Milksu

kirjoitti 18.06.2012 - 12:35

Mukavinta puuhaa on tietty se, kun voidaan olla paljon ulkona ja vaatteiden määrä on minimi :)

Mukava päivä on aina myös se kun kannetaan kaikki isot legot ja keittiötarvikkeet ulos ja pestään ne isossa saavissa :)

Milksu! Sähköpostiosoitteesi oli virheellinen, joten en saanut postia lähtemään. Jos käyt täällä, laita uusi kommentti ja sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään.

Arvonta!

Vielä tänään ja huomenna voi osallistua arvontaan. Palkintona kuvassa olevat kymmenen ompelukuvaa, neljä liimalastaa ja kaksi ötökkäpurkkia.

Arvontaan:





 Tuoksuvaa keskikesän juhlaa!

Leppäkerttuja

Eilen iltapäiväulkoilun aikana maalasimme kiviä punaisella valmisvärillä. Tänään sitten maalasimme kiviin hieman mustia yksityiskohtia... ja lopulta meillä oli leppäkerttuja. Nämä leppäkertut ovat sisäkerttuja, koska maali ei kestä kivessä kastumista. Jos haluaa maalista kestävämmän kivet pitäisi lakata esim. spreylakalla useaaan kertaan ohuina kerroksina.

Ja ei kun lusikka soppaan!

Eräällä hoitajien avoimella keskustelupalstalla on keskusteltu nyt jonkin aikaa ruokailusta perhepäivähoidossa. Omasta mielestäni osa ruoan nautintoa on ruokailutilanne. Ruoan pitää näyttää, tuoksua ja maistua herkulliselta. Ruokaa syödään ajan kanssa ilman kiirettä, keskustellen ruokailijoita kiinnostavista asioista. Jokainen ruokailija tulee pöytään kädet pestyinä, istuu omalle paikalleen, laittaa jalat pöydän alle ja odottaa kunnes saa ruokaa.

Meillä ruoka katetaan pöytään, jossa hoitaja annostelee jokaiselle lapselle sopivan annoksen. Isommat lapset osaavat jo sanoa paljonko ruokaa lautaselle laitetaan, ja osaavat itse ottaa leipää, maitoa, salaattia jne. Toisinaan uuden pienen hoitolapsen vanhemmat ovat saattaneet ihmetellä miten meillä lapset saavat syötyä, kun pöydässä on tarjolla ruokaa. Tähän olen vastannut, että kun sitä kaikkea mikä on pöydässä, on myös siellä lautasella, niin ne pöydällä olevat ruoat eivät enää olekaan niin kiinnostavia tai haluttavia.

Meillä siis kaikki syövät saman pöydän ääressä yleensä samaa ruokaa, allergiat ja muut ruokarajoitukset toki huomioiden. Itse istun pöydän päähän ruokailemaan, ja jos ryhmässä on syötettäviä tai autettavia lapsia he istuvat lähelläni, siten että yletyn omalta paikaltani avustamaan lapsia tarvittaessa. Kauimmaisena minusta istuvat isoimmat ja itsenäisimmät lapset.  Itse syön aina kaikessa rauhassa ja pienimmätkin lapset oppivat nopeasti siihen, että nostan heidät pois pöydästä, kunhan ehdin. Käytännössä kuitenkin syön itse paljon nopeammin kuin lapset, joten auttamiseen jää reilusti aikaa.

Ruoka syödään välineillä, ja välillä autetaan toista ojentamalla salaattikulhoja, leipää tai maitoa haluaville. Ruokailun päättyessä kiitetään ruoasta, viedään omat ruokailuvälineet tiskipöydälle, otetaan ksylitolipastillit, mennään leikkimään, lukemaan tai jotain muuta puuhailemaan ja annetaan vielä ruokaileville ruokarauha. Vielä viimeisten ruokaillessa kerään ruokatarvikkeet kaappeihin ja vessatan pienimmät.

Mielestäni on sääli, jos yhdessä ruokailemisen jo hiipumassa oleva perinne häviää. Yhdessä ruokaileminen opettaa lapsille mm. yhteenkuuluvaisuutta, toisen huomioimista ja ruokatapoja sekä rohkaisee lapsia maistamaan ja syömään uusia ruokia. Ja kun itse ruokailen lasten kanssa tulee syötyä hyvää, terveellistä, tuoreista aineksista vastavalmistettua kotiruokaa, sopivilla ateriaväleillä. Missä muussa ammatissa tämäkään on mahdollista?

Lelut - paljonko on tarpeeksi?

Perhepäivähoito ryhmässä lapset ovat yleensä 1-6 -vuotiaita, alle esikoulu- tai kouluikäisiä, tyttöjä ja poikia. Lähes jokaisesta ryhmästä löytyy sekä "pieniä" alle 3-vuotiaita, että "isoja" yli 3-vuotiaita, tämä asettaa haasteita sekä leikkien järjestelylle, että leluille. Suurimmalla osalla hoitajista on omia lapsia, joilta aika hyvin jää leluja hoitolasten käyttöön, mutta kuten itsellä; omat lapset ovat jo aikuisia ja lelut eivät kestä ikuisesti, niin silloin tulee eteen hoitolasten lelujen uusiminen.

Leluja hankkiessa on hyvä pitää mielessä parikin asiaa: lelujen täytyy kestää käyttöä ja pesua. Näillä kriteereillä kun lähtee hankkimaan perusleluja, niin päästää pitkälle. Hyviä perusleluja ovat mm. Dublo-palikat, puinen junarata, nuket, muoviastiat, autot jne. Perusleluja kannattaa olla sen verran, että niillä voi koko ryhmä halutessaan leikkiä, ilman jatkuvaa nahistelua.

Peruslelujen lisäksi voi hankkia esim. ikäkausileluja, tällainen voisi olla vaikkapa Brion Hakka pienemmille tai Legot isommille.

Roolileikkejä varten kannattaa säästää erialaisia vaatteita, laukkuja, kenkiä, koruja, hattuja ja huiveja, ompelutaitoinen voi tehdä vaikka pitsiverhosta prinsessalle hameen tai hunnun, miesten kauluspaidasta syntyy pienellä vaivalla paita merirosvolle jne.  Lisäksi lasten leikkeihin voi antaa vanhoja kännyköitä, kaukosäätimiä, pankkikortteja, ruoka- lääke- yms. pakkauksia. Lapset pitävät myös peitoista, kankaista ja tyynyistä, joista voi rakennella majoja tai "nukkua".

Vaikka niitä leluja sitten lopulta alkaa vuosien saatossa kertyä vähän joka paikkaan, niin kaikkien lelujen ei tarvi olaa koko ajan lasten saatavilla. osan leluista voi laittaa joksikin aikaa varastoon ja sitten välillä vaihtaa leluja, näin lapsilla on aina "uusia" leluja. Myös roolivaatteita, peittoja jne. voi säilyttää vaikkapa kaapissa, jos lapset vain tietävät niiden olemassaolosta, niin ainakin meillä osaavat pyytää niitä leikkeihinsä.

Kysymykseen siitä, koska leluja on tarpeeksi en kuitenkaan osaa antaa vastausta. Toisen kotiin mahtuu vähän leluja toisen kotiin paljon. Toisaalta taas jos haluaa rikastuttaa lasten leikkejä jollain nykyajan ukkeleilla ja örkeillä, niin niitä löytyy useimpien lasten kodeista. Lapset tuovat mielellään leluja kotoaan leikittäviksi, kunhan vain muistetaan sopia yhteisistä säännöistä.

Vielä pari viikkoa aikaa osallistua!